Kun luin en­sim­mäi­sen ker­ran, et­tä SRK:lta on il­mes­ty­nyt kir­ja Et­te­kö ole lu­ke­neet, mie­tin, mik­si kir­jan nimi tun­tuu niin tu­tul­ta. Pyö­rit­te­lin lau­set­ta mie­les­sä­ni ja ai­van oi­ke­aan osuin: Jee­suk­sen pu­het­ta­han se oli.

Jee­sus esit­tää tuon ky­sy­myk­sen ai­ka ajoin nos­taak­seen esiin ha­lu­a­man­sa raa­ma­tun­koh­dan. Kir­jan kir­joit­ta­jan, Ta­pio Hol­man mu­kaan sa­maan ta­paan kir­ja Et­te­kö ole lu­ke­neet nos­taa esiin joi­ta­kin raa­ma­tun­koh­tia, joi­den hen­ki­lö­ku­vat tai ta­pah­tu­mat voi­vat an­taa miet­ti­mi­sen tai hil­jen­ty­mi­sen ai­het­ta.

Kir­ja on sel­keä ja mu­kaan­sa­tem­paa­va. Si­sä­kan­nen ai­ka­ja­na ha­vain­nol­lis­taa, mi­hin his­to­ri­al­li­seen ajan­koh­taan kir­jan hen­ki­löt si­joit­tu­vat. Kir­jan lo­pus­sa on kak­si kart­taa, joi­hin kir­jan hen­ki­löt on myös mer­kit­ty. Aluk­si kan­nat­taa tu­tus­tua si­säl­lys­lu­et­te­loon, ja lu­ke­mi­sen tu­ke­na voi käyt­tää sekä ai­ka­ja­naa et­tä kart­taa. Hen­ki­lö­ku­vauk­set ovat ly­hyi­tä ja il­ma­via, mut­ta sy­väl­li­siä. Raa­ma­tun lai­nauk­set ja myös vä­li­ot­si­kot toi­mi­vat hie­nos­ti kiin­nos­tus­ta li­sä­ten ja lu­ke­mis­ta hel­pot­ta­en. Kir­jan piir­rok­set avaa­vat her­käl­lä ta­val­la ker­to­mus­ten maa­il­maa.

Kir­jan en­sim­mäi­ses­sä jak­sos­sa, Ju­ma­lan ih­mi­siä, ker­ro­taan lii­kut­ta­va ker­to­mus Moo­sek­sen iso­sis­kos­ta Mir­ja­mis­ta. Luul­ta­vas­ti juu­ri Mir­jam jäi kat­so­maan, mitä pik­ku­vel­jel­le ta­pah­tui, kun tämä las­ket­tiin kais­la-ar­kus­sa Nii­lin vir­taan. Pari kol­me vuo­si­kym­men­tä myö­hem­min Mir­jam joh­ti rie­mu­lau­lua Kais­la­me­ren yli­tyk­sen jäl­keen. Mut­ta Raa­ma­tun naisp­ro­feet­ta­kin on vain heik­ko ih­mi­nen. Ka­teus saa val­lan hä­nen sy­dä­mes­sään. Vel­jen­sä Aa­ro­nin kans­sa hän esit­tää ky­sy­myk­sen: On­ko Her­ra to­del­la­kin il­mais­sut tah­ton­sa vain Moo­sek­sen kaut­ta? Ei­kö hän ole pu­hu­nut myös meil­le? Ju­ma­la kut­suu si­sa­ruk­set pu­hut­te­luun py­häk­kö­tel­tan eteen ja ker­too aset­ta­neen­sa Moo­sek­sen poik­keuk­sel­li­seen teh­tä­vään. Raa­ma­tun mu­kaan Moo­ses on Ju­ma­lan pal­ve­li­ja­na Kris­tuk­sen en­nak­ko­ku­va. Pu­hut­te­lun jäl­keen Aa­ron kat­sah­taa si­sa­reen­sa: Mir­jam on lu­mi­val­kea spi­taa­lis­ta. Mir­jam jou­du­taan eris­tä­mään lei­ris­tä au­ti­o­maa­han. Mut­ta hän­tä ei jä­te­tä yk­sin, vaan koko lei­ri odot­taa, kun­nes Mir­jam pa­ran­tuu.

On sy­käh­dyt­tä­vää, et­tä mo­net Raa­ma­tun ker­to­mus­ten si­vuo­sis­sa­kin esiin­ty­vät saa­vat ää­nen. Je­ru­sa­le­min van­han kau­pun­gin kär­si­mys­tiel­lä lu­kee erään pie­nen kap­pe­lin oven pääl­lä SI­MO­NI CY­RE­NA­EO CRUX IM­PO­NI­TUR (Ris­ti sä­ly­te­tään Si­mon ky­re­ne­läi­sen kan­net­ta­vak­si). Si­mon ky­re­ne­läi­nen oli läh­töi­sin Ky­re­nes­tä Poh­jois-Af­ri­kas­ta, ny­kyi­ses­tä Li­by­as­ta. Kir­jas­sa poh­di­taan, oli­ko Si­mon pää­si­äi­sa­jan py­hiin­va­el­ta­ja tai ken­ties Je­ru­sa­le­miin pa­lan­nut di­as­po­ra­juu­ta­lai­nen.

Kir­jan vii­mei­ses­sä jak­sos­sa Mes­ta­rin pu­hut­te­lus­sa pääs­tään seu­raa­maan, mitä Jee­suk­sen koh­dan­neet ih­mi­set mah­dol­li­ses­ti miet­ti­vät mie­les­sään. Esi­mer­kik­si Pie­ta­rin aja­tuk­sen­juok­sua ku­va­taan näin: ”Ja siel­lä yli­pa­pin pi­hal­la oli jäl­jel­lä vain ute­li­ai­suu­te­ni, roh­keu­te­ni sen si­jaan oli ties­sään. Siel­lä meni mi­nun­kin puh­tau­te­ni..." Kuin­ka ih­meel­li­sel­tä tun­tui pää­si­äi­saa­mu­na, kun nai­set toi­vat vies­tiä ylös­nous­seel­ta Her­ral­ta.

Il­ta­päi­vän au­rin­ko sii­vi­löi­tyy sä­le­kaih­ti­mien ra­os­ta. Luen muu­ta­man ker­to­muk­sen. Ja seu­raa­van. Ja sitä seu­raa­van. En mal­ta lo­pet­taa. Olen elä­mäs­sä­ni niin mon­ta ker­taa sy­tyt­tä­nyt van­has­sa ko­ti­ta­los­sa­ni eri­lai­sia uu­ne­ja, et­tä tie­dän, mikä mer­ki­tys on kun­non sy­tyk­keil­lä. Tä­män kir­jan ni­men ala­ot­sik­ko Sy­tyk­kei­tä Raa­ma­tun tut­ki­mi­seen on erit­täin osu­va. Kir­ja in­nos­taa Raa­ma­tun lu­ke­mi­seen ja saa Raa­ma­tun hen­ki­löt tun­tu­maan elä­vil­tä ja in­hi­mil­li­sil­tä. Pie­net mut­ta kes­kei­set tuo­ki­o­ku­vat hei­dän elä­mäs­tään tuo­vat hei­dät kos­ket­ta­vas­ti lä­hel­le myös tä­män päi­vän lu­ki­jaa.