Jää­tä­vä tuu­li pu­hal­taa pel­lon yli, kun pyö­räi­len Ma­to­kor­ven­tie­tä tu­le­van ke­sän su­vi­seu­ra-alu­eel­le. Toi­von, et­tä il­ma ei en­tei­le tu­le­vaa seu­ra­sää­tä. Al­ka­mas­sa on lä­hi­a­suk­kail­le tar­koi­tet­tu in­fo­ti­lai­suus. Kun työn­nyn ra­vin­to­la­telt­taan, mi­nua ter­veh­di­tään ys­tä­väl­li­ses­ti ja ke­ho­te­taan kah­vil­le. Muut­kin asi­as­ta kiin­nos­tu­neet siir­ty­vät si­säl­le, ja tie­do­tus­ti­lai­suus pää­see al­ka­maan.

Edel­lis­ten Mu­hok­sen Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan asuin Ou­lus­sa, jos­ta kä­vim­me päi­vit­täin seu­rois­sa. Kun aje­lim­me Kan­kaan­se­län­tie­tä su­vi­seu­ra­ken­täl­le, pa­nin mer­kil­le viih­tyi­sän kum­mul­la si­jait­se­van oma­ko­ti­ta­lo­a­lu­een. Mie­les­sä kävi, et­tä tääl­lä­hän voi­si ol­la mu­ka­va asua. En­pä sil­loin ar­van­nut, et­tä seu­raa­vien Ma­to­kor­ven pel­loil­la jär­jes­tet­tä­vien Su­vi­seu­ro­jen ai­kaan mi­nul­la on koti seu­ra­pel­lon lai­dal­la.

In­fo­ti­lai­suu­des­sa saam­me mm. tie­toa ra­ken­ta­mi­sai­ka­tau­lus­ta ja lii­ken­ne­jär­jes­te­lyis­tä seu­ro­jen ai­ka­na. Ihas­te­len jär­jes­tä­jien am­mat­ti­tai­toa ja ys­tä­väl­lis­tä otet­ta. Rau­hal­li­ses­ti ja asi­at hal­li­ten he vas­tai­le­vat lä­hi­a­suk­kai­den ky­sy­myk­siin. Yl­lät­tä­viin ti­lan­tei­siin on va­rau­dut­tu, va­ra­suun­ni­tel­mia löy­tyy. On­gel­mal­li­set asi­at lu­va­taan sel­vit­tää. He an­ta­vat jopa erään pai­kal­li­sen vel­jen pu­he­lin­nu­me­ron, jos­ta voi miel­tä as­kar­rut­ta­viin asi­oi­hin saa­da apua. Taas saan to­de­ta, kuin­ka Ju­ma­la vai­kut­taa ha­lun ja tai­don teh­dä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­tä.

Uu­si käy­tän­tö on jär­jes­tää su­vi­seu­ra­paik­ka­kun­nil­la Sii­o­nin lau­lu­jen ti­lai­suus pai­kal­li­sis­sa kir­kois­sa. Mu­hok­sen seu­ro­jen yh­tey­des­sä ti­lai­suu­det ovat Ou­lun tuo­mi­o­kir­kos­sa ja Mu­hok­sen kir­kos­sa. Pää­tän osal­lis­tua Mu­hok­sen kir­kon ti­lai­suu­teen. Tie­dän, et­tä kirk­ko on ai­ka pie­ni ja hank­kiu­dun läh­te­mään pai­kal­le hy­vis­sä ajoin. Kun saa­vun kirk­koon, se on jo mel­kein täy­si. Näen tut­tu­ja kas­vo­ja ym­pä­ris­tö­kun­nis­ta, jopa Pal­ta­mos­ta as­ti. Is­tun pen­kin pää­hän odot­ta­maan ti­lai­suu­den al­kua. Ri­ve­jä pyy­de­tään tii­vis­tä­mään, et­tä kaik­ki mah­tui­si­vat is­tu­maan.

Vuo­ren aa­mu säih­kyy va­loa Kris­tuk­sen.

Läh­teen ran­ta läik­kyy ja­nois­ta kut­su­en.

Olen syn­neis­tä va­paa,

kiit­tä­en Va­pah­ta­jaa, us­kos­ta iloit­sen.

Val­ta­va lau­lu vyö­ryy kir­kon sei­nien si­säl­lä. Näen ja koen, kuin­ka ti­lai­suu­teen tul­leet lau­la­vat sy­dä­men­sä poh­jas­ta yh­teis­tä lau­lua. Lau­lu­jen sa­nat yh­dis­tä­vät mei­tä, lau­lu kum­pu­aa yh­tei­ses­tä ko­ke­muk­ses­ta, yh­tei­ses­tä ja yk­si­löl­li­ses­tä rau­has­ta. Vä­lil­lä seu­ra­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja Heik­ki Nis­si­nen ker­too Su­vi­seu­ro­jen his­to­ri­as­ta, tar­koi­tuk­ses­ta ja jär­jes­te­lyis­tä tie­dok­si niil­le, joil­le asia ei ole jo­ka­ke­säi­nen ta­pah­tu­ma.

Nyt kuu­le lau­lu­ni iloi­nen.

Saan taas­kin luok­se­si tul­la.

Luot mi­nuun kat­see­si läm­pöi­sen

ja tah­dot las­ta­si kuul­la.

Lä­hel­lä­ni erot­tuu las­ten kir­kas ää­ni. Sy­dä­mes­tään he lau­la­vat lap­sen us­koa tul­ki­ten. On hie­noa, et­tä täl­lai­sia lau­lu­ti­lai­suuk­sia jär­jes­te­tään su­vi­seu­ra­paik­ka­kun­tien kir­kois­sa. Se eh­kä roh­kai­see uu­sia ih­mi­siä tu­le­maan lau­lu­ti­lai­suuk­siin, saa­maan tie­toa us­kos­tam­me ja vie­rai­le­maan Su­vi­seu­rois­sa.

Ti­lai­suus kes­tää yli tun­nin. Ih­met­te­len, kuin­ka jak­san is­tua ja lau­laa il­man kii­reen ja läh­te­mi­sen pak­koa koko ti­lai­suu­den lop­puun saak­ka. Eh­kä he­la­tors­tain ih­me ja tu­le­van ke­sän ja Su­vi­seu­ro­jen odo­tus lä­hi­pel­loil­la rau­hoit­ta­vat mi­nun le­vot­to­man mie­le­ni.

Ta­val­li­ses­ti saa­vun seu­ra­ken­täl­le aa­mui­sin kym­me­nen-yh­den­tois­ta ai­kaan ja olen jo val­mis pa­laa­maan ma­ja­paik­kaa­ni kah­dek­san-yh­dek­sän mais­sa. Il­man le­väh­dys­paik­kaa päi­vä on pit­kä. Il­ta­lau­lui­hin en ole sen vuok­si jak­sa­nut enää vuo­siin jää­dä. Nyt se on mah­dol­lis­ta, kos­ka mat­ka yö­paik­kaan ei ole pit­kä. Olen lu­van­nut it­sel­le­ni, et­tä ai­na­kin yh­te­nä il­ta­na jään seu­ra­telt­taan il­ta­seu­ro­jen jäl­keen lau­la­maan. Kä­ve­ly­reit­ti­ni laa­je­nee seu­ra­tel­tan, ruo­kai­lu­ka­tok­sen ja wc:n li­säk­si yö­py­mis­paik­kaa­ni. Eh­kä pys­tyn ko­ti­mai­se­mis­sa ta­voit­ta­maan kii­reet­tö­myy­den ja seu­raa­vaan paik­kaan kä­ve­le­mi­sen pa­kon si­jas­ta le­vol­li­sen ole­mi­sen moo­din.

Kä­ve­len il­ta­len­kil­lä muu­ta­man ker­ran su­vi­seu­ra­pel­to­jen vier­tä. Joka ker­ran tuok­su­va ruo­ho pa­laut­taa voi­mak­kaas­ti mie­lee­ni su­vi­seu­ra­tun­nel­man, lau­lu­jen, saar­no­jen ja keit­ti­ö­ka­tok­sen hu­mi­se­van ää­ni­maa­il­man. Tätä odo­tin mon­ta vuot­ta. Saan kä­vel­lä su­vi­seu­ra­ma­ja­pai­kas­ta­ni, ko­dis­ta­ni, su­vi­seu­ra­ken­täl­le mil­loin ha­lu­an riip­pu­mat­ta kyy­deis­tä. Voin käy­dä kes­ken seu­ra­päi­vän vaik­ka päi­vä­tor­kuil­la, jos vä­syt­tää. Luu­len­pa, et­tä en ras­ki jät­tää ko­ti­pel­to­jen seu­ra­tun­nel­maa het­kek­si­kään.