JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00

Juttua muokattu:

26.3. 13:14
2024032613140520240327070000

Mark­ku Ka­mu­la

”Pää­tin jo vuo­sia sit­ten, et­tä sii­nä vai­hees­sa, kun evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen kirk­ko al­kaa vih­ki­mään sa­maa su­ku­puol­ta ole­via avi­o­liit­toon, niin ero­an kir­kos­ta!” Täl­lai­sia lau­sei­ta olen lu­ke­nut ja kuul­lut vii­me viik­koi­na usein. Kes­kus­te­lu on saa­nut uu­sia kier­rok­sia, kun piis­pain­ko­kous päät­ti esit­tää kir­kol­lis­ko­kouk­sel­le sa­maa su­ku­puol­ta ole­vien pa­rien vih­ki­mi­sen mah­dol­lis­ta­mis­ta.

Näis­tä läh­tö­koh­dis­ta olen miet­ti­nyt, mi­ten mi­nun tu­li­si nyt toi­mia. Py­syn­kö kir­kon jä­se­ne­nä vai lai­tan­ko eroil­moi­tuk­sen; pu­hun­ko teh­dys­tä pää­tök­ses­tä kriit­ti­ses­ti vai olen­ko hil­jaa ja hy­väk­syn? Sik­si ava­sin Raa­ma­tun ja tut­kin Jee­suk­sen suh­tau­tu­mis­ta oman ai­kan­sa jär­jes­täy­ty­nee­seen us­kon­nol­li­seen yh­teis­kun­taan ja hä­nen toi­min­taan­sa.


Raa­ma­tun sa­no­man pe­rus­teel­la Jee­sus­kin eli ai­ka­na, jona sy­dä­mes­tään us­ko­vai­sia oli hy­vin vä­hän (Luuk. 13:23–24). Jee­sus kui­ten­kin sai van­hem­mil­taan van­ho­jen us­kon­nol­lis­ten ta­po­jen mu­kai­sen koh­te­lun. Hä­net ym­pä­ri­lei­kat­tiin, esi­kois­poi­ka­na hä­net py­hi­tet­tiin Her­ral­le ja koko lap­suu­ten­sa ajan hän sai juu­ta­lais­ta ope­tus­ta.

Jee­suk­sen van­hem­mat kä­vi­vät joka vuo­si Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä, ja ai­na­kin kak­si­tois­ta­vuo­ti­aa­na Jee­sus oli hei­dän mu­ka­naan. Tuon ajan ta­po­jen mu­kai­ses­ti kak­si­tois­ta­vuo­ti­as oli lain edes­sä täy­si-ikäi­nen.

Temp­pe­li­juh­lien ai­ka­na Jee­sus ka­to­si van­hem­mil­taan, ja asia ha­vait­tiin vas­ta ko­ti­mat­kal­la. Kun van­hem­mat pa­la­si­vat Je­ru­sa­le­miin, he löy­si­vät poi­kan­sa kes­kus­te­le­mas­sa temp­pe­lis­sä us­kon­nol­lis­ten opet­ta­jien kans­sa. Jee­sus sa­noi hän­tä nuh­te­le­vil­le van­hem­mil­leen: "Mitä te mi­nua et­sit­te? Et­te­kö tien­neet, et­tä mi­nun tu­lee ol­la Isä­ni luo­na?" (Luuk. 2:41–49.) Jee­suk­sen vas­taus on mie­len­kiin­toi­nen. Tiet­tä­väs­ti hä­nen kes­kus­te­lu­kump­pa­nin­sa oli­vat sa­mo­ja fa­ri­seuk­sia ja kir­ja­nop­pi­nei­ta, joi­den ope­tus­ta vas­taan Jee­sus pu­hui myö­hem­min hy­vin an­ka­ras­ti.


Ai­kui­se­na Jee­sus aloit­ti jul­ki­sen toi­min­tan­sa ja opet­ti sy­na­go­gis­sa (Luuk. 4:15). Yh­den pu­heis­taan hän piti Na­sa­re­tin sy­na­go­gas­sa, jon­ne hän meni ”ta­pan­sa jäl­keen” eli hän kävi siel­lä sään­nöl­li­ses­ti, vaik­ka ope­tus siel­lä ei ol­lut hä­nen oman ju­lis­tuk­sen­sa mu­kais­ta.

Jee­sus piti Je­ru­sa­le­min temp­pe­liä ar­vok­kaa­na paik­ka­na. Näh­des­sään temp­pe­lin esi­pi­han muut­tu­neen kaup­pa­pai­kak­si hän kaa­toi ra­han­vaih­ta­jien ja kyyh­kys­ten myy­jien pöy­dät. Hän ei tuo­min­nut temp­pe­liä, vaan sen vää­rän käy­tön: "On kir­joi­tet­tu: 'Mi­nun huo­nee­ni on ole­va ru­kouk­sen huo­ne.' Mut­ta te teet­te sii­tä ros­vo­jen luo­lan." Jee­sus jäi jok­si­kin ai­kaa temp­pe­liin ja pa­ran­si luok­seen tul­lei­ta so­kei­ta ja ram­po­ja. (Matt. 21:12–14.) Sen jäl­keen Jee­sus meni Be­ta­ni­aan ja yö­pyi siel­lä, mut­ta pa­la­si temp­pe­liin ja opet­ti siel­lä mo­nin ver­tauk­sin. Kuu­li­ja­na ol­leet yli­pa­pit ja kan­san van­him­mat oli­vat rai­vois­saan, kun ym­mär­si­vät Jee­suk­sen osoit­ta­van pu­heil­laan hei­dän toi­min­tan­sa Ju­ma­lan tah­don vas­tai­sik­si. (Matt. 21:23–24.)

Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min lu­vus­sa 23 on Jee­suk­sen voi tei­tä -puhe, jos­sa hän ar­vos­te­lee fa­ri­seus­ten ja lain opet­ta­jien tees­ken­te­lyä, ah­neut­ta, Ju­ma­lan sa­nan vas­tais­ta ope­tus­ta ja ul­ko­kul­tai­suut­ta. Jee­sus sa­noo sii­nä muun mu­as­sa näin: "Voi tei­tä, lai­no­pet­ta­jat ja fa­ri­seuk­set! Te tees­ken­te­li­jät! Te olet­te kuin kal­kil­la val­kais­tut hau­dat. Ul­ko­puo­lel­ta ne kyl­lä ovat kau­nii­ta mut­ta si­säl­tä täyn­nä kuol­lei­den lui­ta ja kaik­kea saas­taa. Sa­mal­la ta­voin te­kin olet­te hurs­kai­ta ul­ko­nai­ses­ti, ih­mis­ten sil­mis­sä, mut­ta si­säl­tä täyn­nä tees­ken­te­lyä ja vää­ryyt­tä." (Matt. 23:27–28.)


Jee­suk­sen elä­män lop­pu­vai­heis­sa, juu­ri en­nen ris­tiin­nau­lit­se­mis­ta, hän­tä kuu­lus­te­li­vat sekä roo­ma­lai­set et­tä juu­ta­lai­set. Yli­pap­pi Han­nas vaa­ti Jee­sus­ta ti­lil­le hä­nen ope­tuk­ses­taan, jo­hon hän vas­ta­si: "Minä olen pu­hu­nut jul­ki­ses­ti, koko maa­il­man kuul­len. Olen ai­na opet­ta­nut sy­na­go­gis­sa ja temp­pe­lis­sä, kaik­kien juu­ta­lais­ten ko­koon­tu­mis­pai­kois­sa. Sa­las­sa en ole pu­hu­nut mi­tään." (Joh. 18:20.)

Pit­kä­nä per­jan­tai­na, Jee­suk­sen kuo­le­man het­kel­lä, maa va­vah­te­li ja kal­li­ot hal­kei­li­vat ja temp­pe­lin esi­rip­pu hal­ke­si kes­kel­tä kah­tia, yl­hääl­tä alas as­ti (Matt. 27:51). Nois­sa ta­pah­tu­mis­sa on huo­mat­ta­vaa, et­tä temp­pe­li ei sor­tu­nut, vaan Ju­ma­la sal­li sen py­syä pys­tys­sä. Ju­lis­tus Jee­suk­sen lu­nas­tus­työn lop­puun saat­ta­mi­ses­ta oli tar­koi­tet­tu myös temp­pe­lis­sä ta­pah­tu­vak­si.


Jee­suk­sen an­ta­man lä­he­tys­käs­kyn mu­kai­ses­ti al­ku­seu­ra­kun­nan apos­to­lit jat­koi­vat evan­ke­liu­min saar­naa­mis­ta sekä Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä et­tä sy­na­go­gis­sa ym­pä­ri Vä­li­me­ren mai­den. Apos­to­lien te­ko­jen kol­man­nes­sa lu­vus­sa ker­ro­taan Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen käyn­nis­tä Je­ru­sa­le­min temp­pe­lis­sä ja Pie­ta­rin pu­hees­ta Sa­lo­mo­nin py­hä­kös­sä. Myös Paa­va­li al­koi pian pa­ran­nuk­sen ar­mon saa­tu­aan saar­na­ta Jee­suk­ses­ta sy­na­go­gis­sa (Apt. 9:20).

Jee­suk­sen ja apos­to­lien esi­mer­keis­tä voim­me op­pia, et­tä Raa­ma­tun to­tuut­ta ja lu­pauk­sia tu­lee ju­lis­taa sel­lai­si­naan, ajas­ta ja pai­kas­ta riip­pu­mat­ta. Ajat­te­len niin, et­tä maa­il­man suo­la­na ja va­lo­na toi­mi­mi­ses­ta pu­hu­es­saan Jee­sus tar­koit­ti juu­ri tätä (Matt. 5:13–16); kun Ju­ma­lan sa­nan to­tuus tuo­daan esil­le, se ei saa ol­la ih­mi­sen aja­tus­ten lai­men­ta­maa vaan vah­vaa, tun­non he­rät­tä­vää ja py­sy­vää. Ja suo­la­han voi teh­dä myös ki­pe­ää, jos se osuu haa­vai­seen paik­kaan. Mut­ta evan­ke­liu­mi ei tee kos­kaan ki­pe­ää, vaan se pa­ran­taa niin epä­us­kon, vää­rän opin kuin kai­ken muun­kin, kun vain us­koo.

Sik­si ajat­te­len, et­tä vie­lä­kin on sen ai­ka, et­tä Ju­ma­lan sa­naan us­ko­vat ja sen mu­kaan elä­vät pa­pit ju­lis­ta­vat evan­ke­liu­mia to­tuu­des­sa ja rak­kau­des­sa ja ja­ka­vat sak­ra­ment­te­ja kir­kois­sa, sai­raa­lois­sa ja kai­kis­sa niis­sä pai­kois­sa, joi­hin Ju­ma­la mah­dol­li­suuk­sia avaa. Sa­moin Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan elä­vien kant­to­rei­den, di­a­ko­nien, sun­ti­oi­den ja mui­den kir­kon teh­tä­vis­sä pal­ve­le­vien on hyvä teh­dä työ­tään sy­dä­men us­kos­ta kum­pu­a­van rak­kau­den, ilon ja rau­han lä­het­ti­läi­nä. Edel­leen mei­dän seu­ra­kun­ta­lais­ten on hyvä osal­lis­tua ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin ja kir­kol­li­siin toi­mi­tuk­siin sekä toi­mia kir­kon luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä. Vain sil­lä ta­voin valo ja suo­la voi­vat säi­lyä myös kir­kos­sa.

Voi kui­ten­kin ol­la, et­tä vie­lä tu­lee sel­lai­nen ai­ka, et­tä kirk­ko ja­kaan­tuu, ku­ten ta­pah­tui Mart­ti Lut­he­rin työn tu­lok­se­na. Syy­nä lu­te­ri­lai­sen kir­kon syn­tyyn oli­vat Paa­vin kir­kon har­ha­o­pit ja Mart­ti Lut­he­rin aloit­ta­ma us­kon­puh­dis­tus. Jos sel­lai­nen ai­ka tu­lee, Ju­ma­la var­mas­ti an­taa sii­hen sekä ym­mär­ryk­sen, tah­don et­tä te­ki­jät. Kir­kot ha­jo­a­vat ja temp­pe­lit sor­tu­vat, mut­ta Ju­ma­lan sana ei kos­kaan ka­toa! (Luuk. 21:33).

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Äiti

12.5.2024 6.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
19.5.2024

Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. sJoh. 3:16

Viikon kysymys