Les­ta­di­o­lai­ses­sa yh­tei­sös­sä vart­tu­nut ja va­kau­muk­ses­taan luo­pu­nut ys­tä­vä­ni ker­toi kan­ta­van­sa ma­sen­nuk­seen joh­ta­nei­ta muis­to­ja lap­suus- ja nuo­ruu­sa­jas­taan. Hän ky­syi, te­ki­vät­kö hä­nen van­hem­pan­sa oi­kein, kun hil­lit­si­vät hä­nen mie­li­ha­lu­jaan ja ute­li­ai­suut­taan esi­mer­kik­si ke­vy­en viih­teen osal­ta. Tai oli­ko oi­kein vie­dä hän­tä seu­roi­hin ja py­hä­kou­luun, kun hän ei lap­se­na voi­nut ai­kui­siin näh­den ta­sa­ver­tai­ses­ti il­mais­ta mie­li­pi­det­tään nii­hin osal­lis­tu­mi­ses­ta.

Eläm­me ai­kaa, jos­sa ky­sel­lään vas­tuun pe­rään ja osoi­tel­laan syyl­li­siä. Ke­nen syy, kuka on vas­tuus­sa? Jos­kus van­hem­mat, jot­ka ha­vait­tu­aan lap­sel­la vat­sa­tau­din tai ve­si­ro­kon, miet­ti­vät en­si­si­jai­ses­ti, mis­tä lap­si on tau­din saa­nut. Ti­lan­net­ta ja eri­tyi­ses­ti sai­ras­tu­nut­ta las­ta hel­pot­tai­si enem­män, jos voi­ma­va­rat käy­tet­täi­siin en­si­a­puun ja tau­din hoi­ta­mi­seen. Jos au­to sam­muu yl­lät­tä­en maan­tiel­le, ei ole jär­ke­vää jää­dä kes­kel­le tie­tä moit­ti­maan au­ton myy­jää, maa­han­tuo­jaa tai val­mis­ta­jaa. Jos au­to ei pian käyn­nis­ty, kan­nat­taa ti­la­ta hi­nau­sau­to.

Kun minä ja ys­tä­vä­ni olim­me lap­sia, va­paa kas­va­tus nou­si muo­tiin. Nyt ta­voi­tel­laan ar­vo­va­paa­ta kas­va­tus­ta. ää­rim­mil­leen vie­ty­nä ar­vo­va­paas­sa kas­va­tuk­ses­sa lap­sel­le ei saa ker­toa, mi­ten hä­nen van­hem­pan­sa tai opet­ta­jan­sa ar­vot­ta­vat ym­pä­röi­vää maa­il­maa, mi­hin, mi­ten ja mik­si us­ko­vat. Aja­tel­laan, et­tä lap­si saa ko­keil­la ja et­siä, muo­dos­taa it­se kä­si­tyk­se­nä it­ses­tään ja maa­il­mas­ta. Voi ky­syä, mit­kä ovat seu­rauk­set, jos lap­si jou­tuu te­ke­mään sel­lai­sia va­lin­to­ja ja pää­tök­siä, joi­hin hä­nel­lä ei vie­lä ole riit­tä­viä edel­ly­tyk­siä.

Moni kol­mi­kymp­pi­nen tar­kas­te­lee omaa lap­suut­taan ja miet­tii, mil­lai­sia eväi­tä se tar­jo­si. Joku ko­kee per­heen­sä elä­män ol­leen lii­an oh­jaa­vaa, ra­joit­tu­nut­ta tai muu­ten epä­on­nis­tu­nut­ta.

Mi­nun on vai­kea us­koa, et­tä yk­si­kään isä tai äi­ti oh­jai­si lap­sen­sa ta­hal­laan tai il­keyt­tään sel­lai­siin va­lin­toi­hin, jot­ka trau­ma­ti­soi­vat ja joh­ta­vat ma­sen­nuk­seen. Jo­kai­nen vas­tuul­li­nen van­hem­pi pyr­kii tar­jo­a­maan lap­sel­leen tur­val­li­sen lap­suu­den ja par­haat mah­dol­li­set eväät elä­mää var­ten, vaik­ka voi­kin ko­kea teh­tä­väs­sä jos­kus neu­vot­to­muut­ta ja riit­tä­mät­tö­myyt­tä. Ti­lan­ne voi ol­la toi­nen, jos van­hem­mat tai jom­pi­kum­pi van­hem­mis­ta ei ky­ke­ne kan­ta­maan vas­tuu­taan.

Van­hem­mat hoi­ta­vat kas­va­tus­teh­tä­vään­sä omas­sa elä­män­ti­lan­tees­saan ja omal­la per­soo­nal­laan kun­kin ajan ihan­tei­den, pe­ri­aat­tei­den ja käy­tän­tö­jen mu­kaan. Kä­si­tys par­hais­ta eväis­tä vaih­te­lee aa­te­suun­nan, va­kau­muk­sen ja maa­il­man­kat­so­muk­sen mu­kaan. Ju­ma­laan us­ko­vat van­hem­mat pe­rus­ta­vat kas­va­tus­työn­sä kris­til­li­seen ope­tuk­seen ja toi­vo­vat las­ten­sa säi­lyt­tä­vän lap­suu­den us­kon­sa.

Lap­suu­den­ko­dis­ta, kou­lus­ta ja ka­ve­ri­pii­ris­tä ker­ty­vät ne al­ku­e­väät, joi­den va­ras­sa var­tu­taan it­se­näi­seen elä­mään. Meil­lä kai­kil­la on vä­hän eri­lai­set eväät. On vii­sas­ta tut­kia saa­mi­aan eväi­tä, ma­kus­tel­la nii­tä ja ase­tel­la, kuin­ka käyt­täi­si eväät elä­män­sä vah­vis­tuk­sek­si. Poh­tia, et­tä nämä ovat mi­nun evää­ni, mi­nun pe­rus­tuk­se­ni – rik­kau­te­ni tai eh­kä taak­ka­ni. Näil­le minä ra­ken­nan, vaik­ka kul­ki­sin­kin eri­lai­sia pol­ku­ja. On hyvä muis­taa, et­tä kaik­ki se, mitä elä­mäs­sä­ni juu­ri nyt koen, ei eh­kä lii­ty­kään lap­suu­tee­ni. Ar­vo­kas­ta oli­si, et­tä lap­set ja van­hem­mat voi­si­vat ar­vos­taa ja kun­ni­oit­taa toi­si­aan riip­pu­mat­ta sii­tä, mil­lai­sia va­lin­to­ja elä­mäs­sään te­ke­vät.