Luin tutkimuksesta, jonka mukaan sosiaalisen median kavereista vain hyvin pieni osa on todella sinusta ja kuulumisistasi kiinnostunut. Riippumatta siitä, onko kavereita kymmenen, sata tai tuhat, vain muutama välittäisi ja haluaisi auttaa, jos joutuisit vaikeuksiin.
On monentasoista ystävyyttä, pitkää ja lyhyttä, kestävää ja haurasta. Ystävyys voi syntyä yhteisen elämäntilanteen, harrastuksen, opiskelun, työn tai muun yhdistävän tekijän kautta. Perheiden välinen ystävyys voi rakentua sukulaisuuden, lasten tai jommankumman puolison kaveruuden pohjalle. Samankaltainen elämänkatsomus edesauttaa ystävyyttä, vaikka se ei välttämättä synnytä läheistä ystävyyttä.
Ystävyys elää ja muuttuu elämäntilanteiden mukaan. Joskus ystävyys kestää läpi elämän, joskus läheinenkin ystävyys kuihtuu pelkkään pään nyökkäys -tervehdykseen, vuotuiseen joulukortin vaihtamiseen tai passiiviseen kaveri-statukseen sosiaalisessa mediassa. On ystäviä, jotka jossain elämäntilanteessa ovat olleet merkittävä ilo, tuki ja apu, mutta toisessa elämänvaiheessa yhteisiä asioita tuntuu olevan vähän. Mihin ystävyys jää?
Arkipäivän elämä ei välttämättä suju niin kuin toivoisi. Tulee vastoinkäymisiä ja pettymyksiä. Oma taival voi alkaa tuntua haalealta ystävien oletetun menestyksen rinnalla. Rakkauden kaksoiskäskyn toinen osa käsittelee suhdetta lähimmäiseen: ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Osaansa tyytymättömällä tai pettyneellä omanarvontunnolla on vaikeaa rakastaa itseä, saati lähimmäistä. Mieli voi värittyä harmaaksi: ”Kun meillä on vaan tällaista arkista, kun minä olen tämmöinen epäonnistunut.”
Joskus, tosin harvemmin, elämä voi tempautua sellaiseen myötämäkeen, että vanhat ystävät eivät pysy kannoilla. Tai eteen voi avautua uusi, leveämpi väylä. Päivät täyttyvät uusista asioista, tavoitteista ja ihmisistä. Kaikki entinen voi näyttää vaatimattomalta, pieneltä ja yksinkertaiselta. Omassa mielessä arvottomaksi käyneelle ystävyydelle ei välttämättä riitä aikaa, halua eikä mielenkiintoa.
Petollisuus, pahat sanat, loukkaava käytös tai muu sopimaton teko rikkovat ystävyyttä. Ystävyys voi myös haaleta, vaikka erimielisyydet tai pettymykset eivät olisi sitä tukahduttaneet. Yhteiset asiat vain hiipuvat. Ajatellaan, että kemiamme eivät kohtaa, elämme erilaista arkipäivää tai ajatuksemme, toiveemme ja asenteemme ovat erilaisia. Joskus yhteydenpito harvenee toispuoleisesti. Kunpa silloin osaisimme yhdessä keskustella, mitä ystävyydellemme kuuluu.
Muistan jo edesmennyttä, läheistä ystävää, joka usein erotessamme kysyi:
– Eihän meidän välille jää mitään kannetta puolin tai toisin?
Yksinkertaisella tavalla hän madalsi puhumisen ja sopimisen kynnystä, jos oli tietämättään loukannut tai itse jäänyt jotain sanomistani tai tekemistäni miettimään.
Todellinen ystävyys kasvaa keskinäisen arvostuksen ja luottamuksen maaperällä. Se saa kasvuvoimaa avoimuudesta, vilpittömyydestä ja anteeksi antamisesta, ei niinkään yhteisistä mielenkiinnon kohteista, samanlaisesta elämäntilanteesta tai elämänpiiristä. Hyvää ystävyyttä kannattaa vaalia. Se kantaa yli karikoiden ja tuulisten taipaleiden, tasoittaa tietä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys