Monta pitkää vuotta seisoit kahden jalan varassa. Toinen jalkasi oli lapsuudenuskossa, toinen kyseenalaistamisen virrassa. Aistin sen olemuksestasi, pitkistä hiljaista jaksoista, saapumisistasi ja lähdöistäsi. Aistin sen puheesta, aistin sen pienistä arkipäivän asioista.
Lähipiiristäsi moni oli luopunut, muuttanut ajattelutapaansa ja asennettaan uudenaikaiseksi, järjellä käsitettäväksi. Eikä heidän elämänsä ja arkipäivänsä ollut rikkoontunut ihoa polttavan tulen kaltaiseksi kärsimykseksi. Sinulla ja monella ystävälläsi on terveelliset elämänarvot. Pärjäätte kyllä tässä elämässä. Niin toivon.
Puhuimme elämästä ja ikuisuudesta, kun ystävä vierelläsi nosti toisenkin jalkansa lapsuudenuskosta. Halusin vahvistaa Sinua, mutta en osannut. Ja kuitenkin Sinä halusit säilyttää uskosi, vaikka seisoit uskossasi kuin yksinäinen siemenpuu syystuulessa hakkuuaukealla.
Siitä on jo aikaa, kun ystävät arkaillen kysyivät Sinusta. He eivät kysyneet Sinulta suoraan, koska pelkäsivät, että taitamattomuuttaan taittaisivat elävän verson. Toivoin, että he olisivat olleet väärässä, ja ehkä he olivatkin. Siitähän on jo aikaa.
Kenties olit kantanut kauan epäilysten taakkaa mielessäsi. Aiemmin oikealta tuntuneet asiat olivat alkaneet tuntua rajoituksilta, säännöiltä. Taakan kantaminen kyllä uuvuttaa vahvankin ihmisen. Lapsuudenusko käy jalan alla heikoksi ilman ruokaa, ilman evankeliumin lämpöä ja ystävien kannattelevia käsiä. Ajauduit virrassa kauas, lapsuususkon ranta madaltui taivaan ja virran välillä ohueksi viivaksi, kunnes aallot huuhtoivat sen murtuvaksi vaahdoksi. Otit uuden suunnan.
Usko on Jumalan lahja, jonka Jumala lahjoitti Sinulle elämän myötäjäisenä. Usko säilyy sydämessä, kun sitä ruokitaan ja hoidetaan Pyhän Hengen opetuksella. Uskon lahjan kadottaa, kun Pyhän Hengen ääni hiipuu ihmisen sisimmässä. Jo paratiisissa Pyhän Hengen ääni jäi toiseksi käärmeen houkuttelevan tarjouksen edessä. Näin voi käydä edelleen meille jokaiselle. Ja juuri siksi Jeesus tuli tänne maailmaan ja sovitti meidän syntimme.
Muistelimme pyhäinpäivänä edesmenneitä ystäviämme. Illansuussa sytytimme kynttilän läheisen ihmisen haudalle. Haudalla ajattelimme elämän rajallisuutta, elämän antajaa ja elämän päättäjää. Emme tiedä, milloin aikamme täällä päättyy. Läheisemme elämä oli päättynyt ajallisesti katsoen aivan liian varhain, kesken elämän.
Toivon Sinulle hyvää elämää, mutta vielä enemmän toivon Sinulle hyvää iankaikkisuutta. Emme usko tätä elämää varten. Toivon Sinulle aikaa, ystäväni, aikaa löytää takaisin. Aikaa pysähtyä ja katsoa taaksesi, aikaa kuulla ja kuunnella kutsua. Toivon Sinulle rohkeutta, ja juuri sen verran voimaa, että jaksat heikkonakin uskoa epäuskon ja kaikki synnit anteeksi. Palaa takaisin.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys