Mark­ku Ka­mu­la

Yh­te­nä hei­nä­kuun päi­vä­nä tu­lim­me pie­nel­tä lo­ma­reis­sul­ta ja ru­pe­sim­me jär­jes­te­le­mään ko­din asi­oi­ta. Ke­sä­seu­ra­ra­dio soi taus­tal­la. So­vim­me, et­tä vai­mo­ni läh­tee käy­mään ruo­ka­kau­pas­sa ja toi­mit­taa muu­ta­man muun asi­an sa­mal­la, kun minä leik­kaan nur­mi­kon. Lai­toin kuu­lok­keet kor­vil­le ja Ke­sä­seu­ra­ra­di­on kuu­lu­maan ja aloi­tin työn. Kel­lo oli so­pi­vas­ti juu­ri vii­si il­ta­päi­väl­lä, ja ra­di­os­ta tuli pu­heen­vuo­ro lä­him­mäi­syy­des­tä. Sain sen ai­ka­na juu­ri ruo­hi­kon lei­kat­tua ja tu­lin si­säl­le. Häm­mäs­tyin, kun vai­mo oli­kin vie­lä ko­to­na! Sa­noi, et­tä ei ras­ki­nut läh­teä, kun niin mie­len­kiin­toi­nen pu­heen­vuo­ro oli kes­ken.

Vä­hän sa­mal­la ta­voin kävi erää­nä toi­se­na päi­vä­nä, kun olim­me asun­to­vau­nus­sa lei­rin­tä­a­lu­eel­la lä­hel­lä me­ren­ran­ta­hie­ti­koi­ta. Oli tosi tuu­li­nen il­ma, ja lap­set ha­lu­si­vat myrs­ky­aal­toi­hin ui­maan. Mut­ta ei­hän sii­tä läh­te­mi­ses­tä tul­lut­kaan mi­tään, kun tu­tun vel­jen pu­heen­vuo­ro piti en­sin kuun­nel­la ja sit­ten vie­lä pe­rään van­ha seu­ra­tal­len­ne 60-lu­vul­ta. Kuun­nel­les­sa ja ma­koil­les­sa ai­ka vie­räh­ti mu­ka­vas­ti. Ui­maan­kin kui­ten­kin ke­ret­tiin, ja jos mah­dol­lis­ta, niin tuu­li oli kuun­te­lun ai­ka­na yl­ty­nyt ja aal­lot kas­va­neet vie­lä suu­rem­mik­si. Kan­nat­ti ve­nyt­tää läh­töä!

Oli­si mie­len­kiin­tois­ta tie­tää, mi­ten mo­nin eri ta­voin Ke­sä­seu­ra­ra­dio on vai­kut­ta­nut kuun­te­li­joi­den ar­keen. Oli­ko se koko ajan pääl­lä vai va­li­koi­den? Kuun­te­li­ko joku muu­kin kuin minä sitä va­del­ma­pus­kis­sa kö­ny­tes­sä ja la­pi­o­hom­mia teh­des­sä? Jäi­kö töi­tä te­ke­mät­tä vai jou­dut­ti­ko kuun­te­le­mi­nen te­ke­mis­tä? Mi­ten­käs au­to­mat­koil­la; ha­lu­si­vat­ko per­heen pie­net ja nuo­ret kuun­nel­la?

Sil­loin, kun van­hem­pa­ni vie­lä eli­vät, heil­lä oli Ke­sä­seu­ra­ra­dio ai­na au­ki, lä­he­tyk­sen alus­ta ai­van vii­mei­seen het­keen as­ti. Se oli heil­le kuin elä­vä liit­ty­mä us­ko­vais­ten suu­reen jouk­koon, jos­ta he oli­vat jou­tu­neet raih­nai­suut­taan er­kaan­tu­maan vuo­tei­den­sa poh­jal­le. Se oli niin tär­keä, et­tä ker­ran äi­ti­ni it­ki jo muu­ta­ma päi­vä en­nen hei­nä­kuun lop­pua, et­tä mi­ten me sel­vi­äm­me, kun ke­sä­seu­ra­ra­dio lak­kaa kuu­lu­mas­ta?

Oma äi­ti oli­kin mie­les­sä­ni, kun pal­ve­lin edel­li­se­nä ke­sä­nä Su­vi­seu­rois­sa. Ajat­te­lin, et­tä siel­lä se äi­ti le­pää sän­gys­sä se­läl­lään, käsi vat­san pääl­lä ja toi­nen käsi kou­kus­sa ot­san yli vie­ty­nä. Ma­kaa pit­käl­lään ja kuun­te­lee Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta tau­ko­a­mat­ta. Us­ko­en ja kuu­los­tel­len, joko tai­vaan vie­raat tu­le­vat tuo­maan ko­ti­kut­sua. Var­mas­ti hä­nen kal­tai­si­aan vuo­tee­seen si­dot­tu­ja yk­si­näi­siä on pal­jon.

Olin vii­me syk­sy­nä ti­lai­suu­des­sa, jos­sa oli muu­ta­mia kir­kol­lis­ten jär­jes­tö­jen ja he­rä­tys­liik­kei­den edus­ta­jia kes­kus­te­le­mas­sa ajan­koh­tai­sis­ta asi­ois­ta. Ker­roim­me va­paas­ti ja avoi­mes­ti us­kos­tam­me ja elä­mäs­täm­me, myös Su­vi­seu­rois­ta ja Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­ta. Sii­tä­pä al­koi­kin oi­kea ke­hu­jen tul­va! Tai­si jo­kai­nen läs­nä­o­li­ja ker­toa kuun­te­le­van­sa Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta ak­tii­vi­ses­ti. Eräs mies ker­toi, et­tä se on hä­nel­lä au­ki koko ajan, oli­pa hän sit­ten te­ke­mäs­sä polt­to­pui­ta, ka­las­ta­mas­sa tai mitä ta­han­sa muu­ta! Ke­hu­ja sai­vat niin oh­jel­mien taso kuin si­säl­tö­kin. Ai­van pa­ras ka­na­va hei­dän mie­les­tään. Olim­me kyl­lä ai­van sa­maa miel­tä!

Eräs Su­vi­seu­rois­ta jut­tu­ja kir­joit­ta­nut leh­ti­toi­mit­ta­ja ker­toi, et­tä hä­nel­tä on ky­syt­ty pal­jon Su­vi­seu­rois­ta ja van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­ta. Tuo toi­mit­ta­ja ker­toi vas­tan­neen­sa ky­se­li­jöil­le, et­tä tul­kaa pai­kan pääl­le kuun­te­le­maan, niin saat­te ky­sy­myk­siin­ne vas­tauk­sia. Hän pai­not­ti vie­lä erik­seen ke­hot­ta­neen­sa kuun­te­le­maan ak­tii­vi­ses­ti Ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta – siel­tä hä­nen mu­kaan­sa sel­vi­ä­vät kaik­ki asi­at! Oli kyl­lä mu­ka­va kuul­la tuo hyvä oh­je ja vil­pi­tön ke­hu­mi­nen!

Nyt, kun ke­sä­seu­ra­ra­dio on vai­en­nut, on mu­ka­va pa­la­ta se­laa­maan ar­kis­toa ja nii­hin oh­jel­miin, joi­ta ei ke­ren­nyt kuun­nel­la lain­kaan tai jois­ta kuu­li vain hä­täi­ses­ti osan. Joi­ta­kin oh­jel­mia ku­ten Sat­tu­maa vai Ju­ma­lan joh­da­tus­ta on pi­tä­nyt kuun­nel­la muu­ta­maan­kin ker­taan. Myös ne seu­ra­pu­heet, jot­ka jäi­vät töi­den tai mui­den syi­den ta­kia kuun­te­le­mat­ta, on help­po kuun­nel­la jäl­keen­päin so­pi­va­na ajan­koh­ta­na.

Oi­ke­as­taan ai­nut huo­no puo­li Ke­sä­seu­ra­ra­di­os­sa on se, kun se kuu­luu vain kuu­kau­den. Oli­si­han se hie­noa, kun re­surs­sit riit­täi­si­vät koko kou­lu­lais­ten ke­sä­lo­man ajan kuu­lu­vaan Ke­sä­seu­ra­ra­di­oon. Edes muu­ta­maan lä­he­tys­tun­tiin päi­väs­sä. Se­hän voi­si ol­la mah­dol­lis­ta, jos riit­tä­vän moni niin ha­lu­aa ja on val­mis te­ke­mään asi­an eteen töi­tä.