Han­na-Ma­ria Jur­mu

1.12.

Pa­ras en­sim­mäi­nen päi­vä mi­tään kuu­ta. Pal­jon suun­ni­tel­mia, odo­tuk­sia, toi­vei­ta. Pal­jon te­ke­mis­tä. Säi­lyi­si­pä hyvä mie­li.

8. jou­lu­kuu­ta

Suo­ma­lai­sen mu­sii­kin päi­vä. Si­be­liuk­sen syn­ty­mä­päi­vä. Vi­ras­to­ta­lon pi­hal­la Suo­men li­put roik­kui­vat ala­ku­loi­si­na. Hyvä, kun ei ol­lut tuu­li­nen päi­vä. Pak­kas­päi­vän tuu­li on jul­ma.

Toi­vot­ta­vas­ti olem­me tä­nään muis­ta­neet myös nais­sä­vel­tä­jiä. Minä olen aja­tel­lut Hel­vi Lei­vis­kää. Mo­nia vuo­sia sit­ten olin erääs­sä di­va­ris­sa ja ton­gin siel­lä jo­tain laa­tik­koa. Löy­sin siel­tä pos­ti­kor­tin, joka oli lä­he­tet­ty sä­vel­tä­jä Hel­vi Lei­vis­käl­le. Os­tin kor­tin. Sain pa­lan it­sel­le­ni eri­tyis­tä ih­mis­tä.

Tä­nään löy­sin tie­don, et­tä Hel­vi Lei­vis­kä on teh­nyt kak­si jou­lu­lau­lua. Ne on jul­kais­tu vuon­na 1932. Et­sin kyl­lä ne kä­sii­ni, kun­han eh­din! Nyt en eh­di.

It­se­näi­syys­päi­vän jäl­ki­mai­nin­geis­sa on py­säyt­tä­vää huo­ma­ta, et­tä päi­vä on mi­nul­le usein it­ses­tään­sel­vyys­päi­vä. Asi­al­le on teh­tä­vä jo­tain. Kun las­ten­lap­se­ni jos­kus tu­le­vai­suu­des­sa lu­ke­vat Suo­men his­to­ri­aa ja huo­maa­vat, min­kä­lai­sen Suo­men hei­dän iso­van­hem­pan­sa ovat saa­neet edel­li­sil­tä su­ku­pol­vil­ta, heis­tä tun­tuu var­maan kä­sit­tä­mät­tö­mäl­tä, mitä me olem­me jät­tä­mäs­sä heil­le.

10.12.

YK:n ih­mi­soi­keuk­sien päi­vä. Ih­mi­soi­keus­kes­kus kir­joit­taa, et­tä päi­vän ta­voit­tee­na on juh­lis­taa oi­keuk­sia, jois­ta nau­tim­me joka päi­vä, mut­ta sa­mal­la päi­vä muis­tut­taa vel­vol­li­suuk­sis­ta, joi­ta päi­vä tuo mu­ka­naan.

Ih­mi­soi­keuk­sien yleis­maa­il­mal­li­nen ju­lis­tus koos­tuu 30 ar­tik­las­ta. En­sim­mäi­nen ar­tik­la kuu­luu näin: ”Kaik­ki ih­mi­set syn­ty­vät va­pai­na ja ta­sa­ver­tai­si­na ar­vol­taan ja oi­keuk­sil­taan. Heil­le on an­net­tu jär­ki ja oma­tun­to, ja hei­dän on toi­mit­ta­va toi­si­aan koh­taan vel­jey­den hen­ges­sä.” Ar­tik­las­sa 12 sa­no­taan muun mu­as­sa, et­tä ke­nen­kään kun­ni­aa ja mai­net­ta ei saa lou­ka­ta. Seu­raa­va ar­tik­la muis­tut­taa, et­tä jo­kai­sel­la on oi­keus läh­teä maas­ta, myös omas­taan, ja pa­la­ta maa­han­sa. 18. ar­tik­la to­te­aa, et­tä jo­kai­sel­la on aja­tuk­sen, oman­tun­non ja us­kon­non va­paus. Edel­leen ar­tik­lois­sa pu­hu­taan oi­keu­des­ta le­poon ja va­paa-ai­kaan, riit­tä­vään elin­ta­soon ja äi­tien ja lap­sien oi­keu­des­ta eri­tyi­seen huol­toon ja apuun.

Ar­tik­la 29 mai­nit­see: ”Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on vel­vol­li­suuk­sia yh­teis­kun­taa koh­taan, kos­ka vain sen puit­teis­sa hä­nen yk­si­löl­li­sen ole­muk­sen­sa va­paa ja täy­si ke­hi­tys on mah­dol­li­nen.” Kau­nis ju­lis­tus, joka on tar­koi­tet­tu ih­mis­tä ja elä­mää suo­je­le­maan, ei rik­ko­maan mi­tään.

21.12.

Kaa­mos ohi, sa­noi­sin. Päi­vä al­kaa pi­de­tä. Mei­dän kor­keuk­sil­la tal­ven pi­meys on maa­gis­ta. Sii­tä pi­tää re­piä ilo ir­ti. Tä­nään on Tuo­maan päi­vä. Täs­tä päi­väs­tä al­kaa vi­ral­li­ses­ti jou­lun ai­ka. Tun­tuu mu­ka­val­ta. En­sim­mäi­nen jou­lu­vie­raam­me saa­pui ko­tiin ei­len. Huo­men­na tu­lee li­sää ja tors­tai­na lo­put. 6-vuo­ti­as tyt­tä­ren­ty­tär huo­leh­tii he­li­se­väs­tä ja helk­ky­väs­tä ilon­tuot­ta­mi­ses­ta.

Tä­nään on pal­jon lei­po­mis­ta ja sii­vo­a­mis­ta. Pi­tää muka kä­vel­lä no­pe­as­ti huo­nees­ta toi­seen, et­tä eh­tii kai­ken. Tun­tuu, et­tä pi­täi­si teh­dä mon­ta asi­aa yh­tä ai­kaa. Suun­ni­tel­lut ai­ka­tau­lut ei­vät ole pi­tä­neet. Si­säl­lä ko­dis­sa on huis­ke ja kii­re.

Näyt­tää kuin ul­ko­na oli­si rau­ha. Siel­lä ku­kaan tai mi­kään ei kii­reh­di. Mi­nä­kin ha­lu­an rau­hoit­tua. Ha­lu­an ol­la osa tuo­ta rau­haan vai­pu­nut­ta luon­toa.

Bet­le­he­min tal­li hil­jai­se­na jou­lu­yö­nä. Ma­ria ja Joo­sef rau­haan las­keu­tu­nei­na Jee­sus-lap­sen sei­men ää­rel­lä. Ei kii­ret­tä, ei to­hi­naa. Nä­ky­mä, jon­ka luon­to tä­nään tar­jo­aa, so­pii pa­rem­min py­hän per­heen ku­vaan kuin mei­dän ih­mis­ten ra­ken­ta­ma kii­rei­nen jou­lu.

Nyt on kol­me yö­tä jou­luun. Rau­ha las­keu­tu­koon sy­dä­miin.

27.12.2021

Py­hät ovat ohi. Sir­kut­ta­ja­lir­kut­ta­ja läh­ti tä­nään äi­tin­sä ja isän­sä kans­sa Ou­luun tois­ten iso­van­hem­pien­sa, Ul­la-Mai­ja-mum­mun ja Pent­ti-pa­pan luok­se. Talo on hil­jen­ty­nyt. Läh­ties­sään lap­su­kai­nen to­te­si, et­tä ai­van kuin oli­si ol­tu vain mi­nuut­ti. Sil­tä tämä jou­lun ai­ka tun­tuu. Mi­nuu­til­ta.

Jou­lu saa jat­kua sii­hen as­ti, kun ke­vät an­taa en­si merk­kin­sä. Oli­si­pa pit­kä tal­vi.