Par­tu­ri­ni ker­toi kuul­leen­sa en­sim­mäi­sen ker­ran van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­suu­des­ta tei­ni-ikäi­se­nä. Hän oli lo­ma­mat­kal­la van­hem­pien­sa kans­sa, kun he oli­vat py­säh­ty­neet Kuo­pi­os­sa huol­to­a­se­mal­le. Pi­haan oli aja­nut toi­nen tois­taan ku­rai­sem­pia au­to­ja, ja au­tois­ta oli nous­sut iloi­sia nuo­ria ku­rai­sin far­kuin ja ku­mi­saap­pain. Maa­nin­gan su­vi­seu­rat oli­vat juu­ri päät­ty­neet.

Hol­lo­la, Kuu­sa­mo, Han­ka­sal­mi, Maa­nin­ka, mik­sei Ni­va­la­kin. Ni­met vi­lah­te­le­vat su­vi­seu­ra­ra­vin­to­lan pöy­dis­sä, ruo­ka-, vesi- ja ves­sa­jo­no­jen pu­heis­sa. Ei, paik­ka­kun­nat ei­vät lii­ty Suo­men so­dan tais­te­lui­hin. Mai­ni­tuil­la paik­ka­kun­nil­la on vie­tet­ty ke­sä­seu­ro­ja sa­teen­var­jon al­la ku­mi­saap­paat ja­las­sa tai top­pa­tak­ki pääl­lä ja vil­la­pi­po kor­vil­la.

Hol­lo­lan su­vi­seu­rois­sa 1974 sa­toi vet­tä. Olin pääs­syt ri­pil­le viik­koa ai­kai­sem­min. Su­vi­seu­ro­ja­ni vä­rit­ti vah­vas­ti il­lat rip­pi­kou­lu­ka­ve­rei­den kans­sa, kun­nes isä jou­tui ke­rää­mään per­heem­me tel­tan pois nilk­kaan as­ti ulot­tu­vas­ta ve­si­lam­mi­kos­ta, ja siir­ryim­me evak­koon Sal­pa­kan­kaan kou­lun yh­teis­ma­joi­tuk­seen. Bus­si­kul­je­tus kou­lul­le läh­ti heti il­ta­seu­ro­jen jäl­keen.

Hol­lo­lan su­vi­seu­rois­sa 1984 sa­toi jäl­leen vet­tä. Muis­te­len lop­pu­sa­nois­sa mai­ni­tun, et­tä jos su­vi­seu­rat on väis­tä­mät­tä pi­det­tä­vä jos­kus ve­si­sa­tees­sa, ne kan­nat­tai­si pi­tää Hol­lo­lan so­ra­poh­jai­sel­la len­to­ken­täl­lä. Van­hat di­a­ku­vat ker­to­vat omaa kiel­tään mu­tai­sen tien var­teen upon­nees­ta mat­kai­lu­vau­nus­ta, kol­mes­ta pie­nes­tä po­jas­ta ja avi­o­mies­tään pit­käk­si ve­ny­nees­tä työ­vuo­ros­ta odot­ta­vas­ta nuo­res­ta vai­mos­ta­ni. Em­me sat­tu­neet ma­joit­tu­maan sora-alu­eel­le.

Kuu­sa­mon su­vi­seu­roi­hin Määt­tä­län­vaa­ral­le 1985 mat­kus­tim­me hel­tees­sä. Po­jat leik­ki­vät me­no­mat­kan va­lo­ku­vis­sa pel­kis­sä t-vaip­pa­hou­suis­sa. It­se seu­rois­ta meil­lä on ku­via vä­hän. Po­jil­la on vil­la­la­pa­set kä­sis­sä ja vau­val­la top­pa­pu­ku pääl­lä. Yöl­lä ker­ro­taan ol­leen pak­kas­ta ja maan val­koi­ses­sa kuu­ras­sa.

Han­ka­sal­men su­vi­seu­rat ovat jää­neet his­to­ri­aan sa­vi­seu­roi­na, mut­ta mi­nus­ta Maa­nin­gan su­vi­seu­rat ne vas­ta sa­vi­seu­rat oli­vat­kin. Vaa­san Sö­derf­jär­de­nin pel­to­jen lie­ju on pelk­kää pin­ta­rois­ket­ta puo­leen sää­reen ulot­tu­neen sa­vo­lai­sen sit­ke­än mu­dan kans­sa. Ei­kä Han­ka­sal­mel­la­kaan jat­ku­vas­ti sa­ta­nut. Kaa­to­sa­de al­koi lau­an­tai­na, ja sun­nun­tai­na mei­dät hi­nat­tiin pois ken­täl­tä mel­kein au­rin­gon­pais­tees­sa. Vesi yl­si hä­din tus­kin Ope­lin ovien ala­reu­naan.

Lap­suu­te­ni su­vi­seu­rois­sa oli ai­na hel­le. Iho pa­loi nis­kas­ta, ei­kä jal­ka­te­riin pint­ty­nei­tä va­rik­sen­saap­pai­ta saa­nut pes­tyk­si il­man pe­rus­teel­lis­ta sau­no­mis­ta. Vaik­ka olen ai­kui­si­kä­ni su­vi­seu­ra­ken­til­le jos­kus saa­pu­nut ja usein pois­tu­nut trak­to­rin hi­nauk­ses­sa, pääl­lim­mäi­nen mie­li­ku­va­ni on, et­tä su­vi­seu­rois­sa pais­taa au­rin­ko.

Em­me tule au­tu­aik­si ja pe­las­tu käy­mäl­lä su­vi­seu­rois­sa ja muis­sa ke­sän suu­ris­sa nur­mi­seu­rois­sa – niin kuin lap­sem­me nii­tä ai­ka­naan ni­mit­ti­vät – vaan us­ko­mal­la. Mi­nul­le su­vi­seu­rat ovat kuin le­po­tau­ko pit­käl­lä tai­pa­leel­la, kuin odo­tet­tu lei­ri­paik­ka uu­vut­ta­van päi­vä­mat­kan il­las­sa. Sää­o­lot voi­vat ko­e­tel­la, ka­lus­ton ja va­rus­tei­den kans­sa voi ol­la vas­tuk­sia, ar­jen asi­at ja vai­vat voi­vat tun­tua ylit­tä­mät­tö­mil­tä es­teil­tä. Sil­ti koen su­vi­seu­rat au­rin­koi­se­na, us­ko­ne­lä­mää vah­vis­ta­va­na ta­pah­tu­ma­na.

Muis­tan eri­tyi­ses­ti su­vi­seu­ro­ja, joi­hin saa­vuim­me mah­dot­to­mal­ta tun­tu­neen kuor­man kes­kel­tä. Taak­ko­jen al­la oli ol­lut vai­kea us­koa ja vai­kea elää. Heti aat­to­seu­ro­jen en­sim­mäi­sen pu­heen sa­nat py­säyt­ti­vät. Ne aut­toi­vat mei­tä jät­tä­mään ar­ki­set huo­let ar­keen ja elä­mään muu­ta­man päi­vän ajan su­vi­seu­ra­e­lä­mää. Us­ko­maan juu­ri sii­nä het­kes­sä. Us­ko­maan Ju­ma­lan hal­tuun sel­lai­set miel­tä kuor­mit­ta­vat asi­at, joi­hin it­se em­me voi­neet vai­kut­taa.