Kaksikymmentä päätoimittajaa julkisti maaliskuun alussa kannanoton luotettavamman median puolesta. Eikö siis kaikki media olekaan luotettavaa? Eikö kaikki uutisena julkisesti kerrottu olekaan totta? Mikä on se valemedia, josta päätoimittajat ovat kovin huolissaan? Ja mikä päätoimittaja on sanomaan mitään toisten luotettavuudesta?
Sanoma- ja aikakauslehtien, radion, television ja niiden verkkosivujen uutisia tuottaa joukko media-alan tai yhteiskunnallisen koulutuksen hankkineita toimittajia, joita ohjaa työssään journalistinen etiikka. Toimittaja tutustuu työssään yhteiskuntaan hyvin laaja-alaisesti ja kykenee parhaimmillaan hahmottamaan selkeästi isoja kokonaisuuksia omalta seuranta-alueeltaan. Isoissa toimituksissa ja erikoisjulkaisuissa toimittajat voivat keskittyä politiikkaan, talouteen, urheiluun, terveyteen, kulttuuriin, viihteeseen, tieteeseen tai kirkollisiin asioihin ja uskontoon. Pienen paikallislehden toimittaja ja verkkolehden uutistoimittaja käsittelevät työssään kaikkia vastaantulevia aihepiirejä.
Toimittajan työ on usein nopeatempoista. Monia toimittajia vaivaa huoli siitä, ettei asioihin ehdi perehtyä riittävästi. Painetulla lehdellä on aikataulunsa, ja verkkolehden julkaisuaikoja mitataan minuuteissa. Toimittaja voi työpäivänsä aikana käsitellä useita eri aihepiirejä. Silti asiat tarkistetaan yleensä vähintään kahdesta eri lähteestä, suoria sitaatteja ja kokonaisia juttuja lähetetään lähdehenkilöille tarkistettavaksi ja otsikointia ja jutun näkökulmaa hiotaan toimituksen uutiskokouksissa. Taustatietojen hankinta on olennainen osa toimittajan työtä.
Päätoimittaja vastaa johtamansa median linjasta ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Nopeutuvien laajakaistojen ja kätevien älypuhelinten, tablettien ja läppäreiden aikana painettujen lehtien lukijamäärät laskevat. Internetin maailmassa maksullinen lehden tilaus jää helposti toiseksi ilmaisen tarjonnan rinnalla. Taloudellisten tavoitteiden saavuttaminen ja korkean journalistisen tason ja toimintakyvyn säilyttäminen on entistä haastavampaa internetin kirjavan tarjonnan rinnalla.
Internetin ja sosiaalisen median aikana jokaisen on mahdollista saada äänensä kuuluviin. Osa julkaisijoista jää hyvin pienen piirin lukemistoksi, osa taas leviää sosiaalisen median välityksellä nopeasti. Vapaa julkaisukanava tarjoaa kätevän mahdollisuuden oman, tarkoitushakuisenkin viestin levittämiseksi. Kaikki uutissivustoilta näyttävät sivut eivät perustu journalistiseen työtapaan ja etiikkaan. Taloudellisen ja yhteiskunnallisen epävarmuuden aikana epäluottamusta, pelkoa ja jopa vihaa voidaan lietsoa tietoisesti yksipuolisen, jopa valheisiin perustuvan viestinnän avulla.
Millaisia uutisia selaamme päivän mittaan puhelimistamme ja tietokoneen ruudulta? Minkälaisia sisältöpalveluja käytämme? Luemmeko vain toisten jakamia uutisia? Kuinka usein tarkistamme, kuka uutisen tai tiedon julkaisee, jakaa ja kustantaa ja mikä voisi olla julkaisemisen motiivi? Onko julkaisun takana vastuunsa kantava, moraalisesti kestävä taho? Perustuuko tieto luotettavaan tutkimukseen ja todellisiin havaintoihin vai ovatko taustalla huhupuheet tai selvä tarkoitushakuisuus? Onko tieto yksipuolinen vai onko kaikille asianosaisille annettu mahdollisuus kommentoida aihetta?
Professori Esko Valtaoja luonnehti Ylen helmikuisessa haastattelussa sosiaalista mediaa kylän kaivolla juoruamiseksi: ”On alettu kuvitella, että se viimeisin tieto löytyy somesta. Loppujen lopuksi se ei ole muuta kuin kylän kaivolla juoruamista. Todellisen tiedon, uuden asian suhde hömpötykseen on kovin vähäinen.”
Samassa haastattelussa professori arvioi, että viidesosa ihmisistä uskoo mitä tahansa. Jonkin verran sosiaalista mediaa ja lehtijuttujen kommentointia seuraavana minun on helppo uskoa professorin väite. Internetin maailmasta Valtaoja kommentoi näin: ”Itse internet on kuin loputon tiedon valtameri, mutta se on hyvin, hyvin roskainen paikka.” Lähdekritiikkiä siis tarvitaan. Se on keskeinen osa meidän jokaisen medialukutaitoa.
Perinteisessä mediassa päätoimittaja on moraalisessa vastuussa lukijoilleen. Hän vastaa uutisoinnin luotettavuudesta ja kantaa juridisen vastuun, jos julkaistu sisältö johtaa syytteeseen. Kuka vastaa sellaisen tiedon oikeellisuudesta, joka jaetaan ilman juridista ja journalistista vastuuta, ilman yksiselitteistä tietoa uutisen alkuperästä, lähteestä, asiayhteydestä ja julkaisijasta?
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys