Mark­ku Ka­mu­la

Kun ra­han os­to­voi­ma vä­he­nee, sitä sa­no­taan inf­laa­ti­ok­si. Inf­laa­ti­ok­si sa­no­taan myös il­mi­ö­tä, kun jo­kin sana tai asia me­net­tää mer­ki­tys­tään esi­mer­kik­si lii­al­li­sen tai vää­rän käy­tön vuok­si. Inf­laa­ti­on ovat kär­si­neet ai­na­kin il­ta­päi­vä­leh­tien sää­ti­lois­ta ker­to­vat löö­pit. Kun ot­si­koil­la ha­lu­taan myy­dä, ei rii­tä, et­tä ker­ro­taan nor­maa­lin tuis­kun tu­los­ta, vaan kan­sa­lai­sia va­roi­te­taan lumi-in­fer­nos­ta ja hel­le­jak­son tul­les­sa kä­ris­tys­ku­po­lis­ta.

Olen ih­me­tel­lyt mo­net ker­rat inf­laa­ti­o­ta. En­sim­mäi­sen ker­ran ih­met­te­lin ai­van pik­ku­poi­ka­na, kun isä sa­noi, et­tä inf­laa­tio syö pank­ki­lai­naa. Ku­vit­te­lin sen sil­loin mie­les­sä­ni jon­kin­lai­sek­si ison, vi­hai­sen kis­san ta­pai­sek­si otuk­sek­si, joka syö ra­haa Osuus­pan­kin tis­kin ta­ka­na ole­vas­sa huo­nees­sa.

Taas ih­met­te­len, kun tuot­tei­den ja pal­ve­lui­den hin­nat nou­se­vat ja palk­ko­jen on nous­ta­va sa­maa tah­tia, et­tä os­to­voi­ma säi­lyi­si. Jos täl­lais­ta kat­se­li­si si­vus­ta kuin näy­tel­mää, se oli­si ai­ka hu­vit­ta­vaa.

Aja­tel­laan­pa asi­aa. En­sin nou­se­vat tie­tyt hin­nat jos­ta­kin syys­tä. Sa­no­taan esi­mer­kik­si, et­tä te­ol­li­suu­den käyt­tä­män kaa­sun ja lii­ken­ne­polt­to­ai­nei­den hin­nat nou­se­vat saa­ta­vuu­son­gel­mien ta­kia. Jos nii­den hin­ta py­syy kor­ke­al­la, niin koh­ta mui­den­kin hin­to­jen on nous­ta­va – tar­vi­taan­han kaa­sua tuot­tei­den val­mis­tuk­seen ja tuo­tan­to­ti­lo­jen läm­mit­tä­mi­seen ja polt­to­ai­nei­ta ta­va­roi­den kul­jet­ta­mi­seen.

Seu­raa­vak­si tuot­tei­ta os­ta­vat ih­mi­set huo­maa­vat, et­tä pal­kal­la ei saa enää sa­maa mää­rää ruo­kaa ja ta­va­roi­ta kuin ai­kai­sem­min. Ih­mi­set al­ka­vat tie­ten­kin vaa­tia pal­kan­ko­ro­tus­ta. Joil­la­kin työ­pai­koil­la palk­ko­ja ko­ro­te­taan yh­des­sä so­pien ja useim­mil­la sik­si, et­tä uu­si työ­eh­to­so­pi­mus niin edel­lyt­tää. Vä­hän ai­kaa kaik­ki on hy­vin. Pal­kan­saa­jien neu­vot­te­lui­ta ve­tä­neet joh­ta­vat ke­hu­vat, kuin­ka saa­tiin li­sää os­to­voi­maa, ja pal­kan­saa­ja tyk­kää en­tis­tä isom­mas­ta ti­li­pus­sis­ta.

Palk­ko­jen nous­tes­sa ta­va­roi­ta val­mis­ta­vien yri­tys­ten joh­to­ryh­mät huo­maa­vat, et­tä tuot­tei­den hin­to­ja on nos­tet­ta­va. On­han työ­voi­man hin­ta en­tis­tä kor­ke­am­pi, läm­mi­tys­kaa­sun ja polt­to­ai­neen li­säk­si. Jo­ten vaih­de­taan hin­ta­la­put ja to­de­taan tyy­ty­väi­se­nä, et­tä tämä oli oi­kea ja vält­tä­mä­tön pää­tös. Ja kun on­han on­nek­si os­to­voi­maa, kun kan­sa­lais­ten palk­ko­ja juu­ri nos­tet­tiin. Kun­nes kan­sa­lai­nen taas ti­li­päi­vä­nään huo­maa, et­tä vii­me kuus­sa tili riit­ti ki­loon lei­pää ja voi­no­ka­ree­seen, kun taas täs­sä kuus­sa pi­tää tyy­tyä pelk­kään lei­pään. Jo­ten täy­tyy vaa­tia li­sää lik­saa…

Inf­laa­tio on kui­ten­kin öl­jyä ta­lou­den ham­mas­rat­tais­sa, sen on ra­han käyt­töön pe­rus­tu­va re­aa­li­maa­il­ma to­dis­ta­nut. Il­man inf­laa­ti­o­ta ih­mi­nen voi­si rau­has­sa lait­taa ra­haa tyy­nyn al­le tai su­kan var­teen, mut­ta kun hin­nat nou­se­vat, kan­nat­taa teh­dä os­tok­sia, vaik­ka ve­lak­si. Su­kan var­res­sa ra­ho­jen käyt­tö­ar­vo vain vä­he­ni­si. Ra­han liik­kei­tä tun­te­vien mu­kaan kor­ke­an inf­laa­ti­on ai­ka­na kan­nat­taa­kin lait­taa ra­hat kiin­ni kiin­te­ään tai hy­vin tuot­ta­vaan omai­suu­teen.

Ar­ve­len, et­tä Jee­sus­kin oli hy­vin pe­ril­lä ta­lou­den pe­ru­sa­si­ois­ta. Oli­han hän ra­ken­ta­nut Joo­se­fin kans­sa ta­lo­ja vii­si­tois­ta vuot­ta ja var­mas­ti ke­ren­nyt ko­kea ra­ken­nu­sa­lan eri­lai­sia suh­dan­tei­ta. Raa­ma­tus­sa täs­tä ei ker­ro­ta, mut­ta muu­ten on tie­dos­sa, et­tä Roo­man val­ta­kun­nas­sa oli inf­laa­ti­o­jak­so­ja, jol­loin ra­haan si­joit­ta­neet me­net­ti­vät het­kes­sä omai­suu­ten­sa. Pa­rem­min pär­jä­si­vät esi­mer­kik­si maa­ti­lo­jen omis­ta­jat. He oli­vat kiin­nit­tä­neet omai­suu­ten­sa py­sy­väm­pään.

Jee­sus vei kui­ten­kin ope­tuk­sen­sa pal­jon pi­dem­mäl­le kuin si­joi­tus­neu­vo­jat tai ete­vim­mät­kään hen­ki­sen pää­o­man ker­ryt­tä­jät. Vuo­ri­saar­nas­sa hän täh­den­tää, et­tä maan­pääl­li­siä aar­tei­ta ei kan­na­ta ke­rä­tä lain­kaan, kos­ka maal­lis­ta omai­suut­ta tu­ho­a­vat kor­roo­sio ja tu­ho­e­läi­met, ja var­kaat mur­tau­tu­vat va­ras­toi­hin ja vie­vät omai­suut­ta (Matt. 6:19). Jee­suk­sen ope­tuk­sen mu­kaan kan­nat­taa koo­ta it­sel­leen aar­tei­ta tai­vaa­seen. Raa­ma­tun ope­tuk­sen mu­kaan tai­vaas­sa ole­vat aar­teet säi­ly­vät vie­lä sit­ten­kin, kun par­hail­la me­ren­ran­ta­pai­koil­la ole­vat lin­nat ovat sa­vu­a­via rau­ni­oi­ta.

Val­ta­o­sa maa­il­man ih­mi­sis­tä on sitä miel­tä, et­tä Raa­ma­tun ope­tuk­sis­sa on pal­jon hy­vää, eten­kin lä­him­mäi­sen­rak­kau­des­ta ker­to­vis­sa osis­sa. Muu­ten Raa­mat­tu on ko­ke­nut mo­nien ih­mis­ten mie­lis­sä ra­jun ar­von ale­ne­mi­sen, eli sen sa­no­ma on kär­si­nyt ih­mis­kun­nan kes­kuu­des­sa inf­laa­ti­on. Vain har­va us­koo sy­dä­mes­sään Ih­mi­sen Po­jan neit­sees­tä syn­ty­mi­sen ja kuol­leis­ta ylös­nou­se­mi­sen. Juu­ri ku­kaan ei us­ko sii­hen, et­tä Jee­sus jät­ti avain­ten val­lan seu­raa­jil­leen (Joh. 20:23). Ko­vin har­va us­koo muu­ta­kaan, mitä ei voi jär­jel­lä se­lit­tää.

It­se yh­dyn Paa­va­lin aja­tuk­seen, jon­ka mu­kaan Kris­tuk­sen so­vi­tus­työn lu­nas­tus­hin­ta seu­raa tar­kas­ti mark­ki­naa. Paa­va­li­han to­te­aa, et­tä mis­sä syn­ti on tul­lut suu­rek­si, siel­lä on ar­mo tul­lut ylen­palt­ti­sek­si (Room. 5:20). Mitä suu­rem­pi on an­teek­si­saa­mi­sen tar­ve, sitä suu­rem­pi on lu­nas­tuk­sen voi­ma!

Muu­tos­neu­vot­te­lui­den ja hin­to­jen ja kor­ko­jen nou­su­jen ai­ka­na yhä har­vem­mal­la on mi­tään si­joi­tet­ta­vaa. Mo­nes­sa ko­dis­sa ele­tään kä­des­tä suu­hun ja huo­li huo­mi­ses­ta var­jos­taa elä­mää. Yk­si ei kui­ten­kaan muu­tu: tai­vaas­sa ole­van ko­din hin­ta on säi­ly­nyt sa­ma­na ai­ko­jen alus­ta al­ka­en. Sen hin­ta­han mak­set­tiin pari tu­hat­ta vuot­ta sit­ten Gol­ga­ta kes­kim­mäi­sel­lä ris­til­lä. Kan­nat­taa us­koa!