JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Seurakahvilla huoltoasemalla

21.10.2021 7.34

Juttua muokattu:

21.10. 07:55
2021102107552720211021073400

Tuu­la Stång

Ko­ro­na­ra­joi­tus­ten es­tet­tyä seu­ra­tar­joi­lun tuli sil­loin täl­löin vä­li­a­jal­la läh­de­tyk­si pik­ku­po­ru­kal­la kah­vil­le lä­hei­sel­le huol­to­a­se­mal­le.

Täl­lä ker­taa mei­tä oli vain yk­si avi­o­pa­ri ja minä. Otim­me tar­jot­ti­mel­le kah­vi­mu­kit ja pul­lat. Oli ta­pa­na mak­saa os­tok­set vuo­ro­tel­len ajan voit­ta­mi­sek­si.

– Men­kää vain jo is­tu­maan, minä mak­san, sa­noin ren­nos­ti.

Oli­sin kyl­lä mak­sa­nut­kin, mut­ta pank­ki­kort­tia ja S-etu­kort­tia ei löy­ty­nyt mis­tään, vaik­ka ne juu­ri äs­ken pyö­ri­vät kä­sis­sä­ni. Kau­hoin tas­ku­ja­ni. Toi­ses­sa tas­kus­sa oli au­rin­ko­la­sit ja toi­ses­sa kän­nyk­kä – ei­kä kort­te­ja sen vä­lis­sä. Pi­ka­tar­kis­tin lom­pa­kon ja kä­si­lau­kun: ei mi­tään! Vil­kai­sin taak­se­ni. Jono oli jo mel­koi­nen. So­vim­me kas­sa­hen­ki­lön kans­sa, et­tä tu­len mak­sa­maan, kun kort­ti löy­tyy.

Me­nin pöy­tään ja aloi­tin ää­nek­kään voi­vot­te­lun:

– Tätä ei oli­si enää tar­vin­nut ta­pah­tua!

Pi­te­lin pää­tä­ni ja vään­sin mel­kein it­kua. Näin sil­mis­sä­ni tar­joi­lu­tis­kil­le tai lat­ti­al­le luis­kah­ta­neet kor­tit ja jon­kun tun­te­mat­to­man tyh­jen­tä­vän ti­li­ä­ni ul­ko­sei­nän au­to­maa­til­la, vaik­ka ei­hän se ihan niin yk­sin­ker­tais­ta tuol­le tun­te­mat­to­mal­le oli­si ol­lut.

Kä­vim­me vuo­ro­tel­len pyö­ri­mäs­sä tar­joi­lu­tis­kin ym­pä­ril­lä. Kah­vi­mu­kit höy­ry­si­vät ja haa­lis­tui­vat pöy­däl­lä.

Ys­tä­vät­tä­re­ni al­koi tar­kis­taa lom­pa­kos­ta­ni löy­ty­viä eri­näi­siä – kuu­lem­ma osa jo van­hen­tu­nei­ta – pa­pe­ri­lius­ko­ja, jois­sa oli ti­lin­sul­ke­mis- yn­nä mui­ta pu­he­lin­nu­me­roi­ta.

– Mikä si­nun pank­ki­kort­ti­si nu­me­ro on, se hel­pot­tai­si sul­ke­mis­ta? hän ky­syi.

Ky­sy­mys oli kuin hep­re­aa; en ym­mär­tä­nyt mi­tään.

Jat­koin pen­ko­mis­ta sa­mal­la ko­va­ää­ni­ses­ti tus­kail­len. Tas­kut, kän­nyk­kä, lom­pak­ko, kä­si­lauk­ku. Tas­kut, kän­nyk­kä, lom­pak­ko, kä­si­lauk­ku…

– Täs­sä on, et­tä pää­set jo­ten­kin al­kuun, ys­tä­vät­tä­re­ni mies sa­noi osaa­ot­ta­vas­ti ja ojen­si pöy­dän yli 50 eu­ron se­te­lin.

Yh­täk­kiä, pis­tet­ty­ä­ni jäl­leen ker­ran kä­te­ni palt­toon tas­kuun, jos­sa siis tä­hän men­nes­sä ei ol­lut ol­lut muu­ta kuin au­rin­ko­la­sit, kä­tee­ni osui kort­tien kova reu­na.

– Voi, Ju­ma­lal­le kii­tos! Kor­tit on tääl­lä! äi­dyin päi­vit­te­le­mään ken­ties mo­neen­kin ker­taan ja suh­teel­li­sen ko­val­la ää­nel­lä.

Täy­sis­sä naa­pu­ri­pöy­dis­sä­kin ilon­pur­kauk­se­ni var­mas­ti kuul­tiin.

Kort­tien löy­ty­mi­nen oli yh­tä iso ih­me kuin jos oli­sin tai­ku­rin ta­paan ve­täis­syt tas­kus­ta­ni elä­vän pu­pun tai pul­le­a­na ni­ti­se­vän il­ma­pal­lon. Suur­ta eroa tai­ku­rin ja mi­nun vä­lil­lä ei ol­lut, pait­si se, et­tä ai­na­kaan kou­lul­la vie­rail­leet tai­ku­rit ei­vät sil­män­kään­tö­temp­pu­jen on­nis­tu­es­sa huu­dah­ta­neet: “Voi, Ju­ma­lal­le kii­tos!”

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com