Soi­tin hil­jat­tain iäk­kääl­le Al­li-tä­dil­le­ni. Ha­lu­sin ky­sel­lä, mitä hä­nel­le kuu­luu. Hän ker­toi päi­vien­sä ku­lus­ta ko­ro­na­ka­ran­tee­nis­sa, eris­tyk­sis­sä muis­ta ih­mi­sis­tä omas­sa ko­dis­saan. Yk­si­näi­syy­des­tä, joka oli täyt­tä­nyt päi­vät jo vuo­den ajan. Kai­pauk­ses­ta, kun puo­li­son ajal­li­nen elä­mä päät­tyi lä­hes pari vuot­ta sit­ten. Kes­kus­te­lus­sa pol­vei­li­vat vuo­roin huo­li ja ilo. Vä­lil­lä nau­roim­me mu­ka­vil­le muis­toil­le ja sat­tu­mil­le niin, et­tä tä­din her­sy­vä nau­ru soi kor­vis­sa­ni pit­kään vie­lä pu­he­lun jäl­keen­kin.

Mitä si­nul­le kuu­luu? Vas­taam­me ky­sy­myk­seen usein ly­hy­es­ti pa­ril­la sa­nal­la: ihan hy­vää tai sii­nä­hän se, ei kum­mem­paa. Saa­tat sa­noa ky­sy­jäl­le sa­maan hen­gen­ve­toon ole­va­si kii­rei­nen, täy­tyy men­nä, pu­hu­taan toi­sen ker­ran.

Mal­tam­me­ko myös ky­sy­jä­nä py­säh­tyä kuun­te­le­maan? Kat­soa noi­den sa­no­jen taak­se niin, et­tä toi­nen voi ais­tia si­nun ole­van kiin­nos­tu­nut kuu­le­maan, mitä hä­nel­le to­del­li­suu­des­sa kuu­luu.

Tänä ai­ka­na, kun ra­joi­tuk­set es­tä­vät ta­paa­mi­sia, olem­me kuul­leet ke­ho­tuk­sia ky­sel­lä toi­sil­tam­me, mitä kuu­luu juu­ri nyt. Esit­täi­sim­me ky­sy­myk­siä ys­tä­vil­le, naa­pu­reil­le, tu­tuil­le ja niil­le­kin, joi­ta em­me eh­kä tun­ne yh­tä hy­vin tai joi­den kans­sa olem­me te­ke­mi­sis­sä har­vem­min. Yh­teyt­tä toi­siim­me voim­me pi­tää pu­he­li­mel­la, vie­rai­le­mal­la jos se suin­kin on mah­dol­lis­ta, tai vaik­ka lä­het­tä­mäl­lä kor­tin.

Kuun­te­lin vä­hän ai­kaa sit­ten seu­ra­kun­ta­päi­vän tal­len­net­ta rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­tä Ete­lä-Suo­mes­ta. Pu­hu­ja ava­si Raa­ma­tun sa­no­ja, jois­sa ke­ho­te­taan ja­ka­maan tois­tem­me ilot ja su­rut ja kan­nus­ta­maan toi­si­am­me rak­kau­teen ja hy­viin te­koi­hin. Näin voim­me teh­dä an­ta­mal­la ai­kaa niil­le, jot­ka ko­ke­vat yk­si­näi­syyt­tä tai tar­vit­se­vat apua ar­ki­seen päi­vään.

Tal­len­teel­ta erot­tui­vat eri­tyi­ses­ti kos­ket­ta­vat sa­nat: ”pa­ras­ta ys­tä­vyyt­tä on roh­kais­ta lä­him­mäis­tä Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon ja an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­miin.” "Ol­kaa kaik­ki yk­si­mie­li­siä, ja­ka­kaa tois­ten­ne ilot ja su­rut, ra­kas­ta­kaa toi­si­an­ne ja ol­kaa hy­vä­sy­dä­mi­siä ja nöy­riä" (1. Piet. 3:8.).

Seurojen kuuntelua netin välityksellä.

Vaula Eskeli

Kir­joit­ta­es­sa­ni tätä teks­tiä huo­ma­sin aja­tuk­sii­ni nous­seen muis­ti­ku­van erääs­tä koh­taa­mi­ses­ta, ni­mit­täin käyn­nis­tä­ni yk­si­nään asu­van iäk­kään naa­pu­ri­ni luo­na. Sii­tä on ku­lu­nut jo jon­kin ai­kaa. Ovel­la lu­pa­sin tul­la käy­mään uu­des­taan. En ole käy­nyt, jo­ten teen sen nyt.

Ruokatoimituksia kotiin kaupan ruokapalvelulla.

Vaula Eskeli

Sain myös vies­tin lä­hel­lä asu­val­ta us­kon ys­tä­väl­tä, kä­vi­sin­kö hä­nel­le kau­pas­sa val­lit­se­van ti­lan­teen vuok­si. Tuo vies­ti muis­tut­ti myös tal­len­teel­la kuu­le­ma­ni pu­hu­jan sa­nat: kan­ta­kaa tois­ten­ne kuor­mia. Tai­vaan Isä tie­tää mei­dän tar­peem­me ja lä­het­tää avun. Mei­dän elä­mäm­me on vah­val­la pe­rus­tel­la niin ilon kuin ko­et­te­le­mus­ten­kin kes­kel­lä.