Mark­ku Ka­mu­la

Kuva: Suviseurojen kuvapalvelu

Su­vi­seu­ro­jen val­mis­te­lu on iso jut­tu. Yh­tä ai­kaa val­mis­tel­laan usei­ta seu­ro­ja, ja vä­keä on töis­sä sen mu­kai­ses­ti. Täl­lä het­kel­lä Pu­das­jär­ven seu­ro­jen vas­tuun­kan­ta­jien työ lä­hes­tyy lop­pu­aan ja en­si vuo­den Lo­pen seu­ro­jen po­ruk­ka on val­mii­na ot­ta­maan vas­tuun. Sa­ma­nai­kai­ses­ti ke­sän 2026 Kau­ha­van seu­ro­jen jär­jes­tä­jät seu­raa­vat jo in­ten­sii­vi­ses­ti omia vas­tuu­a­lu­ei­taan ja myös vuo­sien 2027 ja 2028 seu­ra­jär­jes­tä­jät val­mis­tau­tu­vat.

Su­vi­seu­rat ovat en­nen kaik­kea Ju­ma­lan sa­nan ju­lis­ta­mi­sen paik­ka ja mut­ta myös tie­don vä­li­tyk­sen paik­ka. Su­vi­seu­ro­jen yh­tey­des­sä on hyvä ker­toa täs­tä kris­til­li­syy­des­tä mo­ni­puo­li­ses­ti. Kos­ka toi­min Lo­pen Su­vi­seu­ro­jen pää­toi­mi­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja­na, olen va­rau­tu­nut sii­hen, et­tä myös mi­nul­ta ha­lu­taan ky­syä Su­vi­seu­rois­ta. Se vä­hän jän­nit­tää. Osaan­ko vas­ta­ta oi­kein ja osaan­ko py­syä sii­nä roo­lis­sa, mikä mi­nul­la on? Et­ten pu­hui­si vää­rin, en niis­tä asi­ois­ta, jot­ka ei­vät mi­nul­le kuu­lu en­kä mui­den puo­les­ta.

Pari viik­koa sit­ten mi­nul­le soit­ti toi­mit­ta­ja, joka on teh­nyt usei­ta jut­tu­ja Su­vi­seu­rois­ta ja ai­koo teh­dä nii­tä jat­kos­sa­kin. Hän ker­toi ol­leen­sa ai­em­mis­sa työ­teh­tä­vis­sään mu­ka­na isois­sa ku­vi­ois­sa, mut­ta mi­tään Su­vi­seu­ro­jen jär­jes­te­lyi­den kal­tais­ta hän ei ol­lut ai­em­min näh­nyt. Hän­tä kiin­nos­ti kuul­la sekä jär­jes­te­lyi­den ti­lan­tees­ta et­tä it­se ta­pah­tu­mas­ta. Oli mu­ka­va ju­tel­la Su­vi­seu­roi­hin myön­tei­ses­ti ja ute­li­aan in­nos­tu­nees­ti suh­tau­tu­van toi­mit­ta­jan kans­sa.

Su­vi­seu­ro­jen val­mis­te­le­mi­ses­sa on pal­jon työ­tä ja lu­ke­ma­ton mää­rä teh­tä­viä. Teh­tä­vät ja­kau­tu­vat kui­ten­kin isol­le työn­te­ki­jä­jou­kol­le, ei­kä ke­nen­kään kuor­man pi­täi­si kas­vaa lii­an suu­rek­si. Moni voi var­mas­ti yh­tyä sen lii­ken­ne­toi­mi­kun­nan jä­se­nen aja­tuk­siin, joka täs­sä ke­vääl­lä miet­ti, et­tä "on­ko­han mi­nul­la jää­nyt jo­ta­kin te­ke­mät­tä, kun kaik­ki pu­hu­vat, et­tä asi­at me­ne­vät eteen­päin ja val­mis­te­lut ete­ne­vät ai­ka­tau­lus­saan, mut­ta en it­se koe teh­nee­ni ko­vin­kaan pal­joa?"

Toi­mi­kun­tien ja vas­tuu­hen­ki­löi­den teh­tä­vät ovat kui­ten­kin vaa­ti­vuu­del­taan ja si­to­vuu­del­taan hy­vin eri­lai­sia. Osa teh­tä­vis­tä pai­not­tuu en­nen seu­ro­ja teh­tä­väk­si – esi­mer­kik­si kent­tä­toi­mi­kun­ta te­kee ison työn jo edel­lis­ten seu­ro­jen pur­ka­mi­ses­sa – ja toi­set taas seu­ro­jen ai­ka­na teh­tä­väk­si. Suh­tau­tu­mi­nen teh­tä­vän vaa­ti­vuu­teen on hen­ki­lö­koh­tais­ta ja riip­puu osaa­mi­ses­ta ja ko­ke­mus­maa­il­mas­ta. Ai­van vas­ta yk­si vies­tin­tä­toi­mi­kun­nan jä­sen to­te­si hä­nel­tä pyy­de­tys­tä laa­jas­ta kir­joit­ta­mis­ta vaa­ti­vas­ta teh­tä­väs­tä, et­tä ei se hän­tä ra­si­ta, teh­tä­vä hoi­tuu kyl­lä hel­pos­ti! Mut­ta sa­mai­nen hen­ki­lö ei ym­mär­tääk­se­ni oli­si ai­van vä­häl­lä läh­te­nyt kent­tä­toi­mi­kun­nan vas­tui­siin.

Mi­nua on ihas­tut­ta­nut ja rie­mas­tut­ta­nut ker­ta toi­sen­sa jäl­keen, kun kaik­kiin tar­vit­ta­viin vas­tui­siin on löy­ty­nyt osaa­va ja teh­tä­vään val­mis hen­ki­lö. On jo­ten­kin ai­van us­ko­ma­ton­ta, mi­ten pal­jon lah­jak­kuut­ta us­ko­vais­ten jou­kos­sa on! Ja se, et­tä lah­jo­ja ha­lu­taan käyt­tää ja sii­nä sa­mal­la op­pia uut­ta. Oma osaa­mat­to­muus ja eri­kois­tai­to­jen puu­te voi­si vä­hän hä­vet­tää­kin tä­män jou­kon mu­ka­na tou­hu­tes­sa, mut­ta ei hä­pe­ä­mi­seen ole kyl­lä tar­vet­ta. Olen ko­ke­nut, et­tä eri teh­tä­viä hoi­ta­vien kes­ken val­lit­see syvä kun­ni­oi­tus ja ar­vos­tus. En ole ha­vain­nut epä­ter­vet­tä yl­peyt­tä lain­kaan, mut­ta ter­vet­tä ja rei­pas­ta asi­oi­hin tart­tu­mis­ta ja omien lah­jo­jen käyt­töön tuo­mis­ta olen ha­vain­nut jat­ku­vas­ti. Sii­tä on hyvä ja kii­tol­li­nen mie­li.

Omat aja­tuk­se­ni ovat käy­neet usei­ta ker­to­ja het­kes­sä, jos­sa tä­män ke­sän Su­vi­seu­ro­jen pää­tös­seu­rat ovat ohi. Huo­ma­sin oh­jel­mas­ta, et­tä seu­ro­jen jäl­keen lau­le­taan lau­lu 222 Älä pel­kää uu­pu­va­si. On Tai­vaan Isän joh­da­tus­ta, et­tä se lau­le­taan juu­ri tuos­sa koh­das­sa. Lau­lu on yk­si mie­li­lau­luis­ta­ni, ja ta­pai­len sitä jos­kus sii­vo­tes­sa tai ruo­kaa lait­ta­es­sa ja usein au­tol­la aja­es­sa. Tuos­sa lau­lus­sa on hyvä, roh­kai­se­va sa­no­ma ja kau­nis sä­vel. Se pu­hut­te­lee mi­nua!

Olen miet­ti­nyt, mitä sa­non Pu­das­jär­ven su­vi­seu­ro­jen oh­jel­maan vii­mei­sek­si mer­ki­tys­sä ter­ve­tu­lo­toi­vo­tuk­ses­sa Lo­pel­le 2025. Pu­heen­vuo­ro lie­nee vii­sain­ta kir­joit­taa ai­na­kin pää­o­sin val­miik­si, et­tei mi­tään oleel­lis­ta jää pois. Kyl­lä sii­nä var­mas­ti on kii­tol­li­nen mie­li päät­ty­neis­tä seu­rois­ta sekä Tai­vaan Isää et­tä Pu­das­jär­ven seu­ro­jen jär­jes­tä­jiä koh­taan; sii­tä siis tu­lee sa­not­ta­vaa.

Ja sit­ten jos ker­toi­sin jo­ta­kin tu­le­vas­ta seu­ra­pai­kas­ta, jär­jes­te­lyi­den ti­lan­tees­ta ja tun­nel­mis­ta, jois­sa olem­me työ­tä teh­neet. Pu­heen­vuo­ron ot­si­kon mu­kai­ses­ti tär­kein­tä on toi­vot­taa kaik­ki ter­ve­tul­leik­si seu­roi­hin Ju­ma­lan sa­nan kuu­loon – sii­nä yh­tey­des­sä joku sana seu­ra­tun­nuk­ses­ta on pai­kal­laan. Ja kos­ka heti pu­heen­vuo­ron jäl­keen al­ka­vat pur­ku­tal­koot, niin kyl­lä on hyvä sii­tä­kin pu­hua ja toi­vot­taa kaik­ki kyn­nel­le ky­ke­ne­vät ter­ve­tul­leik­si aut­ta­maan mei­tä pur­ku­töis­sä.

Kun pu­heen­vuo­ro­ni päät­tyy, ken­tän ää­nen­tois­to hil­jen­ne­tään, väki pois­tuu pik­ku hil­jaa seu­ra­tel­tas­ta, hy­väs­te­jä jä­te­tään, ha­la­taan ja kä­tel­lään. Lu­va­taan muis­taa vies­tein, pu­he­luin ja ru­kouk­sin. Pyy­de­tään soit­ta­maan ja muis­ta­maan.

Jos­sa­kin pur­ku­ryh­män joh­ta­jat ot­ta­vat vä­ken­sä kool­le ja an­ta­vat vii­mei­siä oh­jei­ta; säh­kö­mie­het te­ke­vät säh­kö­lin­jat jän­nit­teet­tö­mik­si ja kaa­pe­lit al­ka­vat siir­tyä ke­loil­le. Tie­to­ko­neet ja mak­su­päät­teet ir­ro­te­taan, kai­ut­ti­met kyt­ke­tään ir­ti joh­dois­taan ja ir­ro­te­taan pa­kat­ta­vak­si. Ve­si­joh­dot ja vie­mä­rit sul­je­taan, sii­vous­ryh­mät aloit­ta­vat par­ti­oin­tin­sa.

Toi­saal­la työ­voi­ma­toi­mi­kun­ta ot­taa tal­koo­lai­sia ken­täl­tä töi­hin ja keit­tä­jät li­sää­vät ai­nek­sia pa­toi­hin – he pi­tä­vät pur­ku­jou­kon nä­län loi­tol­la kes­ki­viik­koon as­ti. Ke­sä­seu­ra­ra­dio jat­kaa oh­jel­maan­sa, sitä kuun­nel­laan seu­ra-alu­eel­ta pois­tu­vis­sa ajo­neu­vois­sa ja ko­deis­sa, työ­pai­koil­la, mö­keil­lä ja van­hain­ko­deis­sa ym­pä­ri Suo­men. Ja kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa, jon­ne tie­to­ver­kot ulot­tu­vat.

Täs­tä al­kaa mei­dän var­si­nai­nen vuo­rom­me. Se kes­tää ai­ka tar­kal­leen vuo­den ajan. Puo­len vuo­den pääs­tä on jou­lu, ja sii­tä enää kuu­den kuu­kau­den pääs­tä on Su­vi­seu­rat. Vaik­ka tu­le­vat 12 kuu­kaut­ta tun­tuu nyt koh­tuu­pit­käl­tä ajal­ta, us­kon ajan ku­lu­van no­pe­as­ti. Ju­han­nuk­sen jäl­kei­sel­lä vii­kol­la 2025 Räys­kä­län len­to­ken­täl­lä on iso val­koi­nen juh­la­telt­ta ja lau­lut ja pu­heet kuu­lu­vat kai­ut­ti­mis­ta. Jos Ju­ma­la suo.