JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Aiemmat blogit

Kirje ystävälle

12.11.2015 7.02

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420151112070200

Mon­ta pit­kää vuot­ta sei­soit kah­den ja­lan va­ras­sa. Toi­nen jal­ka­si oli lap­suu­de­nus­kos­sa, toi­nen ky­see­na­lais­ta­mi­sen vir­ras­sa. Ais­tin sen ole­muk­ses­ta­si, pit­kis­tä hil­jais­ta jak­sois­ta, saa­pu­mi­sis­ta­si ja läh­döis­tä­si. Ais­tin sen pu­hees­ta, ais­tin sen pie­nis­tä ar­ki­päi­vän asi­ois­ta.

Lä­hi­pii­ris­tä­si moni oli luo­pu­nut, muut­ta­nut ajat­te­lu­ta­paan­sa ja asen­net­taan uu­de­nai­kai­sek­si, jär­jel­lä kä­si­tet­tä­väk­si. Ei­kä hei­dän elä­män­sä ja ar­ki­päi­vän­sä ol­lut rik­koon­tu­nut ihoa polt­ta­van tu­len kal­tai­sek­si kär­si­myk­sek­si. Si­nul­la ja mo­nel­la ys­tä­väl­lä­si on ter­veel­li­set elä­mä­nar­vot. Pär­jäät­te kyl­lä täs­sä elä­mäs­sä. Niin toi­von.

Pu­huim­me elä­mäs­tä ja ikui­suu­des­ta, kun ys­tä­vä vie­rel­lä­si nos­ti toi­sen­kin jal­kan­sa lap­suu­de­nus­kos­ta. Ha­lu­sin vah­vis­taa Si­nua, mut­ta en osan­nut. Ja kui­ten­kin Sinä ha­lu­sit säi­lyt­tää us­ko­si, vaik­ka sei­soit us­kos­sa­si kuin yk­si­näi­nen sie­men­puu syys­tuu­les­sa hak­kuu­au­ke­al­la.

Sii­tä on jo ai­kaa, kun ys­tä­vät ar­kail­len ky­syi­vät Si­nus­ta. He ei­vät ky­sy­neet Si­nul­ta suo­raan, kos­ka pel­kä­si­vät, et­tä tai­ta­mat­to­muut­taan tait­tai­si­vat elä­vän ver­son. Toi­voin, et­tä he oli­si­vat ol­leet vää­räs­sä, ja eh­kä he oli­vat­kin. Sii­tä­hän on jo ai­kaa.

Ken­ties olit kan­ta­nut kau­an epäi­lys­ten taak­kaa mie­les­sä­si. Ai­em­min oi­ke­al­ta tun­tu­neet asi­at oli­vat al­ka­neet tun­tua ra­joi­tuk­sil­ta, sään­nöil­tä. Taa­kan kan­ta­mi­nen kyl­lä uu­vut­taa vah­van­kin ih­mi­sen. Lap­suu­de­nus­ko käy ja­lan al­la hei­kok­si il­man ruo­kaa, il­man evan­ke­liu­min läm­pöä ja ys­tä­vien kan­nat­te­le­via kä­siä. Ajau­duit vir­ras­sa kau­as, lap­suu­sus­kon ran­ta ma­dal­tui tai­vaan ja vir­ran vä­lil­lä ohu­ek­si vii­vak­si, kun­nes aal­lot huuh­toi­vat sen mur­tu­vak­si vaah­dok­si. Otit uu­den suun­nan.

Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja, jon­ka Ju­ma­la lah­joit­ti Si­nul­le elä­män myö­tä­jäi­se­nä. Us­ko säi­lyy sy­dä­mes­sä, kun sitä ruo­ki­taan ja hoi­de­taan Py­hän Hen­gen ope­tuk­sel­la. Us­kon lah­jan ka­dot­taa, kun Py­hän Hen­gen ää­ni hii­puu ih­mi­sen si­sim­mäs­sä. Jo pa­ra­tii­sis­sa Py­hän Hen­gen ää­ni jäi toi­sek­si käär­meen hou­kut­te­le­van tar­jouk­sen edes­sä. Näin voi käy­dä edel­leen meil­le jo­kai­sel­le. Ja juu­ri sik­si Jee­sus tuli tän­ne maa­il­maan ja so­vit­ti mei­dän syn­tim­me.

Muis­te­lim­me py­häin­päi­vä­nä edes­men­nei­tä ys­tä­vi­äm­me. Il­lan­suus­sa sy­ty­tim­me kynt­ti­län lä­hei­sen ih­mi­sen hau­dal­le. Hau­dal­la ajat­te­lim­me elä­män ra­jal­li­suut­ta, elä­män an­ta­jaa ja elä­män päät­tä­jää. Em­me tie­dä, mil­loin ai­kam­me tääl­lä päät­tyy. Lä­hei­sem­me elä­mä oli päät­ty­nyt ajal­li­ses­ti kat­so­en ai­van lii­an var­hain, kes­ken elä­män.

Toi­von Si­nul­le hy­vää elä­mää, mut­ta vie­lä enem­män toi­von Si­nul­le hy­vää ian­kaik­ki­suut­ta. Em­me us­ko tätä elä­mää var­ten. Toi­von Si­nul­le ai­kaa, ys­tä­vä­ni, ai­kaa löy­tää ta­kai­sin. Ai­kaa py­säh­tyä ja kat­soa taak­se­si, ai­kaa kuul­la ja kuun­nel­la kut­sua. Toi­von Si­nul­le roh­keut­ta, ja juu­ri sen ver­ran voi­maa, et­tä jak­sat heik­ko­na­kin us­koa epä­us­kon ja kaik­ki syn­nit an­teek­si. Pa­laa ta­kai­sin.

PekkaLassila
Opiskeluaikana aloitimme vaimoni kanssa tyhjästä. Nyt meillä on kahdeksan aikuista lasta, vävyjä, miniöitä ja lastenlapsia ja olemme jälleen kahden. Vapaa-aikana matkustelemme. Viihdyn vesillä ja luonnossa. Luen mielelläni kaunokirjallisuutta. Työskentelen kuvaajana, kirjoittajana sekä kouluttajana media-alalla ja viestinnän parissa. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa, lukeminen ei. Jos tekstini herätti ajatuksen tai mielikuvan, jonka haluat jakaa kanssani, osoitteeni on pekka.lassila@me.com
PekkaLassila

Viimeinen toivomus

12.12.2016 6.59
PekkaLassila

Sydän puhuu

22.11.2016 6.44
PekkaLassila

Alanyan seuroissa

15.10.2016 6.09
PekkaLassila

Maja seurasalissa

11.9.2016 6.32
PekkaLassila

Vesi juoksi kirkkaana kuin armo

14.8.2016 6.57
PekkaLassila

Laulethan virsi

26.7.2016 6.09
PekkaLassila

Rauhallisen tuulista vai petollisen tyyntä

24.6.2016 6.50
PekkaLassila

Rehellisesti syntinen

14.5.2016 6.55
PekkaLassila

Päiväkirjamerkintöjä pääsiäisen ajalta

1.4.2016 7.00
PekkaLassila

Ei kaikki kirjoitettu ole totta

14.3.2016 6.46
PekkaLassila

Mihin ystävyys jäi?

14.2.2016 6.54
PekkaLassila

Kun työ loppuu

12.1.2016 6.22
PekkaLassila

Joulupuuta rakentaessa

24.12.2015 7.03
PekkaLassila

Kristillisesti vai tasan?

14.10.2015 6.26
PekkaLassila

Mikä riittää?

8.9.2015 6.57
PekkaLassila

Lopun ajan lapsena

9.8.2015 6.21
PekkaLassila

Suviseuroja ja saviseuroja

2.7.2015 6.30
PekkaLassila

Matkalla

4.6.2015 6.33
PekkaLassila

Kirkko ja jääkiekkoliiga

7.5.2015 6.14
PekkaLassila

​Eksyksissä

7.4.2015 6.41
PekkaLassila

​Sukupolvien ketjussa

14.3.2015 6.42
PekkaLassila

​Toinen osaa purkaa, toinen käynnistää

8.2.2015 6.34
PekkaLassila

​Ystävä tietämättään

7.1.2015 6.59
PekkaLassila

​Joulukortti lämmittää mieltä

10.12.2014 6.53
PekkaLassila

Kun erilaiset katsomukset kohtaavat

6.11.2014 6.02
PekkaLassila

​Rakkikoiran tehtävä

10.10.2014 6.24
PekkaLassila

​Ei leikata keisarilta

6.9.2014 7.20
PekkaLassila

Elämän eväitä

3.8.2014 7.05
PekkaLassila

Välillä meri tyyntyy

5.7.2014 7.26
PekkaLassila

​Asuntovaunuelämää

4.6.2014 7.35
PekkaLassila

Mitä peukutan somessa?

3.5.2014 7.17
PekkaLassila

Mitä toimittaja saa sanoa?

3.4.2014 9.05
PekkaLassila

Mistä on helppo puhua?

6.3.2014 10.39
21.11.2024

Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua. Ps. 130:6

Viikon kysymys