Sal­la Pät­si

Hiih­to­lo­mal­la pää­sin ko­kei­le­maan jo­tain mi­nul­le ai­van uut­ta. Olim­me ys­tä­vä­ni kans­sa kou­lu­lais­ten kurs­sien opet­ta­ji­na Ra­nu­an opis­tol­la. Taas oli sama on­gel­ma jär­jes­tä­jän ta­hol­ta, min­kä olen kuul­lut en­nen­kin ole­van: lei­ri­läi­siä ja kurs­si­lai­sia, var­sin­kin lap­sia ja nuo­ria, oli­si tu­los­sa, mut­ta ve­tä­jis­tä ja opet­ta­jis­ta ei ole tun­kua!

Lu­pau­duim­me aja­tuk­sel­la, et­tä kan­nus­te­taan toi­si­am­me, vaik­ka eri kurs­seil­la olim­me­kin. Ja sik­si­kin, et­tä ei­vät­hän las­ten lo­ma­kurs­sit saa men­nä mön­kään sen ta­kia, et­tä opet­ta­ja puut­tuu! Ja myös sik­si, et­tä it­sel­le­ni opis­to­työ on edel­leen sy­dä­men asia, ja jos jo­tain voin sen hy­väk­si teh­dä, teen mie­lel­lä­ni.

Kan­nus­tus­ta tar­vit­sim­me­kin, kun mo­lem­mil­la al­koi hir­vit­tää, et­tä mi­hin sitä taas lu­pau­dut­tiin­kaan. Minä ai­na­kin näin jo pai­na­jai­si­a­kin: Kurs­sin aloi­tus meni ihan pie­leen. Mi­nul­la ei ol­lut tie­to­a­kaan, ketä kurs­sil­le oli tu­los­sa, ja sit­ten ka­do­tin kaik­ki. Olin ihan vir­ran­vie­mä­nä ja ai­ko­es­sa­ni nous­ta ve­des­tä opis­ton koh­dal­la huo­ma­sin, et­tei mi­nul­la ole yl­lä­ni vaat­tei­ta ol­len­kaan. Ja sitä pait­si olin Jäm­sän opis­ton ta­ka­na vir­taa­vas­sa jo­es­sa… Sen­tään myö­tä­vir­taan me­nin, jo­ten jos­pa se oli hyvä en­ne!

Opis­tol­la kaik­ki oli niin hy­vin jär­jes­tet­ty, et­tä me saim­me to­si­aan ol­la vain opet­ta­ji­na. Se­hän oli ihan yle­vä tun­ne, ai­na­kin mi­nul­le. Vä­hän kuin oli­si vie­raa­na ol­lut, pait­si kyl­lä­hän se vas­tuu pai­noi. Osaan­ko an­taa kurs­si­mak­sul­le vas­ti­net­ta?

Kurs­si­lai­se­ni oli­vat lei­pu­rei­ta, ja in­nok­kai­ta ja ener­gi­siä oli­vat­kin! Var­mas­ti il­man te­ke­mi­äm­me herk­ku­ja­kin vir­taa oli­si riit­tä­nyt, kun kurs­sil­la­han tun­tien vä­lis­sä käy­dään syö­mäs­sä, eli tä­män täs­tä. Ja kun lei­von­ta­kurs­sil­la lei­vo­taan ja mais­tel­laan, niin näl­kä ei ai­na­kaan pääs­syt yl­lät­tä­mään!

Piti hei­tä vä­hän top­puu­tel­la­kin ja py­säyt­tää hil­jen­ty­mään pöy­dän ää­reen. Sa­noa, ku­ten isä­ni mui­noin esi­koi­sel­lem­me tä­män nu­ris­tes­sa ruu­as­ta: ”Lai­te­taan­pa kä­det ris­tiin ja kii­te­tään Tai­vaan Isää sii­tä, et­tä meil­lä on ruo­kaa, mitä syö­dä!” Sa­noin, et­tä niin minä kuin he­kin olem­me elä­neet ai­na täs­sä yl­tä­kyl­läi­syy­des­sä. Kos­kaan ei ole tar­vin­nut nä­lis­sään men­nä nuk­ku­maan. Ja kun pu­he­lin tä­män­het­ki­ses­tä maa­il­man ti­lan­tees­ta ja sii­tä, et­tä kai­kil­la ei ole näin hy­vin, mi­nua al­koi tie­tys­ti it­ket­tää. Se ai­na vä­hän no­lot­taa, mut­ta olen huo­man­nut, et­tä se myös hil­jen­tää kuu­li­jat, mo­nen­kin ikäi­set.

Sii­tä­pä keh­key­tyi muu­ta­mien kans­sa mu­ka­vat jut­tu­tuo­ki­ot, ja koin saa­nee­ni hiu­kan sy­väl­li­sem­män yh­tey­den muu­ta­miin po­jan­vii­ka­rei­hin! Sa­noin heil­le, et­tä olet­te ai­van iha­nia, vaik­ka­kin ener­gi­siä. Ja et­tä mi­nul­la on ve­ris­sä var­maan jo­tain it­ki­jä­muo­rin ver­ta, kun sa­mas­sa lau­sees­sa on it­ku ja nau­ru.

Vä­liin lei­pu­rit­kin tar­vit­si­vat ener­gi­an pur­kua, ja he ha­lu­si­vat sa­liin pe­laa­maan. Lu­pa­sin sil­lä eh­dol­la, jos ei­vät lai­ta kurs­si­pa­laut­tee­seen et­tä ”oli tyh­mää kun ei lei­vot­tu koko ajan”.

En­si ker­ral­la osaan suun­ni­tel­la eri­lai­sen oh­jel­man. Lii­kun­taa, ul­koi­lua ja vaik­ka nuo­ti­ol­la syö­mis­ten lait­toa. Ai en­si ker­ral­la? Niin minä ys­tä­vä­ni­kin pu­heis­ta ym­mär­sin, et­tä mo­lem­mil­le jäi mu­ka­vat muis­tot ja uu­del­leen voi­si men­nä, jos tar­vet­ta on.

Taas tuli näh­tyä ja ko­et­tua opis­ton elä­mää eri kan­til­ta. Opis­ton kou­lu­tus­suun­nit­te­li­ja Sirk­ka sa­noi­kin, et­tä jo­kai­sen opis­ton joh­to­kun­nan jä­se­nen pi­täi­si ol­la ai­na­kin ker­ran opet­ta­ja­na kurs­sil­la, jot­ta he ym­mär­täi­si­vät pa­rem­min, mitä kaik­kea on­nis­tu­nut kurs­si vaa­tii! Pal­jon taus­ta­työ­tä ja lu­kui­sia ih­mi­siä mai­nos­ta­mi­ses­ta har­tauk­sien pi­toon, ruu­an­lait­toon ja sii­vo­a­mi­seen.

Hei­tän­pä siis haas­teen teil­le, opis­ton joh­to­kun­nan jä­se­net: il­moit­tau­tu­kaa kurs­si­o­pet­ta­jak­si! Sem­moi­sel­le kurs­sil­le, joka on tei­dän tai­to­jan­ne tai mie­len­kiin­to­an­ne lä­hel­lä. Jos minä sii­tä sel­vi­sin, sel­vi­ää sii­tä kuka vaan!