Salla Pätsi
Salla Pätsi
Kiitos palautteesta, ystäväni! Sanoit, että blogini profiilikuva ei näytä siltä yleensä nauravaiselta Sallalta, jonka tunnet, vaan vieraalta, totiselta.
Hyvä, jos muistat minut nauravaisena. Kun mietin ystävyytemme alkuaikoja, siihen oli monta syytäkin. Olimme nuoria, opiskelijoita, huonekavereita, unelmoivia rakastuneita morsiamia.
Saimme jakaa elämän tärkeimpiä aikoja ja kokemuksia yhdessä eläen. Ja myöhemmin, kun asetuimme perheinemme asumaan satojen kilometrien päähän toisistamme, pidimme yhteyttä kirjeiden ja puheluiden välityksellä.
Näemme toisiamme aika harvoin, emmekä ole vuosikymmeniin eläneet varsinaista arkea yhdessä. Arkea, joka joskus on totistakin. Ja kun tapaamme, mahdolliset huolet pienenevät ja ilot suurenevat. Sitähän ystävyys on. Jakamista.
Tai onko totisuus elämän mukanaan tuomaa realismia? Joskus elämä tuo eteen asioita, jotka vetävät vakavaksi. Ehkäpä se on tietoistakin vetäytymistä tietyistä sosiaalisista tilanteista. Että en olisi niin avoin ja herkästi haavoitettavissa, kuin sinisilmäisyydessäni olen välillä ollut.
Tuossa kuvassa yritän katsoa lähelle, laitan lankaa neulansilmään. Pitää katsoa ja nähdä, lähelle! Se on tarpeellista elämässä ylipäätään. Kun tahtoisi nähdä lähelle, muttei näe?
Vanhenemisen aiheuttamaan ikänäköön auttanee silmälasien vaihto, mutta mikä parantaisi muuten lähelle näkemistä? Auttaisiko kuulumisten kysyminen ja kuuntelemaan pysähtyminen? Tai puhelinsoitto? Tai kirje läheiselle?
Palautteesi avasi minulle, että blogikin voi toimia ajatusten jakajana, yhteyden luojana. Viestisi myös innoitti minua kirjoittamaan tämän tekstin, ikään kuin kirjeen ystävälle.
Profiilikuvani keskittynyt ilme johtuu kuitenkin siitä, että yritin saada ohutta lankaa niin pienestä neulansilmästä läpi, että onnistuminen oli oikeastaan sattumaa. Sain elokuussa 2019 kokeilla helmikirjontaa, kolttien perinnekäsityötä, Sevettijärvellä, jossa vietettiin kolttien asuttamisen 70-vuotisjuhlaa.
Tykkäänkin itse tuosta kuvasta siihen liittyvien mukavien muistojen vuoksi. Sain kohdata uusia ja vanhoja tuttuja, tutustua lisää kolttakulttuuriin ja lomailla kahdestaan mieheni kanssa.
Ystäväni, koetan kuitenkin löytää itsestäni nauravaisemman kuvan. Sellaisen, joka kuvaisi sitä iloa ja kiitollisuutta, joka on arjessakin läsnä. Sitä samaa, jota nuorina vaimoina ja äiteinä saimme koimme.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys