Siitä lähtien kun vuosikymmenien mittainen työsuhteeni yllättäen päättyi, arkipäiväni on saanut uusia, yllättäviä sävyjä. On kuin olisin astunut tasaisen harmaalta toimistotalon käytävämatolta monenkirjavalle räsymatolle, jossa tummanharmaat kaistat ryhdittävät värikkäitä, elämäntäyteisiä raitoja.
Ansiotyön saaminen ja jatkuminen eläkeikään saakka ei ole enää itsestään selvää monellakaan toimialalla. Ahkeruus, kouluttautuminen, ammattitaito ja kokemus eivät välttämättä takaa katkeamattomana jatkuvaa palkkatyötä. Työnantajat järjestelevät toimintojaan, yhdistyvät tai ulkoistavat, teknologia muuttuu, markkinat muuttuvat, kulutuskysyntä muuttuu. Kokonaisia toimialoja loppuu ja uudet toimialat tarvitsevat toisenlaista työvoimaa. Moni jää ainakin hetkellisesti ilman ansiotyötä, eikä yrittäjän ura sovi jokaiselle.
Vanhoillislestadiolaisuudessa työtä pidetään suuressa arvossa. Yritämme tehdä työssä parhaamme ja ajattelemme, että työllä on siunaus, vaikka uskomme ei oman ahkeruuden varaan rakennukaan. Ahkeruus ja työhön sitoutuminen ovat kuuliaisuudesta kumpuavia hyveitä. Työpaikan menettänyt voi tuntea epäonnistumista, jopa syyllisyyttä ja häpeää tilanteestaan. Työttömyyden jatkuessa tunnetta ei kevennä usein kuultu lausahdus, että kyllä tekevälle aina työtä löytyy. Lauseessa voi kuulla ajatuksen, että työn saaminen olisi vain omasta halusta kiinni.
Ansiosidonnainen työttömyysturva auttaa työnsä menettäneen toimeentuloa. Kasvavan työttömyyden aikana työttömyysturvan sopiva taso puhuttaa päättäjiä ja kansalaisia. Keskusteluissa työtön voidaan mieltää yhteiskunnan vapaamatkustajaksi, sosiaalitukien väärinkäyttäjäksi. Talouden kiristyessä äänenpainot kovenevat. Jyrkimmät ja äänekkäimmät mielipiteet kuuluvat usein siellä, missä todellista, omakohtaista tietoa on vähän.
Työttömyyttä käsitellään usein ensisijaisesti taloudellisena kysymyksenä. Kansaneläkelaitoksen laskelman mukaan tietyissä tilanteissa yksinhuoltajan ei kannata mennä ansiotyöhön, jos palkka on alle kaksituhattaviisisataa euroa kuussa. Unohtuu, että palkka on vain yksi työn tuoma etu. Työn sosiaalinen, terveydellinen ja yhteiskunnallinen merkitys on huomattava, on se sitten ansiotyötä tai kotona tehtävää lasten-, kodin- tai vanhustenhoitoa. Työtä kannattaa tehdä, vaikka se ei kaikissa tilanteissa lyhyellä tähtäimellä niin tuottoisaa tai motivoivaa olisikaan. Työllä on monimuotoinen siunaus.
Virren 330 neljäs säkeistö rohkaisee työtöntäkin luottamaan Jumalan siunaukseen ja johdatukseen. ”Jos sairastut tai työstä joutuisit luopumaan, ei epätoivoon syöstä saa päivä vaikeinkaan. Laupias Isän käsi on avoin hädässäsi. Iloitkaa Herrassa!”
Työelämäni ei päättynyt vakituisen palkkatyön päättymiseen. Ensiviikkojen hämmennyksen jälkeen alkoi löytöretkeilijän elämä. Yllättäen muuttunut elämäntilanne on mahdollistanut mielenkiintoisia, uusia työtehtäviä, projektitöitä, vapautta ja omia hankkeita. Jos taival eläkeikään siinsi ennen sileänä, suorana ja leveänä, nyt matkalla on loivia ja jyrkkiä mäkiä, yllättäviä mutkia ja risteyksiä. Matkailua harrastaneet tietävät, että parhaat maisemat ovat pienten, mutkaisten kyläteiden varsilla. Ja että parhaat luonnonsatamat ovat karikoiden takana veneväylien ulottumattomissa. Sellaisiin satamiin ei ajeta suurilla ja nopeilla veneillä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys