Vaula Eskeli
Yöllä tuvan nurkalla oli käynyt tonttu. Heti aamulla herättyä piti mennä katsomaan, olivatko joulupukille kirjoitetut kirjeet vielä paikoillaan. Tuvan takana näkyi metsikön suuntaan lähtevät jäljet, eikä kirjeitä enää näkynyt. Pian oli riennettävä sisälle kertomaan tuosta ihmeestä isälle ja äidille, että kirjeet olivat poissa. Kirjeissä hartaimpana toiveena olivat hiihtomonot, sukset tai luistimet, mitkä oli kirjoitettu listalle ensimmäiseksi. Siitä alkoi jännittävä joulunodotus ja päivien laskeminen.
Koulun kuusijuhlassa lauletun joululaulun sanat tulvahtavat mieleen katsellessa illalla tuikkivaa tähtitaivasta. Samoin muistuu mieleen se enkeli, jonka hame putosi kesken jouluesityksen. Onneksi opettaja ehti nopeasti apuun, eivätkä kaikki salissa olleet huomanneet koko tapahtumaa. Juhlan päätteeksi lauletussa yhteislaulussa enkelten kuoro herkisti kuulijoiden sydämet ja lämmin joulutunnelma tuntui käsin kosketeltavalta. Edessä oli joululoma ja vain muutama yö jouluun.
Meillä kaikilla on lapsuudesta tuttuja joulumuistoja, jotka palaavat mieleen yhä uudelleen. Aattoaamuna katselen sinisen hämärän verhoamaa maisemaa. Lunta sataa hiljalleen koristaen pihatien reunassa olevia kuusia. Jouluvalot valaisevat pihamaata. Puuhellan pesässä ritisee tuli, jonka isä oli sytyttänyt aamuvarhaisella. Riisipuuron tuoksu levisi keittiöön äidin tehdessä samalla viimeisiä jouluvalmisteluja. Joulunalusviikkojen tunnelmista erotan jouluruokien ja joululeivonnaisten tuoksut ja kiireisen tuntuiset askareet. Jouluverhojen vaihtamiset ja joululiinojen asettelun pöydille.
Pipareita leivottiin niin paljon, että niitä riitti vielä joulun jälkeenkin. Leivonta aloitettiin hyvissä ajoin ennen joulua. Pipareita leipoessa tuntui, että sai olla mukana tärkeässä tehtävässä. Suurimman vastuun kantoivat tietysti vanhemmat; äiti teki pipareita ja isä hoiti paistamisen ja pakkasi ne sitten tarkasti vanhaan matkalaukkuun. Tuntui juhlalliselta, kun laukku täyttyi pikkuhiljaa ja se vietiin vintille odottamaan joulua. Omassa kodissakin olen leiponut äidin paperilappuseen kirjoittaman ohjeen mukaan pipareita ja taatelikakkua.
Kotimetsästä haettu kuusi tuotiin sisälle joko aatonaattona tai aattopäivänä ja koristeltiin radion joulumusiikkia ja -ohjelmia kuunnellen. Ohjelmista hauskimmat taisivat olla Noita Nokinenän joulusikermät. Joulurauhanjulistuksen myötä joulu tuntui vihdoin alkaneen. Ennen aattoillan hämärtymistä käytiin aattohartaudessa ja sytyttämässä kynttilät hautausmaalle. Sieltä tultua saimme istua nauttimaan äidin valmistamia jouluruokia. Ruokailun jälkeen piti vielä käydä hoitamassa navettatyöt ja saunoa, kunnes vihdoin puettiin pyhävaatteet ja sai istua odottamaan joulupukin saapumista. Illan aikana radiosta kajahti vielä Tiernapoikien jykevä laulu: ”ja me toivotam’ onnellista ja hyvää joulua!”
Lahjapapereitten kätköistä paljastui se hartain toive ja sellaistakin, mitä ei ole osannut toivoakaan. Jouluhartautta kuunnellessa sanat paimenista Betlehemin yössä tavoittivat kuulijan. Joulun ilosanoma leviää koko maailmalle. Lahjoista parhaimman olemme saaneet joulunlapsen syntymäjuhlana.
Muistoissani on säilynyt kauniina se joulu kun rauhanyhdistyksellä laulettiin ensimmäisiä kertoja Oi joulun tähti pieni -laulua. Laulun sanat koskettivat silloin sydäntäni erityisesti joulun jälkeen lauletussa joululaulutilaisuudessa, jossa laulun voima tuntui nousevan katonrajaa myöten ylös taivaisiin.
Vaikka joulu häipyy pois, joulusanoma säilyy. Rukouksen tavoin saamme yhtyä noihin lapsuuden sanoihin tänäkin jouluna: "Oi joulun tähti pieni, sä kirkkain tähtönen. Valollas johda tieni seimelle Jeesuksen. Sen, mikä täällä maassa sydäntä ahdistaa, majassa autuaassa armosta anteeks' saan. Katseensa hyvyydessä jää saahan sulaa pois, niin, että sydämessä oikea joulu ois. Ja sydämeni seimeen, asuntoon halvimpaan, armosta lapsen kalliin vain saisin asumaan. Oi joulun lapsi pieni, lahjoista ihanin, johdata mainen tieni sun luokses kotihin."
Kuuntelen tuon laulun toivoa ja lohdutusta tuovien sanojen sanomaa jokaisena jouluna ja olen kirjoittanut ne joskus myös tervehdyksenä joulukortteihin. Kehotan sinuakin lukijani nyt myös istahtamaan ja kuuntelemaan tuon laulun.
Mieleni palaa joulun alla lapsuuden muistikuviin yhä uudelleen. Kuusen tuoksu, kun se tuodaan sisälle kuusenjalkaan ja sen koristelu. Joulua edeltävien viikkojen odotus Vapahtajan syntymäjuhlasta johtaa tietä kohti rauhoittumista joulun ihmeen sanoman äärelle. Jouluaaton hartaudessa ja kynttilöiden loisteessa hautausmaalla joulu tuo muistoissa lähemmäksi kaikki rakkaat, jotka ovat saaneet siirtyä ikijouluun. Joulun valontuojan lohdutus kantakoon meitä kaikkia tänäkin jouluna.
Jouluisia seinätaulukuvia
Talvipäivä väreilee kylmästä.
Ympärillä hiljainen,
huurteen värittämä maisema,
hämärän sylissä helähtää
enkelten laulu,
turvallinen kuin lapsena,
Lämmin tallin tuoksu
hehkuu roudan maassa,
sanoma lasten valtakunnasta
valaisee pimeää yötä,
odottaa Vapahtajan
syntymäjuhlaa.
Runo ja kuvat Vaula Eskeli
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys