Olet eh­kä jos­kus saa­nut ai­neet­to­man lah­jan. Se on voi­nut ol­la vaik­ka­pa lu­paus jos­ta­kin aut­ta­mi­ses­ta tai jo­kin hyvä vink­ki, joka on ko­rot­ta­nut ar­kea juh­lan tun­tui­sek­si. Olet­ko kos­kaan miet­ti­nyt hin­taa täl­lai­sel­le lah­jal­le? Minä täs­sä just yh­tä sel­lais­ta mie­tin ja al­koi ihan hir­vit­tä­mään, kun hin­ta­lap­pua räk­nä­sin. Las­ku­toi­mi­tus: 16x10x30x5e=24000e. Ker­ron myö­hem­min, mis­tä nämä lu­vut tu­le­vat. Jos­pa Roo­pe, las­tem­me serk­ku, tyy­tyi­si edel­leen­kin lah­ja­nan­ta­jan osaan­sa, ei­kä al­kai­si kar­hu­a­maan osin­ko­ja saa­vut­ta­mas­tam­me hyö­dys­tä!

Kym­men­kun­ta vuot­ta sit­ten oli ko­dis­sam­me hy­vin tut­tu ti­lan­ne: joku tei­ni­po­jis­tam­me et­sis­ke­li omaa vaa­tet­taan. Jem­ma­paik­ko­ja on pal­jon: oma sän­ky, lat­tia, pa­kas­ti­men ta­ka­ra­ko, li­ka­pyyk­ki­ko­ri, puh­tai­den läjä, vel­jen kaap­pi...

Sat­tui­pa ylä­kou­lui­käi­nen Roo­pe-serk­ku ole­maan ky­läs­sä ja ää­neen ih­met­te­li ikä­to­ve­rin mur­het­ta: "Mik­set pese ite? Sil­loin vaat­teet py­syy tal­les­sa!"

Oi, min­kä herk­ku­kes­kus­te­lun sain sil­loin kuul­la! Mie­hen­tyn­kä se­lit­te­li serk­ku­po­jil­le, mi­ten yk­sin­ker­tais­ta hom­ma on: täy­tyy vain ol­la oma pyyk­ki­ko­ri ja sit­ten tar­peen tul­len än­kee kamp­peet ko­nee­seen ja siel­tä kui­vu­maan. Tie­tää ai­na, mis­sä omat vaat­teet kul­kee! Lu­en­noit­si­ja yrit­ti saa­da kuu­li­jan­sa tun­te­maan, et­tä on suo­ras­taan tyh­mää vie­dä omia vaat­tei­ta suur­per­heen ylei­seen pe­su­lin­jas­toon, kos­ka sil­loin nii­tä jou­tuu usein ha­ko­teil­le. Nel­jä van­hin­ta las­tam­me, poi­kia kaik­ki, ei­vät ihan in­to piu­kal­la syöt­tiin tart­tu­neet mut­ta läh­ti­vät kum­min­kin yrit­tä­mään. Pe­su­ko­neen vie­reen il­mes­tyi tau­luk­ko, jos­sa oli oma sa­rak­keen­sa. Tais­te­lu­pa­reit­tain läh­ti­vät pyyk­ki­so­taan. Kun pa­rin yh­tei­nen pyyk­ki­ko­ri pul­lis­te­li, ja jom­pi­kum­pi ne rum­puun heit­ti, sai ko­ne­ah­taa­ja ras­tiin ruu­tuun. Kun toi­nen lait­toi kui­vu­maan, hän sai sii­tä ras­tin­sa. Kun ruu­duk­ko oli täyn­nä kaik­kien osal­ta, läh­dim­me po­ru­kal­la kei­laa­maan.

Hom­ma näyt­ti pian kyn­ten­sä. Hy­vin no­pe­as­ti ruu­duk­ko unoh­tui ja po­jat hoi­ti­vat vaa­te­selk­kauk­sen­sa mel­ko mu­ki­se­mat­ta. Tau­ti oli on­nek­si le­vi­ä­vää sort­tia ja yhä nuo­rem­mat si­sa­ruk­set hok­sa­si­vat läh­teä pyyk­ki­po­jan po­lul­le. Täs­tä on hyvä esi­merk­ki muu­ta­man vii­kon ta­kaa, kun eka­luok­ka­lai­nen Sel­ma ky­se­li oman li­ka­pyyk­ki­säk­kin­sä pe­rään. Kyl­lä­hän sen hä­nel­le mie­lel­lä­ni hom­ma­sin. Ja hän, eka­luok­ka­lai­nen, osa­si kan­taa täy­den sä­kin ko­neen vie­reen ja isän avus­tuk­sel­la saa­tiin vem­pe­le soi­maan. Pian pyy­kit oli­vat jo kui­vu­mas­sa 7-vuo­ti­aan kä­sin lai­tet­tu­na. En hä­nen osaa­mis­taan yh­tään epäil­lyt­kään, mut­ta jos lu­ki­joi­den per­heis­sä on vaik­ka­pa ysi­luok­ka­lai­nen, joka epäi­lee osaa­mis­taan asi­an suh­teen, niin piut­paut sil­le!

Tätä ta­ri­naa voi lu­kea joku Su­per­pe­si­jä. Nyt siel­tä Mart­ta­lii­ton lip­pik­sen al­ta saat­taa hiu­kan käry nous­ta: Ei­hän lap­set voi pyyk­kiä pes­tä, kun vä­rit me­nee se­kai­sin. On val­koi­nen äk­kiä kau­ka­na val­koi­ses­ta!

Tie­dän kyl­lä, on­han sen niin, et­tä vim­pan pääl­le la­jit­te­lul­la vä­rit voi­vat py­syä enem­män koh­dil­lan­sa. On val­koi­nen­kin niin vi­tiä, jos pyy­kin jou­kos­sa ei ole kos­kaan mui­ta vä­re­jä, käyt­tää ai­na val­ko­pyyk­ki­ai­net­ta ja niin edel­leen. Voi­han sin­ne pe­su­ko­nee­seen lo­raut­taa va­rul­ta vaik­ka etik­kaa ja vi­pa­ta li­suk­keek­si muu­ta­man ih­me­sie­nen. Kui­va­tus tie­ten­kin pi­hal­la au­rin­gos­sa pit­kään ja har­taas­ti!

Meil­lä pyyk­kää­mi­nen on kum­min­kin sin­ne päin, kun vaat­teet­kaan ei­vät ole mi­tään kal­lii­ta luo­muk­sia. Mi­nul­la, Päi­vi­kil­lä ja pik­kui­sil­la on käy­tös­sä kak­si li­ka­pyyk­ki­ko­ria: toi­nen vä­ril­li­sil­le toi­nen val­ke­ah­koil­le. Pe­se­vät lap­set omis­ta­vat ku­kin yh­den li­ka­pyyk­ki­pus­sin. Tump­paa­vat sin­ne omat ryt­kyn­sä, mut­ta pe­ti­vaat­teet on neu­vot­tu tuo­maan yh­tei­seen val­ko­pyyk­kiim­me. Mikä on ol­lut pyyk­kää­mi­sen lop­pu­tu­los, kun tä­hän men­nes­sä lap­sem­me ovat pes­seet äk­kiä las­kien noin 1000 ko­neel­lis­ta pyyk­kiä?

On­ko use­am­man mie­li ral­lat­ta­nut: "Pyyk­kä­ri pesi pyyk­kiä, si­nis­tä ja pu­nais­ta, val­kois­ta ja kel­tais­ta, mus­taa sekä vih­re­ää. Ko­neen tul­len sa­noi hän: vä­rit meni se­kai­sin!"

Ei ole. Vain yk­si vä­ri­pääs­tö on jää­nyt mie­leen: joku pu­nai­nen rie­pu oli tih­ruut­ta­nut vä­ri­ään hiu­kan mui­hin­kin sa­mas­sa lie­mes­sä ole­viin, ja vaa­le­an­pu­nais­ta­han sii­tä syn­tyi.

No on­ko val­koi­nen py­sy­nyt val­koi­se­na? En ole ker­taa­kaan aja­tel­lut las­tem­me vaat­tei­ta kat­so­es­sa­ni, et­tä nä­kee kyl­lä vä­reis­tä, mi­ten meil­lä pyy­kit pes­tään. Nuh­rui­sia ja rei­käi­siä huo­maan kyl­lä­kin, vaan ei­pä eh­jien vaat­tei­den puu­te ole on­nen eh­to. On­han se var­maan niin, et­tä jos kol­me vuot­ta käy­tös­sä ol­lut­ta val­kois­ta hup­pa­ria ver­taa juu­ri os­tet­tuun, niin toki se uu­si on var­mas­ti val­koi­sem­pi. Ol­koon! Pak­ko­ko nii­tä on vie­rek­käin lait­taa? On­nek­si ylei­nen pu­keu­tu­mis­tyy­li an­taa ar­moa meil­le huit­ha­pe­leil­le, kos­ka har­vem­min nä­kee ih­mis­ten ole­van pel­kis­sä en­kel­vä­reis­sä. Useim­mi­ten yl­lä on mui­ta­kin vä­re­jä ja se saa val­koi­sen näyt­tä­mään val­koi­sem­mal­ta. Muis­ta­pa, jos jos­kus vie­reem­me is­tah­dat, niin et­hän sit­ten tui­jo­ta pelk­kää val­kois­ta!

Se täy­tyy to­de­ta, et­tä nuo­ren serk­ku­po­jan neu­vo on ol­lut kyl­lä kal­lis. Jut­tu­ni alus­sa ole­van las­ku­kaa­van lu­vut koos­tu­vat näis­tä asi­ois­ta:

16 las­ta

10 vuot­ta pe­se­vät it­se pyyk­ki­ään tääl­lä ko­to­sal­la

30 ko­neel­lis­ta vuo­des­sa per pyyk­kä­ri

5 € voi­si ol­la käy­pä hin­ta yh­del­le ko­toi­sel­le pe­su­ta­pah­tu­mal­le (pyy­kit ko­nee­seen, kui­vu­maan ja kaap­piin)

Pal­jon tuo hok­sau­tus on sääs­tä­nyt van­hem­pien työ­tä, opet­ta­nut lap­sia vas­tuu­seen ja oma­toi­mi­suu­teen. On opit­tu ar­jen tai­to­ja, ei­kä ku­kaan pe­säs­täm­me pois rä­pis­tel­lyt ole ko­tiin soi­tel­lut pyyk­ki­neu­vo­ja ky­sel­läk­seen – se jo osa­taan!

Voi­ko tur­me­luk­sel­le las­kea hin­taa? Ei kai sitä pys­ty ku­kaan mää­rit­tä­mään. Sen voin kum­min­kin ilo­mie­lin to­de­ta, et­tä nuo­ren mie­hen oi­val­lus on vä­hen­tä­nyt las­tem­me tur­me­lus­ta, kun vaat­tei­ta on ol­lut rei­lus­ti vä­hem­män hu­kas­sa. Myös­kään van­hem­pien ei ole tar­vin­nut niin usein är­syyn­tyä sii­tä, jos joku on tum­pan­nut vaat­teen­sa li­ka­pyyk­kiin mo­nin ker­roin nu­rin­päin, si­säk­käin ja vaik­ka mi­ten. Ei hait­taa, vaik­ka jos­sain lah­kees­sa oli­si use­am­pi suk­ka tai vaik­ka suk­ka­ki­lo – sii­nä­pä­hän it­se sel­vit­tä­köön, kun vaat­tei­taan kui­vu­maan lait­taa. Eh­kä en­si ker­ral­la toi­sin!

Pyyk­ki­tou­hut ovat iso ja tär­keä asia lap­si­per­heen pe­ru­sar­kea, vaan oman­tun­non pyyk­käys se vas­ta tär­ke­ää on­kin, kun Gol­ga­tan ka­ruis­sa kan­gas­puis­sa neu­lot­tu ar­mon­vaa­te tah­too niin hel­pos­ti li­kaan­tua elä­män kor­pi­tai­pa­leil­la. Vaik­ka se pu­ti­puh­taal­ta het­ken oli­si tun­tu­nut­kin, niin jo päi­vän ai­ka­na sii­hen ker­tyy jos jon­kin­lais­ta nuh­jua. Jos sama vaa­te oli­si pe­se­mät­tä vii­kos­ta ja kuu­kau­des­ta toi­seen, oli­si val­koi­nen jo enem­män rus­kea. Vaik­kei sii­hen oli­si mi­tään var­si­nais­ta tah­raa tul­lut, ei se sil­ti puh­das oli­si. On tar­ve pe­sul­le. Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta saa kuul­la puh­dis­ta­via ter­vei­siä: On lupa us­koa syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä!

Mikä tun­ne, kun saa ko­kea oman­tun­non puh­taut­ta! Niin iha­nas­ti jos­kus si­sin­tä läm­mit­tää, kun tai­vaal­li­nen Pe­si­jä on an­ta­nut ar­mon­vir­tan­sa juos­ta. Minä, rie­pu saan ko­kea täyt­tä puh­taut­ta hä­nen poi­kan­sa so­vi­tus­työn kaut­ta.

Elä­män eri­lai­set pyyk­ki­tou­hut ovat jos­kus muo­vau­tu­neet värs­syn­poi­ka­sek­si, jos­sa olen sa­mal­la na­rul­la mo­nien mui­den jou­kos­sa. Tule si­nä­kin, joka et vie­lä ole! Tule sinä, joka tun­net maan kyl­myy­den ja saas­tan. Tule na­rul­le, tän­ne pais­taa valo, nä­kyy tai­vas!

Pyyk­ke­jä

tuu­len re­pi­miä

pit­kin ku­rais­ta

maa­ta

las­ke­van au­rin­gon

sä­teis­sä.

Minä

puh­das rie­pu

kirk­kau­den pe­se­mä

vie­lä na­rus­sa kiin­ni.

Pi­tä­kää mi­nus­ta

kiin­ni!

Pi­tä­kää mi­nus­ta tiu­kas­ti kiin­ni

te ar­mon

pyyk­ki­po­jat!

Yön kyl­myys jo tun­tuu

vaan pian tu­lee

Pe­si­jä

pääs­tä­mään.