Han­na-Ma­ria Jur­mu

Olim­me juh­li­mas­sa kum­mi­poi­kam­me häi­tä elo­kui­se­na lau­an­tai­na La­pin­lah­del­la. Vih­ki­kaa­vaan­sa mor­sius­pa­ri oli va­lin­nut kau­niin yh­tei­sen esi­ru­kou­so­si­on. Ru­kouk­ses­sa pap­pi, mor­si­a­men tai sul­ha­sen isä tai äi­ti, joku si­sa­ruk­sis­ta, joku kum­meis­ta ja joku ys­tä­vis­tä lu­kee ly­hy­et ru­kouk­set.

Esi­ru­kouk­set al­koi­vat pa­pin osuu­del­la. Ru­kouk­ses­sa pyy­det­tiin, et­tä Ju­ma­la yh­dis­täi­si avi­o­puo­li­sot toi­siin­sa rak­kau­del­la ja siu­nai­si hei­dän avi­o­liit­ton­sa ni­men­sä kun­ni­ak­si.

Isän tai äi­din esi­ru­kou­so­suus kuu­lui näin: ”Sinä an­noit meil­le ker­ran lap­sem­me. Kii­täm­me sii­tä ilos­ta, jota he ovat tuo­neet elä­määm­me. Siu­naa hei­tä, kun he ra­ken­ta­vat omaa ko­tia ja per­het­tä. Var­je­le hei­tä kai­kel­ta pa­hal­ta. An­na heil­le so­vin­nol­li­nen mie­li ja ope­ta hei­tä pyy­tä­mään ja an­ta­maan an­teek­si. Me ru­koi­lem­me si­nua.”

Täl­lai­sin hy­vin sa­noin var­mas­ti kaik­ki van­hem­mat ha­lu­a­vat lä­het­tää lap­sen­sa avi­o­lii­ton mat­kal­le. Ru­kouk­ses­sa on kaik­ki tar­peel­li­nen. Tuo­ta ru­kous­ta me voi­sim­me lu­kea päi­vit­täin avi­o­lii­tos­sa ole­vien las­tem­me ja oman avi­o­liit­tom­me puo­les­ta.

Si­sa­rus­ten ru­kouk­ses­sa kii­tet­tiin lap­suu­den­ko­dis­ta ja toi­vot­tiin var­je­lus­ta juu­ri aloi­te­tul­le avi­o­lii­ton mat­kal­le. Lo­puk­si vie­lä pyy­det­tiin niin kau­niis­ti, et­tä Ju­ma­la aut­tai­si si­sa­ruk­sia py­sy­mään lä­hei­si­nä toi­sil­leen.

Kum­mien ru­kouk­sen sa­nat me­ni­vät näin: ”Kas­tees­sa sinä lu­pa­sit siu­nauk­se­si kum­mi­lap­sel­le­ni. Siu­naa vie­lä­kin hän­tä ja hä­nel­le rak­kain­ta ih­mis­tä. Au­ta hei­tä muis­ta­maan, et­tä kas­teen ar­moon saa pa­la­ta ai­na uu­des­taan. Me ru­koi­lem­me si­nua.”

Ai­kai­sem­min ke­säl­lä kum­mi­poi­kam­me pyy­si mi­nua lu­ke­maan kum­mien ru­kouk­sen. Ar­ve­lin jo etu­kä­teen, et­tä noi­den muu­ta­mien ri­vien lu­ke­mi­nen on mi­nul­le vai­ke­aa. Sel­vi­sin hä­din tus­kin.

Ys­tä­vien ru­kouk­ses­sa pyy­de­tään siu­naa­maan nuo­ren pa­rin rak­kaus. Ru­kouk­ses­sa pyy­de­tään edel­leen, et­tä he py­syi­si­vät yh­des­sä elä­män­sä lop­puun as­ti ja et­tä ys­tä­vyy­des­tä oli­si iloa myös tu­le­vi­na päi­vi­nä.

Esi­ru­kouk­set päät­tyi­vät vie­lä pa­pin ru­kouk­seen, jos­sa hän pyy­si, et­tä tai­vaal­li­nen Isä oli­si kuul­lut ru­kouk­set ja vei­si mei­dät ker­ran tai­vaan ko­tiin. Jäim­me kaik­ki ru­kouk­ses­sa Ju­ma­lan hal­tuun.

Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä vih­ki­toi­mi­tuk­sen jäl­keen hää­juh­las­sa saim­me jo ko­kea, et­tä Ju­ma­la oli kuul­lut ja kuu­lee edel­leen lu­e­tut ru­kouk­set. Per­hei­den läm­pö ja rak­kaus vas­ta­vi­hit­tyä pa­ria koh­taan oli tun­nis­tet­ta­vis­sa. Tii­vis ja syvä ys­tä­vyy­den tun­ne vih­ki­pa­rin ja suu­ren ys­tä­vä­jou­kon vä­lil­lä huo­kui­li il­mas­sa koko juh­lan ajan. Ja mi­nun aja­tuk­se­ni on, et­tä me saim­me uu­den kum­mi­lap­sen. Kum­mien ru­kouk­sen mu­kai­ses­ti Ju­ma­la siu­naa vie­lä­kin kum­mi­las­tam­me ja hä­nel­le rak­kain­ta ih­mis­tä.

Muis­tam­me tei­tä, rak­kaat En­ni ja Paa­vo.