Sain ilok­se­ni kut­sun al­kaa Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­den blo­gis­tik­si vuo­dek­si 2020.

Olen Jäm­säs­tä, opis­ton suo­jis­ta muu­ta­man mut­kan kaut­ta Po­si­on Lo­hi­ran­nal­le tul­lut, mie­he­ni syn­nyin­seu­dul­le ko­tiu­tu­nut. Tääl­lä olen­kin jo yli puo­let elä­mäs­tä­ni asu­nut.

Ko­ti­ni on maal­la, omas­sa rau­has­sa. Asum­me Po­si­on ko­ti­seu­tu­mu­se­on kans­sa sa­mas­sa pi­ha­pii­ris­sä, ja se on­kin so­pi­vaa kas­vu­a­lus­taa pe­rin­ne­kä­si­töis­tä kiin­nos­tu­neel­le mie­lel­le­ni.

Lä­hin kaup­pa on noin 36 ki­lo­met­rin pääs­sä, ku­ten kaik­ki muut­kin pal­ve­lut. Näin ol­len luo­vuu­des­ta ja krii­si­va­ras­tois­ta on hyö­tyä ar­jes­sa, kun mai­to tai muu tar­peel­li­nen lop­puu. Jos ei ano­pil­ta tai muil­ta naa­pu­reil­ta löy­dy lai­nat­ta­vaa, pär­jä­tään il­man­kin muu­ta­ma päi­vä tai ke­hi­tel­lään suun­ni­tel­lun si­jaan jo­tain muu­ta. Pos­ti tu­lee laa­tik­koon 100 met­rin pää­hän, ja ke­säi­sin ajaa jää­te­lö­au­to ihan vie­res­tä!

Kou­lu­lais­ten kou­lu­mat­ka on 40 ki­lo­met­riä yh­teen suun­taan. Mei­dän ky­läl­läm­me ei mei­dän las­tem­me li­säk­si ole kuin pari muu­ta las­ta, ai­kui­sia on kui­ten­kin vie­lä kuu­ti­sen­kym­men­tä. Mie­he­ni työ pyö­rii puun ym­pä­ril­lä. Hän me­nee mie­lel­lään met­sään, päin män­ty­ä­kin, hir­si­ra­ken­ta­ja-met­su­ri kun on.

It­se toi­von, et­tä sai­sin teh­dä työ­tä tu­le­vai­suu­des­sa­kin mah­dol­li­sim­man pal­jon ko­tiym­py­röis­sä, ku­ten olen jo 22 vuot­ta teh­nyt ko­ti­äi­ti­nä ol­les­sa­ni. Tie­dän­kin, mikä on maa­il­man ly­hin ja mie­lui­sin työ­mat­ka. Nyt mie­tin par­hail­laan sitä, mi­ten tuo työ­mat­ka oli­si mah­dol­li­nen jat­kos­sa­kin.

Poh­dis­ke­len asi­oi­ta mie­lel­lä­ni sy­väl­li­ses­ti­kin, luen hu­vik­si ja hyö­dyk­si, ja myös mu­siik­ki on tär­keä osa elä­mää­ni.

Pie­nes­sä rau­ha­nyh­dis­tyk­ses­säm­me teh­tä­viä riit­tää yh­del­le ih­mi­sel­le usei­ta – ko­ke­mus­ta on ker­ty­nyt niin keit­ti­ö­vuo­ros­ta kuin py­hä­kou­lu­no­pet­ta­jan ja opis­to­vas­tuu­hen­ki­lön teh­tä­väs­tä­kin. Opis­to­työ on­kin lä­hel­lä sy­dän­tä­ni, olen­han kah­den opis­ton kas­vat­ti! Van­hem­pa­ni te­ki­vät elä­män­työn­sä Jäm­sän opis­tol­la, ja it­se olen käy­nyt Ra­nu­an opis­ton tal­vi­kurs­sin koh­ta 30 vuot­ta sit­ten.