JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Joko menit pois, minun kesäni?

30.8.2021 7.00

Juttua muokattu:

30.8. 10:05
2021083010050620210830070000

Kii­tos, et­tä olit tääl­lä, kesä. Sinä kesä, joka olet vain va­loa, va­loa, va­loa. Sinä kesä, joka an­nat kas­vun kui­vuu­teen­kin. Sinä kesä, joka an­nat meil­le kai­ken tar­peel­li­sen, jot­ta eläm­me taas luok­se­si. Kii­tos, et­tä olit tääl­lä, kesä.

Ra­kas Tai­vaan Isä, kii­tos ke­säs­tä. Si­nul­ta on kaik­ki.

Kesä, olet jo­kai­sel­le eri­lai­nen. Jol­le­kin olet juu­ri so­pi­va, täy­del­li­nen. Jol­le­kin olet ah­dis­ta­va ja taak­ko­ja täyn­nä. Mik­si, oi mik­si kau­nein voi ol­la ru­min­ta? Mik­si pa­ras voi ol­la pa­hin?

Hyvä Ju­ma­la, si­nul­ta on kaik­ki. An­na voi­maa vä­sy­neel­le.

-

Kesä, mu­he­va ja mul­lan­tuok­sui­nen, kyl­mä ja poh­jois­tuu­li­nen. Si­nun sy­lis­tä­si purs­kah­ti myös ra­e­kuu­ro, joka vei sis­ko­ni ome­na­puis­ta kuk­ka­set. He sai­vat nel­jä ome­naa. Kesä, si­nun po­vel­ta­si huo­kui myös kä­sit­tä­mä­tön valo ja kos­teus niin, et­tä äi­ti­ni ome­na­puu tuot­ti tääl­lä poh­joi­ses­sa ih­meel­li­sen suu­ren sa­don.

”Hän säät ja il­mat sää­tää...”

-

Kesä, toit mi­nul­le uu­den har­ras­tuk­sen ja uu­den ys­tä­vän. En ole kos­kaan mil­loin­kaan ai­kai­sem­min tien­nyt, et­tä joki, sen ran­nat, kau­ka­na siin­tä­vät vih­re­än sä­vyis­sä lois­ta­vat pel­lot ja met­sät ja tai­vaan pil­vet ovat joka päi­vä eri­lai­set. En ole tien­nyt, et­tä ui­des­sa ei väsy, kyl­me­nee vain jos­kus. En ole tien­nyt, kuin­ka iha­na on ui­da sil­mät kiin­ni tai kuin­ka kat­seen voi aset­taa ai­van lä­hel­le ve­den pin­taa niin, et­tä vesi on kuin mi­nua tai jo­tain lo­pu­ton­ta hel­mei­le­vää si­nis­tä mat­toa.

Kuin­ka iha­naa on nous­ta vä­lil­lä ve­des­tä ran­ta­ki­vi­kol­le ja syö­dä vil­li­vii­ni­mar­jo­ja ja va­del­mia ja op­pia, et­tä val­koi­nen vii­ni­mar­ja kyp­syy ou­don hi­taas­ti. Kuin­ka iha­naa on myös odot­taa jo uut­ta ke­sää. Vaik­ka et­hän ole men­nyt vie­lä pois, mi­nun ke­sä­ni!

-

Olen op­pi­nut, et­tä on ole­mas­sa ka­pis­tus ni­mel­tään ui­ma­rin tur­va­poi­ju. Se on hyvä to­ve­ri. Sii­hen voi luot­taa. Se kel­luu pe­räs­sä hil­jaa, ja jos­kus aal­lo­kos­sa se pyr­kii rin­nal­le. Orans­si Bobi. Poju. Kuun­te­lee lo­pu­ton­ta jut­te­lu­am­me, mut­ta on hil­jaa ei­kä ker­ro ke­nel­le­kään, mitä on kuul­lut.

Lai­tu­ril­la uin­nin jäl­keen juom­me mus­ta­he­ruk­ka­me­hua ja syöm­me pork­ka­noi­ta. Oli­pa taas iha­naa, sa­nom­me mil­joo­na ker­taa. Huo­men­na taas vii­del­tä, huik­kaam­me läh­ties­sä.

-

Kesä, olit­ko taas odo­tuk­sia täyn­nä? Jou­dut­ko kuun­te­le­maan pet­ty­myk­sen vih­lo­via lau­sah­duk­sia te­ke­mät­tö­mis­tä töis­tä? Mik­si mi­kään ei muu­tu? Mik­si minä en muu­tu?

Hyvä Ju­ma­la, an­na mei­dän yrit­tää ol­la tar­peek­si.

Mi­hin me­net, kesä, kun tu­lee syk­sy? Me­net­kö jon­ne­kin, jos­sa kaik­ki men­nyt Ju­ma­lan maa­il­mas­sa on ri­vis­sä ja jär­jes­tyk­ses­sä? Me­net­kö jon­ne­kin, jo­hon mi­nä­kin voin ojen­taa aja­tuk­se­ni ja ot­taa si­nut siel­tä luok­se­ni ja ju­tel­la kans­sa­si? On­ko siel­lä myös Kul­taa­mo, joka te­kee muis­tois­ta kau­niit, kau­niim­mat kuin to­del­li­suus?

Joko me­nit pois, mi­nun ke­sä­ni?

-

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
Hanna-MariaJurmu

Maja

25.11.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Rakkaudesta ja sen tunnustamisesta

28.10.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Hakaneuloin kiinnitetyt

27.9.2022 6.15
Hanna-MariaJurmu

”Siunaa vieläkin häntä ja hänelle rakkainta ihmistä”

21.8.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Taivaassa ei enää kukaan tiuski

26.7.2022 10.15
Hanna-MariaJurmu

Ideointia ja harkittua hyötykäyttöä

23.6.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Pala maisemaa

26.5.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Perintö

21.4.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

”Koko maailma jakaa kyyneleenne”

20.3.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Suuri helmikuu

17.2.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Kirjalahjoja

29.1.2022 8.30
Hanna-MariaJurmu

Pieniä joulukuisia muistiinmerkintöjä

30.12.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Puu

26.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Laulu, jossa on kaikki

1.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Sävellytyttää

23.9.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Kaksi tarinaa, yksi tarina

28.7.2021 8.00
Hanna-MariaJurmu

Koulunkäyntiä ja opiskelua

28.6.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Arkea ja pyhää

30.5.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Huhtikuussa ilon kautta

1.5.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Murheen miekka

30.3.2021 7.15
Hanna-MariaJurmu

Peruskysymysten äärellä

19.2.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Liian suuria sammakoita ja ihanan kauniita rinnesoita

1.2.2021 6.15
Hanna-MariaJurmu

Vuodet vaihtuvat

6.1.2021 7.20
Hanna-MariaJurmu

Puhdetöitä

29.11.2020 6.15
Hanna-MariaJurmu

Päiväkirjamerkintöjä

30.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Marjastussähläystä

4.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Lasten ystävä, kiitos lasten ystävistä

28.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Psalmien kesä

1.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Miksi puut elävät kauemmin kuin ihmiset?

28.6.2020 6.45
Hanna-MariaJurmu

Alttoelämää

30.5.2020 6.55
Hanna-MariaJurmu

Pieniä onnellisia hetkiä

29.4.2020 6.05
Hanna-MariaJurmu

Öljylehdon nyyhkytykset

10.4.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Mitä olette, taivas ja avaruus?

23.2.2020 6.10
Hanna-MariaJurmu

Joulu hellii meitä

6.1.2020 6.05
10.12.2024

Voimistakaa uupuneet kädet, vahvistakaa horjuvat polvet, sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: ”Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne!” Jes. 35:3–4

Viikon kysymys