Vaik­ka en viih­dy se­ka­sot­kus­sa, va­lo­ku­vien, kuit­tien ja asi­a­pa­pe­rei­den jär­jes­tel­mäl­li­nen ar­kis­toin­ti ei ole vah­vuu­te­ni. Pi­dän tie­dos­to­muo­toi­sis­ta asi­a­kir­jois­ta, kos­ka ne voi kan­si­oi­da ko­va­le­vyl­le. Vaik­kei tie­dos­to­jen loo­gi­nen ni­me­ä­mi­nen­kään ai­na niin help­poa ole.

Et­sin si­vu­ve­ro­kort­ti­a­ni. Nos­te­len le­ve­äs­tä li­pas­ton laa­ti­kos­ta mak­set­tu­jen las­ku­jen nip­pu­ja, van­ho­ja ve­roil­moi­tuk­sia, kaup­pa­re­kis­te­rin pa­pe­rei­ta, avat­tu­ja kir­je­kuo­ria ja pul­lei­ta muo­vi­tas­ku­ja men­neil­tä vuo­sil­ta. La­jit­te­len pa­pe­rei­ta pöy­dil­le tar­kas­ti mää­ri­tel­tyi­hin sek­to­rei­hin. Ve­ro­tus, työ­a­si­at, ter­veys, tie­hoi­to­kun­ta, kun­ta, muut asi­a­kir­jat, se­ka­lai­set ja pol­tet­ta­vat. Se­ka­lais­ten kasa kas­vaa no­pe­as­ti, pol­tet­ta­vat hi­taam­min, muut pi­not jää­vät muu­ta­maan lius­kaan.

Se­ka­lais­ten kasa le­vi­ää ja ryös­täy­tyy pöy­däl­tä lat­ti­al­le. Avoi­mes­ta kir­je­kuo­res­ta le­vi­ää nip­pu mus­ta­val­koi­sia va­lo­ku­via. Nii­tä on ai­koi­naan käy­tet­ty SRK:n jul­kai­suis­sa. Pa­pe­ri­set, mus­ta­val­koi­set va­lo­ku­vat tun­tu­vat di­gi­taa­li­seen maa­il­maan juur­tu­neen kä­des­sä nos­tal­gi­sil­ta, mu­ka­vil­ta esi­neil­tä.

Pos­ti­kort­ti­ko­koi­ses­sa ku­vas­sa mies ja nai­nen ir­rot­te­le­vat kes­kit­ty­nees­ti nau­lo­ja lau­dois­ta. Taus­tal­la nä­kyy pel­toa. Maas­sa on läjä nau­lai­sia lau­to­ja. Mie­hel­lä on Pika-Teho-lak­ki pääs­sä, ku­ki­kas vaa­le­a­poh­jai­nen kau­lus­pai­ta ja suo­rat hou­sut. Nai­nen on pu­keu­tu­nut suu­ri­kuk­kai­seen le­nin­kiin, vil­la­tak­kiin, hui­viin ja työ­ruk­ka­siin.

Otin ku­van ke­säl­lä 1979 hei­nä­kuun alun va­loi­sa­na il­ta­yö­nä Ke­mi­jo­en itä­puo­lel­la Ala-Paak­ko­lan pel­lol­la. Lau­dat oli ajet­tu Rau­ti­o­saa­ren su­vi­seu­ra­ken­täl­tä seu­raa­via su­vi­seu­ro­ja odot­ta­maan. Suu­ri osa työ­i­käi­sis­tä oli seu­ra­ken­täl­lä rei­pas­tah­ti­ses­sa pur­ku­työs­sä, verk­kai­sem­piin vas­taa­not­to­tal­koi­siin ker­tyi jouk­ko van­hem­paa vä­keä ja lap­sia.

Enää ei su­vi­seu­ra­tal­kois­sa ir­ro­te­ta ja oi­o­ta nau­lo­ja. Nyt tar­vi­taan toi­sen­lais­ta te­ke­mis­tä niin su­vi­seu­rois­sa kuin pai­kal­li­sen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen toi­min­nas­sa­kin. Val­mis­te­lim­me edel­li­ses­sä asuin­pai­kas­sam­me suu­ria myy­jäi­siä, jois­sa yh­te­nä ar­pa­voit­to­na oli skoot­te­ri. En­nen myy­jäis­vie­rai­den saa­pu­mis­ta piti var­mis­taa, et­tä skoot­te­ri läh­tee käyn­tiin.

Lai­te oli meil­le vie­ras em­me­kä tien­neet, voi­ko sitä käyn­nis­tää il­man ak­ku­vir­taa. Skoot­te­ria tut­ki­via poi­kia ei tar­vin­nut apuun hou­ku­tel­la. Van­hin is­tui oh­jaa­maan ja nuo­rem­mat työn­si­vät. Kier­ros rau­ha­nyh­dis­tyk­sen lä­hi­ka­duil­la sai ko­neen käy­mään ja seu­raa­vat kym­me­nen la­ta­si­vat ak­kua.

Yh­tei­sen hy­vän eteen kan­nat­taa käyt­tää omaa osaa­mis­taan ja lah­jo­jaan. Joku osaa ra­ken­taa ja toi­nen pur­kaa, joku ym­mär­tää skoot­te­rin tek­nii­kas­ta ja toi­nen jak­saa työn­tää. Ja on­nek­si on nii­tä­kin, joil­la ku­vat, kui­tit ja asi­a­pa­pe­rit py­sy­vät jär­jes­tyk­ses­sä.