Luin vastikään SRK:n vuosijulkaisuihin kuuluvan Ajankohtaista-sarjan teoksen Yhteyttä rakentamassa. Kirjan toimittaneet Juha Luokkala ja Ari-Pekka Palola tuovat esille alkusanoissaan, kuinka ajallemme on ominaista yhteyden ohentuminen toisiin ihmisiin.
Toimittajat pohtivat, kuinka erilaisten yhteisöjen jäsenet eivät sitoudu enää toimintaan samoin kuin ennen. Kun yhteisöllisyys ohenee, voi yksinäisyys kasvaa. Uskovainen ihminen tarvitsee yhteyden toisiin Jumalan lapsiin. Osallisuus tuo siunauksen.
Mistä puhumme, kun puhumme yhteydestä? Mitä tarkoittaa yhteyden rakentaminen? Mitä on osallisuus? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin kirja vastaa ansiokkaasti ja eri alojen asiantuntijoiden valottamana syvällisesti ja monipuolisesti.
Kirjan neljästä osiosta ensimmäinen kertoo, kuinka yhteys uskovien välille syntyy yhteisen uskon seurauksena. Matti Taskila kuvaa kirjoituksessaan kuinka tärkeää on luottaa Jumalaan. Taskila muistuttaa, että ihmisen elämässä ei ole sattumaa. Tällä hetkellä maailmaa koetteleva vitsauskaan ei ole sattuma.
Kirjoittaja tuo esille, kuinka yhteiskunnassakin on rakentunut uusi yhteys päättäjien välillä koronavirusepidemian vuoksi. On löytynyt uutta yksimielisyyttä, joka on usein vierasta politiikassa. Kun yksimielisyys on lisääntynyt, ja ihmiset ovat ymmärtäneet toisistaan huolehtimisen merkityksen, ajallemme ominainen itsekkyys ja oman edun tavoittelu ovat saaneet vähemmän tilaa, pohtii kirjoittaja.
Artikkeleissa tuodaan myös esille, miten usko vahvistuu Jumalan seurakunnan yhteydessä, ja kuinka yhteys Jeesukseen herättää halun pysyä Jumalan seurakunnan osallisuudessa ja uskonkuuliaisuudessa. Uskovaisten yhteys on pyhän hengen työtä. Pyhien yhteydessä on anteeksiantamuksen evankeliumi. Ei ole evankeliumin saarnaa, jos ei ole yhteyttä.
Kirjaa lukiessa tulee itsellenikin iso muistutus yllä olevasta ajatuksesta: ei ole evankeliumin saarnaa, jos ei ole yhteyttä. Ajattelisin, että olemme aivan uskonasioiden yksinkertaisimpien peruskysymysten äärellä lukiessamme tätä kirjaa. Tiedän, että moni ihminen kavahtaa suuria ihmisjoukkoja tai viihtyy paljon omissa oloissaan. Tämä ei tarkoita sitä, että tällöin puuttuisi uskovaisten yhteys.
Yhteisöllisyyskään ei mielestäni tarkoita suurten massojen sisällä tapahtuvaa kanssakäymistä. Ihmiset kokevat eri tavoin kanssakäymisen merkityksen. Ei myöskään ole niin, että ihmisen, joka on vähemmän sosiaalinen kuin joku toinen, pitäisi tuntea, että häneltä puuttuu yhteys muihin uskovaisiin. Kukaan ei kirjoita tästä aiheesta kirjassa.
Yhteyttä rakentamassa -kirjan toinen osio paneutuu arvomurroksen vaikutuksiin. Kirjoittajat pohtivat, kuinka maailma on luopunut Jumalan sanasta ja Jumalasta. Meitä muistutetaan, kuinka kaikkia ihmisiä pitää kunnioittaa: sellaistakin ihmistä, jonka arvot ja mielipiteet ovat itselle vieraat. Maailma on moniarvoistunut.
Ilmastonmuutos ja siihen liittyvä ihmisen huoli ja hätä nousevat artikkeleissa esille niin vahvana, että sen soisi olevan kokonaisen kirjan aihe. Artikkeleissa on hyvä jatkumo, kun ilmastomuutoskirjoitus päättyy lohdun sanoihin: sekä luomakunnan että ihmisen kohtalo on Jumalan käsissä, ja seuraava kirjoitus puhuu tulevaisuudesta ja toivosta sekä elämänuskosta kaartaen ajatukseen: ”Uskovaisena voi rauhassa elää ja rauhassa kuolla.”
Kirjassa tuodaan esille uskovien yhteisöllisyys, rakkaus yhdistäjänä, uskovien yhteisön taivaallinen ulottuvuus ja kohtaamisten moninaisuus ja haasteellisuus. Teksteissä pohditaan sitoutumisen mukanaan tuomaa levollisuutta ja velvollisuudentunnetta.
Parisuhteessakin sitoutuminen on perusta, jonka varaan rakentuu kaikki muu hyvä. Lea Laine nostaa sitoutumista käsittelevässä artikkelissaan esiin tärkeän asia: Jumala on sitoutunut luomaansa ihmiseen.
Artikkeleiden kirjoittajat tukeutuvat pohdinnoissaan Raamatun teksteihin ja Kristinopin kohtiin. Mielestäni artikkelit ovat niin perusteellisesti ja huolella kirjoitettuja, että moni niistä voisi toimia esimerkiksi raamattuluokkatunnin pohjana.
Haluan nostaa vielä esille Annu Hahon artikkelin ”Oma ja yhteinen hyvä” Aikamme arvomurros -teeman alta. Pidin Hahon tavasta kirjoittaa lyhyitä, intensiivisiä lauseita. Tekstistä voisi nostaa itselle huoneentauluksi lauseita, esimerkiksi: ”Jumalan luomistyön jälki on tarkoituksellinen.” ”Ihmisenä oleminen on luomistyön tarkoituksen täyttämistä.” ”Yhteys toisen ihmisen kanssa on elämisen ja olemisen perusasioita”. ”Usko avaa ymmärryksen siitä, että itsekkyys on syntiä, joka vie ihmistä eroon Jumalasta.” ”Toisen ihmisen tasavertainen ja kunnioittava kohtaaminen perustuu kristilliseen etiikkaan.”
Yhteyttä rakentamassa -kirja kannattaa lukea hitaasti ja huolella. Sen artikkelit paneutuvat syvästi ja perusteellisesti kulloiseenkin aiheeseen. Kirja kannattaa jopa opiskella. Sitä kannattaa makustella, ja siitä kannattaa merkitä itselle kohtia, jotka koskettavat, jotka opettavat ja jotka hätkähdyttävät. Kirjaa kannattaa lukea tulevinakin vuosina, vaikka uusia vuosikirjoja ilmestyykin. Kirjassa saat vastauksen kysymykseen, miten rakennetaan yhteys. Se antoi minulle voimakkaan ja tärkeän muistutuksen yhteyden merkityksestä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys