Vii­ka­tes­sa­ni puh­tai­ta keit­ti­ö­pyyh­kei­tä kaap­piin kä­tee­ni osui lei­vin­lii­na, mikä vei aja­tuk­se­ni lap­suu­den ai­kai­siin lei­po­mus­päi­viin. Ko­to­na lei­vo­tun lei­vän tai pul­lan tuok­su tuo mie­lee­ni äi­din hää­rää­mäs­sä hel­lan luo­na. Lei­von­ta­päi­vä­nä kou­lus­ta pa­laa­jat tun­si­vat ko­tiin tul­les­sa her­kul­li­sen pul­lan­tuok­sun jo ul­ko-ovel­la. Mikä oli­kaan tuol­loin pa­rem­paa kuin la­sil­li­nen mai­toa ja sii­vu vas­ta­lei­vot­tua pul­laa. Sama pul­lan­tuok­sui­nen muis­to lap­suu­den­ko­dis­ta on var­mas­ti mo­nil­la ikä­pol­vee­ni kuu­lu­vil­la ja van­hem­mil­la ih­mi­sil­lä.

Lei­po­maan opet­te­lu al­kaa usein lap­suu­den ko­dis­sa. Tai­dot ja pe­rin­teet ovat siir­ty­neet vuo­si­kau­sia su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Lei­po­ja saa ko­kea kä­sil­lä te­ke­mi­sen iloa ja tun­tea iki­ai­kai­sen elä­män tuok­sun. Lei­po­mi­nen on ra­ja­ton mah­dol­li­suus, jos kiin­nos­tus­ta ja in­toa riit­tää sen pa­ris­sa. It­se lei­po­mal­la voi vai­kut­taa myös lei­vot­ta­vien tuot­tei­den ter­veel­li­syy­teen. Moni te­kee mie­luum­min it­se esi­mer­kik­si juu­ri­lei­pää to­det­tu­aan sen ter­veel­li­syy­den. It­se lei­po­en voi val­mis­taa myös vaik­ka­pa eri­tyis­ruo­ka­va­li­os­sa käy­tet­tä­viä glu­tee­nit­to­mia tuot­tei­ta edul­li­sem­min kuin kau­pas­ta os­ta­mal­la.

Lei­pä tar­koit­taa ku­vain­nol­li­ses­ti laa­jem­mas­sa mie­les­sä ra­vin­toa ja toi­meen­tu­loa. Isä mei­dän -ru­kouk­sen nel­jän­nes­sä pyyn­nös­sä pyy­de­tään ”An­na meil­le mei­dän jo­ka­päi­väi­nen lei­päm­me”, jo­hon si­säl­tyy siis myös ajal­li­sen elä­män tar­peet. Jee­suk­sen opet­ta­mas­sa ru­kouk­ses­sa saa pyy­tää jo­ka­päi­väis­tä lei­pää ja ajal­li­sen elä­män tar­pei­ta kun­kin päi­vän va­ral­le. Tämä osoit­taa, kuin­ka täy­del­lis­tä Ju­ma­lan huo­len­pi­to on; hän pi­tää huo­len koko ih­mi­ses­tä.

Ny­kyi­sin lei­po­mi­nen on jää­nyt mo­nil­la vä­hem­mäl­le, kun kau­pas­ta on saa­ta­vil­la mo­nen­sort­tis­ta lei­pää ja lei­von­nai­sia. On kui­ten­kin pal­jon ih­mi­siä, jot­ka ovat in­nos­tu­neet lei­po­mi­ses­ta eri­tyi­ses­ti ko­ro­na-ai­ka­na ja seu­raa­vat lei­von­ta- ja ruu­an­lait­to-oh­jel­mia tai blo­ge­ja. It­se olen ihail­lut upei­ta kak­ku­ja, joi­den ku­via ja oh­jei­ta nä­kee leh­dis­sä ja ne­tis­sä.

Enem­män olen naut­ti­nut kui­ten­kin vaik­ka­pa muf­fins­sien tai pii­ra­kan lei­po­mi­ses­ta eri­tyi­ses­ti, jos olen saa­nut ja­kaa lei­po­mis­het­ken hoi­to­las­ten kans­sa tai yö­ky­läs­sä ol­lei­den su­ku­lais­las­ten kans­sa. Las­ten kans­sa lei­po­mi­nen pal­kit­see niin van­hem­paa kuin las­ta­kin. Lei­von­ta­tuo­kio ai­kui­sen kans­sa voi jää­dä mie­leen koko lop­pui­äk­si, vaik­ka her­kut ka­to­a­vat­kin lau­ta­sel­ta usein het­kes­sä. It­se muis­tan hy­vin, kun opin pul­lien le­tit­tä­mi­sen tai­don ja lei­voin en­sim­mäis­tä ker­taa äi­din usein lei­po­maa Ihan­ne­kak­kua. Iso­äi­din ja äi­din lei­von­ta­vih­ko tai sii­tä ko­pi­oi­dut re­sep­tit tuo­vat mo­nel­le lap­suu­des­ta mie­leen yh­des­sä te­ke­mi­sen het­ket ma­ku­muis­toi­neen, ja oh­jeet ovat jää­neet elä­mään hei­dän jäl­keen­sä.

Vaula Eskeli

Isä mei­dän -ru­kouk­sen si­säl­tä­mä pyyn­tö sul­kee si­sään­sä äi­tien lei­po­man lei­vän ta­voin siu­nauk­sen jo­ka­päi­väi­ses­tä elä­mäs­tä täs­sä ajas­sa. Äs­ket­täin kuu­le­mal­ta­ni vir­si­lau­lu­tal­len­teel­ta jäi­vät mie­lee­ni soi­maan vir­ren sa­nat: "Lei­pää pel­loil­ta maan ruu­miin ruo­ak­si saam­me. Nä­läs­tä var­je­le, Her­ram­me, siu­naa kyl­vä­jät maam­me. Lei­pää tai­vaas­ta tuot, meil­le it­se­si an­nat. Sa­nas­ta elä­män voi­maa jaat, hal­ki kuo­le­man kan­nat." (Vk 59:1–2.)