Millä tavalla sinä ajoitat menneitä tapahtumia, vuosia ja elämänvaiheita? Minulle ajan kulku ankkuroituu tiettyihin hetkiin ja jaksoihin näiden välissä. Vuosi jakautuu mielessäni kahden odotetun kohokohdan mukaan. Koska suviseuroihin on yli puoli vuotta aikaa, kirjoitan joulusta.
Ensimmäinen joulukuusemme oli ruskehtava ja toispuoleinen. Pääsin armeijasta lomalle vasta jouluaattona eikä lähikaupan pihalla ollut jäljellä runsasta kuusivalikoimaa. Valitsin kolmesta viimeisestä kauneimman ja muotoilin sitä tarkalla silmällä ja kovalla kädellä. Kultanauhoin, joulupalloin ja sähkökynttilöin puettu harvaoksainen korpikuusi loi pieneen opiskelija-asuntoomme joulun lämpimän tunnelman.
Perheen kasvaessa joulun valmistelut aloitettiin vuosi vuodelta aikaisemmin. Ensimmäisen adventin ajan piparit ja tortut ehdittiin leipoa, pakastaa, sulattaa ja syödä ennen itsenäisyyspäivää. Varsinaisina joululeipomispäivinä kaikki talon tasot saunanlauteita myöten täyttyivät paistamista odottavista tortuista, pipareista, pikkupullista ja pasteijoista. Tuosta ajasta on jäänyt mieleen joulutorttujen pienin leivottava yksikkö – levitettävän puusohvan kannellinen.
Nuorin, syksyllä syntynyt lapsemme joutui viettämään ensimmäisiä kuukausiaan paljon sairaalassa. Teimme samaan aikaan talossamme mittavaa remonttia. Kaikki jouluvalmistelut olivat jääneet jouluviikolle. Koululaisten joulujuhlan jälkeen käynnistimme joulutalkoot, missä jokainen vauvaa lukuun ottamatta valitsi omat, mieluisat tehtävät. Iltamyöhällä leipomukset oli leivottu, talo siivottu ja koristeltu ja mieli valmis rauhoittumaan joulun sanoman äärelle.
Jouluaaton viettoon on kuulunut lapsuudestamme asti haudoilla käynti. Koska olemme asuneet koko aikuisikämme kaukana kotiseudustamme, olemme käyneet aattoiltaisin ihastelemassa pääkaupunkiseudun hautausmaiden vaikuttavaa kynttilämerta ja jättäneet kynttilän muualle haudattujen muistokivelle. Vuosien myötä tännekin on ilmestynyt useiden läheisten ihmisten hautoja.
Kerran vietimme joulun perheessä, josta isä ja aviomies oli kuollut edellisenä kesänä. Vaikka koolla oli monta sukupolvea kuulumisineen ja lahjoineen, poismenneen tyhjän paikan aisti vahvasti. Vaikka joulu on iloinen juhla, voi jouluaaton ja joulun pyhien viettoon liittyä myös yksinäisyyttä, haikeutta, suruakin. Mieleen painunutta haikeutta tunsimme ensimmäisenä jouluna, jolloin kaikki lapset eivät olleet enää kotona yhteistä joulua viettämässä.
Mikä tekee joulusta vuoden toisen kohokohdan? Lahjatko, pitkät vapaapäivät ja joululoma vai jouluruoka ja joululaulut? Joulu monine pyhineen katkaisee arkisen elämänmenon, se poikkeaa arkiviikosta, vaikka sitä varten ei olisi leivottu, siivottu, koristeltu ja hankittu lahjoja. Joulu on ennen kaikkea mielentila. Sen syvimmän sanoman soisi puhuttelevan ja koskettavan meitä jokaista: Meille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys