Vau­la Es­ke­li

Taiteilijan näkemys 12-vuotiaasta Jeesuksesta temppelissä. Sain taulun lapsena äidiltäni syntymäpäivälahjaksi.

Vaula Eskeli

Tu­lit luok­se­ni ky­lään.

Päi­vän hä­mär­ty­es­sä

sa­maan las­ten ru­kouk­seen

kie­doim­me toi­sem­me,

nu­kah­dim­me läm­pi­män

pei­ton al­le.

Sei­näl­lä mei­tä kat­soi

kul­ta­hiuk­si­nen en­ke­li.

(Vau­la Es­ke­li)

Van­hoi­hin esi­nei­siin liit­tyy eri­lais­ten muis­ti­ku­vien kaut­ta mo­ni­ker­rok­sel­li­suus, joka si­too ne kiin­te­äs­ti elä­mään. Esi­neis­sä kul­ke­va su­ku­pol­vien ket­ju tuo ne ny­ky­päi­vään. Kes­keis­tä on myös­kin se, mis­tä esi­ne on pe­räi­sin ja ke­nel­tä sen on saa­nut.

Haa­lis­tu­nut van­ha va­lo­ku­va on saa­nut ai­ko­jen saa­tos­sa paik­kan­sa mo­nen ko­din sei­näl­lä tai kir­ja­hyl­lys­sä. Jo­kin van­ha huo­ne­ka­lu tai esi­ne ha­lu­taan säi­lyt­tää ar­vok­kaa­na muis­to­na omas­ta lap­suu­des­ta tai van­hem­pien ja iso­van­hem­pien men­nei­syy­des­tä. Ul­la­kol­le ja va­ras­toi­hin vie­dyt esi­neet kun­nos­te­taan ja tuo­daan ta­kai­sin si­säl­le, jos­sa ne saa­vat oman paik­kan­sa.

Ko­ti­ni sei­näl­lä ole­va van­ha tau­lu he­rät­tää oma­koh­tai­sia muis­ti­ku­via lap­suu­des­ta­ni. Äi­din mi­nul­le 6-vuo­tis­syn­ty­mä­päi­vä­lah­jak­si os­ta­ma suo­je­lu­sen­ke­li­tau­lu oli eri­lai­nen kuin si­sa­rel­la­ni ole­va. Tau­lu ei ole se tut­tu ta­va­no­mai­nen, jos­sa en­ke­li suo­je­lee kah­ta sil­taa ylit­tä­vää las­ta.

Tau­lus­sa­ni on kuva nuo­res­ta Jee­suk­ses­ta, joka on ojen­ta­nut kä­ten­sä kat­so­jaa koh­ti. Muis­tan lap­se­na kat­so­nee­ni il­tai­sin sei­näl­lä ole­vaa ku­vaa usein ja miet­ti­nee­ni, kuin­ka hie­no se on.

Tau­lu on kul­ke­nut mu­ka­na­ni kaik­ki muu­tot. Sen lasi oli jos­sain vai­hees­sa rik­kou­tu­nut, mut­ta se on uu­sit­tu myö­hem­min. En ole sat­tu­nut nä­ke­mään tois­ta vas­taa­van­lais­ta tau­lua, mut­ta kau­an sit­ten löy­sin kir­ja­kau­pas­ta kor­tin, jos­sa on kuva ky­sei­ses­tä maa­lauk­ses­ta. Kor­tin avul­la löy­sin hie­man tie­toa tau­lun al­ku­pe­räs­tä. Ky­sees­sä on pai­no­ku­va an­tiik­ki­maa­lauk­ses­ta, jos­sa 12-vuo­ti­as Jee­sus on temp­pe­lis­sä.

Pää­tin lu­kea ker­to­muk­sen tau­lun ta­pah­tu­mis­ta Ko­din ku­va­raa­ma­tus­ta. Jee­sus oli tul­lut pää­si­äis­juh­lil­le van­hem­pien­sa kans­sa (Luuk. 2:41–52). Juh­lien pää­tyt­tyä, mui­den läh­det­tyä jo ko­ti­mat­kal­le Jee­sus jäi temp­pe­liin kes­kus­te­le­maan opet­ta­jien kans­sa.

Huo­mat­tu­aan, et­tä Jee­sus ei ol­lut tois­ten mu­ka­na, Joo­sef ja Ma­ria huo­les­tui­vat ja pa­la­si­vat et­si­mään hän­tä. Ma­ria oli hel­pot­tu­nut Jee­suk­sen löy­ty­es­sä, mut­ta nuh­te­li hän­tä: ”Poi­ka­ni, mik­si teit tä­män?” Jee­sus ky­syi Ma­ri­al­ta: ”Et­te­kö tien­neet, et­tä mi­nun tu­lee ol­la Isä­ni luo­na?” Jee­suk­sen sa­nat osoit­ta­vat hä­nen tie­tä­neen, kuka oli hä­nen to­del­li­nen Isän­sä. Jee­sus läh­ti ko­ti­mat­kal­le van­hem­pien­sa kans­sa, tuli Na­sa­re­tiin ja oli heil­le kuu­li­ai­nen.

Ker­to­muk­sen lo­pus­sa ku­va­taan Ma­ri­an us­koa ja kuu­li­ai­suut­ta Ju­ma­lan sa­nal­le. Ma­ria kät­ki kai­ken kuu­le­man­sa sy­dä­meen­sä. Jee­suk­sel­le kart­tui ikää ja vii­saut­ta; Ju­ma­lan ja ih­mis­ten suo­sio seu­ra­si hän­tä. Pyhä per­he, ku­ten Joo­se­fin ja Ma­ri­an per­het­tä on ni­mi­tet­ty, on esi­merk­ki­nä mei­dän­kin ai­kam­me ih­mi­sil­le.

Syntymäpäivälahjataulun tausta ja löytämäni kortti, jossa on sama kuva kuin taulussa.

Vaula Eskeli

Op­paak­si py­hän en­ke­lin

hän rin­nal­l­le­ni suo.

Jos jou­dun tiel­lä tah­roi­hin,

hän oh­jaa läh­teen luo.

(SL 171:3)