Muis­tan hy­vin sen päi­vän, kun nuo­re­na kä­ve­lin sy­dän pamp­pail­len kir­kon­ky­län Es­sol­le odot­ta­maan Poh­jo­lan­lii­ken­teen au­toa. Se ajoi vie­lä sil­loin kak­si ker­taa päi­väs­sä Per­hon kaut­ta Kok­ko­laan ja Jy­väs­ky­lään.

Olin kuu­si­tois­ta­vuo­ti­aas­ta as­ti ol­lut töis­sä om­pe­li­mos­sa, pau­ku­tel­len nap­pe­ja nap­pi­ko­neel­la fark­ku­jen vyö­tä­röön ja om­pe­lu­töi­tä teh­den. Aluk­si olin töis­sä vain il­ta­vuo­ros­sa, mut­ta hie­man van­hem­pa­na pää­sin päi­vä­vuo­roon.

Vanha teollisuusompelukone.

Vaula Eskeli

Yk­si­toik­koi­nen om­pe­lu­työ ja nap­pien pau­kut­te­lu al­koi­vat pik­ku­hil­jaa kyl­läs­tyt­tää. Van­him­man sis­ko­ni käy­des­sä vii­kon­lop­pui­sin ko­to­na kuun­te­lin hai­kail­len hä­nen ta­ri­noi­taan elä­mäs­tä kau­pun­gis­sa. Niin­pä mi­nul­le he­rä­si aja­tus läh­teä töi­hin kau­pun­kiin. Sis­ko­ni asun­to­ka­ve­ri tie­si, et­tä las­ten­hoi­to­har­joit­te­li­jak­si voi­si pääs­tä mel­ko var­mas­ti, kos­ka har­joit­te­li­jois­ta oli puu­tet­ta.

Om­mel­les­sa­ni mie­tis­ke­lin sil­loin täl­löin työ­tä päi­vä­ko­dis­sa tai sai­raa­las­sa. Erää­nä ke­vät­tal­ven per­jan­tai­na mi­nua pyy­det­tiin töis­sä teh­taan toi­mis­toon pu­he­li­meen. En muis­ta sis­ko­ni sa­nois­ta muu­ta, kuin et­tä nyt pi­täi­si heti maa­nan­tai­na tul­la töi­hin las­ten­tar­haan, jos ha­lu­ai­sin saa­da sen työn.

Ko­to­na äi­ti­ni yl­lät­ty­neen il­meen oli­si voi­nut vi­de­oi­da, jos meil­lä oli­si sii­hen ai­kaan ol­lut sel­lai­nen mah­dol­li­suus. Minä olin ni­mit­täin päät­tä­nyt, et­tä läh­den sun­nun­tai-il­ta­na lin­ja-au­tos­sa Jy­väs­ky­lään, ja me­nen maa­nan­tai­aa­mu­na kah­dek­sak­si las­ten­tar­haan töi­hin. Äi­ti­ni mie­les­tä se ei mi­ten­kään ol­lut mah­dol­lis­ta, läh­teä nyt noin vain. Mitä om­pe­li­mon joh­ta­ja Pus­si­nen­kin sii­hen sa­noi­si!

En ol­lut kaik­kia käy­tän­nön asi­oi­ta eh­ti­nyt vie­lä miet­tiä, mut­ta ei­hän sii­nä muu­ta kuin läh­din käy­mään joh­ta­jan ko­to­na lau­an­tai­na il­ta­päi­väl­lä. Se­li­tin asi­aa­ni kris­tal­li­lamp­pu­jen lois­tees­sa pos­ket pu­noit­ta­en. Ym­mär­sin, et­tä hie­man yl­lät­tä­vä ja no­pea läh­tö se oli joh­ta­jan­kin mie­les­tä. Hän an­toi kui­ten­kin mi­nul­le lu­van läh­teä, olin­han hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tul­lut ky­sy­mään asi­as­ta. Jäl­keen­päin sain om­pe­li­mos­ta kir­jeen, jos­sa oli en­sim­mäi­nen työ­to­dis­tuk­se­ni kii­tet­tä­vin ar­vo­sa­noin.

Sun­nun­tai­na pak­ka­sin hy­vis­sä ajoin lauk­ku­a­ni. Äi­ti­ni oli­si pi­tä­nyt mi­nut vie­lä ko­to­na. Sa­nat kai­kui­vat kor­vis­sa­ni kä­vel­les­sä­ni ta­va­roi­ne­ni lin­ja-au­tol­le.

Las­ten­hoi­to­har­joit­te­li­jan työ oli kui­ten­kin mie­les­tä­ni pa­ras­ta, mitä tuol­loin tie­sin. In­nos­tu­nee­na ker­roin vii­kon­lop­pu­na ko­to­na käy­des­sä­ni hoi­ta­va­ni tar­has­sa Hil­laa, Mii­aa, Tii­aa, Tuu­aa ja Suu­aa sekä mui­ta lap­sia.

Jos­kus myö­hem­min läh­dös­tä­ni riit­ti jut­tua su­ku­lais­ten ja tut­ta­vien kes­ken, kun äi­ti ker­toi, kuin­ka no­pea mi­nun pää­tök­se­ni ko­toa muu­tos­ta oli ol­lut. Minä en ni­mit­täin ol­lut pu­hu­nut etu­kä­teen ai­keis­ta­ni yh­tään mi­tään.

Tuos­ta en­sim­mäi­ses­tä muu­tos­ta on ku­lu­nut jo vuo­si­kym­me­niä. Se an­toi kui­ten­kin suun­nan elä­mäl­le­ni ja sii­hen, mitä olen saa­nut teh­dä työk­se­ni. Las­ten­hoi­to­työs­tä ja hoi­to­a­lan työs­tä sai­raa­las­sa löy­sin it­sel­le­ni työn, jos­ta nuo­re­na haa­vei­lin ja jos­ta olen myös naut­ti­nut.

Tänä päi­vä­nä ajat­te­len kii­tol­li­suu­del­la Tai­vaan Isää sii­tä, mi­ten hän on joh­ta­nut mi­nun elä­män­pol­ku­a­ni ja an­ta­nut tar­koi­tuk­sen elä­mäl­le­ni. Mie­lee­ni nou­see nuo­ruu­des­sa op­pi­ma­ni lau­lun sa­nat: "Tar­koi­tuk­sen elä­mään sinä, Jee­sus, näy­tät, an­nat sel­vän mää­rän­pään, teh­tä­vii­si käy­tät. Siu­naa, Jee­sus, toi­vee­ni, opin­to­ni, työ­ni. Sul­je sinä rau­haa­si päi­vä­ni ja yö­ni."

Mei­dän asuin­si­jam­me

lap­suu­den­ko­dis­sa,

opis­ke­li­ja­ko­dis­sa,

vuok­ra­ko­dis­sa,

omas­sa ko­dis­sa,

van­huu­den­päi­vien ko­dis­sa,

van­hain­ko­dis­sa.

Ru­kous sy­dä­mes­sä vii­mei­ses­tä

muu­tos­ta iän­kaik­ki­seen ko­tiin,

kuor­mat taak­se­jä­tet­tyi­nä.

Muuttomatkalle lähdössä.

Vaula Eskeli