On ai­ka kir­joit­taa vii­mei­nen blogi, täl­lä erää. Taak­se­päin kat­sot­tu­na kol­me vuot­ta on men­nyt hu­rauk­ses­sa. En­sim­mäi­sel­le, ja myös ai­no­ak­si jää­neel­le, lä­hi­kurs­sil­le ker­ke­sim­me osal­lis­tua juu­ri en­nen ko­ro­na-ai­kaa ja -ra­joi­tuk­sia. Oli mie­len­kiin­tois­ta tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin, uu­teen alaan ja mi­nul­le myös lä­hes tun­te­mat­to­maan opis­toon, Reis­jär­vel­lä! Ta­paa­mi­set tois­ten blo­gis­tien kans­sa on jää­nyt mi­nun osal­ta sii­hen kurs­siin, mut­ta olen saa­nut mui­ta "koh­taa­mi­sia" blo­gie­ni kaut­ta. Olen kii­tol­li­nen pa­laut­teis­ta, niin kas­vo­tus­ten, vies­tein tai tut­ta­vien kaut­ta saa­duis­ta.

Nyt kun Lo­hi­ran­ta vai­ke­nee blo­gien osal­ta, toi­von et­tä säi­lyn lu­ki­joi­den mie­lis­sä, ja meil­lä­hän elo jat­kuu ja sitä voi poi­ke­ta kat­so­maan ohi­kul­kies­saan tai var­ta­vas­ten­kin! Tuu­len­tu­pa­ni, Vil­la­Sal­la, ko­ho­aa pi­ha­pii­riim­me päi­vä päi­väl­tä koh­ti har­ja­kor­keut­taan. Toi­vot­ta­vas­ti siel­lä jos­kus to­teu­tu­vat ne mo­net haa­veet, joi­ta mie­lis­sä pyö­rii. Ruk­kie­ni li­säk­si sin­ne on ra­ken­ta­ja va­ran­nut it­sel­leen pai­kan veis­to­pöl­kyl­le, uu­nin ää­reen, läm­pi­mään. Oi, mi­ten in­nol­la odo­tan­kaan tu­le­vaa! Ja on­nek­si en tie­dä mitä kaik­kea se tuo tul­les­saan.

Jou­lu­kuun hä­mä­rien päi­vien, pak­kas­ten ja vin­ke­rän tuu­len kes­kel­lä tu­lee mie­leen Teu­vo Ahon runo:

Suon kyl­mä hen­ki

ajaa lin­nut pi­hal­ta

sy­väl­le met­sään.

Lyi­jyn­har­maat pil­vet

kul­ke­vat tai­vaal­la.

Tä­hän­kö päät­tyy lau­lun ai­ka?

Ai­van lä­hel­tä

il­lan vii­le­äs­tä hil­jai­suu­des­ta

pie­nen pen­saan si­säs­tä

kuu­len ra­ken­ta­mi­sen ää­niä.

Elä­mä jat­kuu, kaa­mok­sen jäl­keen ja kaa­mok­ses­sa­kin! Las­ku­je­ni mu­kaan olen ol­lut 16 vuot­ta kirk­ko­val­tuu­tet­tu­na ja kirk­ko­neu­vos­tos­sa­kin osan ai­kaa sii­tä. Sen­kin osal­ta jää taak­se yk­si an­toi­sa ja ri­kas­tut­ta­va ajan­vai­he elä­mäs­sä­ni, jota kii­tol­li­se­na muis­te­len ja toi­von jat­ka­jil­le vii­saut­ta, tai­toa ja ar­mol­li­suut­ta.

Toi­von Ju­ma­lan siu­naus­ta, tu­le­vai­suu­den toi­voa, iloa, va­loa ja ar­mol­li­suut­ta jo­kai­sel­le, juu­ri sel­lai­si­na kuin olem­me!