Lestadiolaismies kolaroi kansanedustajan autoa. Lestadiolaisyrittäjä irtisanoi ulkomaalaistaustaisen työntekijän. Lestadiolaisopettaja poisti oppilaan uskontotunnilta.
Nuo ensimmäisen kappaleen virkkeet ovat kuviteltuja lehtiotsikoita. Keksin ne itse. Ne eivät siis ole oikeita, julkaistuja otsikoita. Lauseissa puhutaan anonyymistä oppilaasta, ulkomaalaisesta ihmisestä, luottamustointa hoitavasta henkilöstä – ja ihmisestä, jolla on uskonnollinen vakaumus.
Journalistinen tiedonvälitys perustuu sananvapauteen, oikeuteen ilmaista ja vastaanottaa tietoa. Sananvapaus on demokratian yksi peruselementti. Ihan kaikkea ei kuitenkaan voi julkisesti sanoa. Joihinkin tehtäviin liittyvän vaitiolovelvollisuuden, oikeusistuimen salassapitopäätösten ja pörssisäännösten lisäksi tietojen julkaisemista rajoittaa yksilönsuoja. Yksilönsuoja on tarkoitettu suojelemaan kansalaisten yksityisyyttä.
Journalistin ohjeiden mukaan ”etnistä alkuperää, kansallisuutta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, vakaumusta tai näihin verrattavaa ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiaankuulumattomasti tai halventavasti”. Journalistin ohjeet toimivat alan eettisenä ohjeistona, ne eivät ole lakitekstiä.
Lain mukaan uskonnollinen vakaumus on terveystietojen kaltainen ”arkaluontoinen henkilötieto”, joka kuuluu yksityisyyden piiriin. Yksityisyyden piiriin kuuluvan tiedon saa julkaista vain, jos seuraavat kolme ehtoa täyttyvät: henkilö toimii julkisessa tehtävässä tai virassa tai vastaavassa asemassa ja tieto vaikuttaa toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä ja tiedolla on merkitystä yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.
Jos ensimmäisessä kappaleessa olevat otsikot olisi julkaistu, olisivatko ne kunnioittaneet yksilönsuojaa? Olisiko niissä noudatettu journalistin ohjeita? Kansanedustaja toimii julkisessa luottamustoimessa, joten hänen yksilönsuojansa ei ole yhtä tiukka kuin rivikansalaisella. Jotkut kansanedustajan yksityiselämän asiat voivat vaikuttaa luottamustoimen hoitoon. Maininta ulkomaalaistaustasta jättää kansallisuuden ja etnisen alkuperän avoimeksi.
Viittaus lestadiolaisuuteen määrittää henkilön tiettyyn kansanryhmään kuuluvaksi, se paljastaa arkaluonteisen henkilötiedon, uskonnollisen vakaumuksen. Jokaisessa esimerkkiotsikossani kerrotaan, että lestadiolaistaustainen henkilö on tehnyt jonkin teon, joka ainakin pintapuolisesti katsoen vaikuttaa kielteiseltä. Näin yhdistetään negatiivisia merkityksiä tähän uskonnolliseen vakaumukseen. Siihen, miten lukijat otsikot tulkitsevat, vaikuttaa myös heidän oma kokemuksensa lestadiolaisista.
Olen kokenut, että lestadiolaisuus saa mediassa usein sellaisia merkityksiä, joita en tunnista. Minulle vaikeinta on tunnistaa lestadiolaisuudesta mielikuva tiukan kurin ja keskinäisen valvonnan alla elävänä joukkona. Itse koen, että saan uskoa vapaasti, ilman minkäänlaista painostusta tai vallankäyttöä.
Jotain tuttua noissa keksimissäni otsikoissa on. Otsikoita, joissa viitataan lestadiolaisuuteen, esiintyy mediassa. Se, kuinka asiaankuuluvaa tämä viittaaminen on, vaihtelee. Joissakin asiayhteyksissä viittaaminen on perusteltua, joissakin otsikoissa kyseisen henkilötiedon maininta voi olla tarkoitushakuista. Kaikilla yksittäisten ihmisten epäonnistumisilla tai rikkeillä ei ole laajaa yhteiskunnallista merkitystä. Lestadiolaisotsikot kiinnostavat ja herättävät tunteita – tämä voi olla yksi syy lestadiolaisotsikoihin erityisesti verkkouutisoinnissa, jossa palvelun tuotto perustuu otsikoiden klikkauksiin.
On tärkeää, että media tuntee vastuunsa ja tiedostaa, että vakaumuksen perusteeton mainitseminen murtaa yksityisyyden suojaa, voi tehdä henkilön tunnistettavaksi ja jopa tuhota henkilön elämän. Uskonnollisen vakaumuksen mainitseminen voi myös vaikuttaa lukijoiden mielikuviin niin, että yksittäisen ihmisen käyttäytyminen yleistetään koko uskonyhteisön käyttäytymiseksi.
Vanhoillislestadiolainen uskonyhteisö näyttäytyy kaksituhatluvun mediassa usein viallisena, vanhanaikaisena ja ahtaana. Siinä media on oikeassa, että vanhoillislestadiolaiset ovat syntisiä ihmisiä ja kulkevat vanhoissa jalanjäljissä. Edelleen kuitenkin sydämen uskon omistaja saa kokea ihmeen: usko antaa rauhan, vapauden ja ilon Pyhässä Hengessä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys