Hanna-Maria Jurmu
On tietenkin epäreilua ajatella, että helmikuu on aina säältään arvaamaton, aina kovin kylmä, hieman raukka, koska on muita kuukausia lyhyempi, välttämätön paha maaliskuun porstua ja karkauspäivänä syntyneille päänvaivaa aiheuttava kuukausi. Helmikuussa ei olla enää joulussa eikä vielä keväässäkään. Ollaan talviunessa.
Helmikuu on paras kuukausi heille, jotka ovat syntyneet tuolloin. Helmikuussa syntyneet tuottavat juhlinnallaan paljon iloa ja riemua talviuneen vaipuneille. Siis aivan hyvä kuukausi tämä helmikuu. Yhtä hyvä kuin muutkin kuukaudet.
1900-luvun alkupuolella syntynyt runoilija Gerda Lindgren on kirjoittanut runon Helmikuun ilta:
On jo myöhä: täyttää taivaanlaen
pakkaskirkkaat
tähdet korkeudessa.
Koivut päivänlaskuun kurkoittaen
uupuu polvillensa
kinoksessa.
Lännen rusko, vuottaa yön jo syli,
on jo myöhä,
miksi hehkut salaa?
Turhaan soihtus nostat hangen yli –
kaukana on kevät:
tähdet palaa.
Tämä kaunis runo kertoo paljon helmikuun tenhovoimasta. Aivan kuin runo kaipaisi melodiaa niin, että siitä tulisi helmikuun iltalaulu. Voisiko sen jälkeen enää ajatella helmikuusta mitään huonoa?
Helmikuussa on useita virallisesti merkittäviä ja juhlittavia päiviä. On Runebergin päivä, ystävänpäivä ja usein myös laskiainen. Jokaiselle näistä juhlista on vielä oma tunnusleivonnainenkin. Pääseekö mikään muu kuukausi rehentelemään tällaisella leivosmäärällä? Oikeasti helmikuu on aliarvostettu kuukausi.
Onkohan käynyt niin, että runebergintorttu kaikkine variaatioineen on työntänyt syrjään itse Runebergin, jonka muisteleminen ainakin kerran vuodessa olisi paikallaan? Helmikuun pakkaspäivinä voisi vaikka tutkia, missä virsikirjamme virsissä on Runebergin sanat. Näitä virsiä on lukuisia. Kuinka kauniit sanat ovatkaan virressä 183, On meillä aarre verraton! Erityisesti sen 6. säkeistö on vaikuttava K.L. Lindströmin kääntämänä: "Kuin vesilintu lahdella käy alle veden pinnan ja huuhdottuaan sulkansa taas nostaa puhtaan rinnan, niin puhdistuu myös henkemme sanassa kirkkahassa ja liikkuvansa tuntee se olossaan oikeassa."
Laululyriikan käännösten kohdalla on aina hyvä muistaa, että käännetty teksti voi olla jo etääntynyt alkuperäisestä tekstistä, koska kääntäjän on pitänyt ottaa huomioon sisällön lisäksi loppusoinnut sekä tavujen ja sanojen määrä ja pituus, joita säätelee melodia. Myös eri vuosikymmeninä tulleet uudet käännökset poikkeavat vanhemmista käännöksistä. Esimerkiksi tämä kyseinen virren säkeistö alkaa vanhemmassa Alpo Noposen käännöksessä näin: "Kuin uimalintu ulappaa sinistä siivin viiltää, se sulkansa niin puhdistaa, sen kirkkaat siivet kiiltää…"
J.L. Runeberg avioitui pikkuserkkunsa Fredrika Tengströmin kanssa vuonna 1831. Fredrika oli lapsena ja nuorempana sisäänpäin kääntynyt eikä hän nuorena naisena viihtynyt ihmisten seurassa. Vanhassa, Runebergin elämää läpikäyvässä kirjassa mainitaan: ”Vaan kun sitten Runeberg tuli, tunsivat nämä molemmat suurta seuraa ujostelevat sielut keskinäistä vetoa toisiinsa….Liittyminen semmoiseen lahjakkaaseen, hienosti sivistyneeseen ja jalomieliseen naiseen oli tietysti omiansa vaikuttamaan paljon Runebergiin. Ja vasta tutustuttuaan Fredriikaan hän saavuttaakin sopusointua maailmankatsomuksessaan.”
Yllä mainittuja ajatuksia pohtiessa tulee mieleen, että rakkaus kasvattaa ja pitää sisällään paljon ystävyyttä ja ystävyyttä kannattelee rakkaus. Ystävyys lujittaa myös rakkaussuhdetta. Rakastavaiset ovat usein toistensa parhaat ystävät. Minusta tuntuu, että Runebergitkin olivat.
Ystävänpäivä, rakkauden päivä, Pyhän Valentinuksen muistopäivä. Pyhä Valentinus oli muun muassa rakkauden, kihlattujen ja onnellisten avioliittojen suojeluspyhimys. On ihanaa, että ystävyydelle on oma päivä. Ystävänpäivänä on hyvä muistaa myös sellainen ihmissuhde kuin suhde omaan itseensä. Itseäkin pitää rakastaa ja kunnioittaa. Jokaisen ihmisen tulisi nähdä itsensä arvokkaana ja ainutlaatuisena. Itsellekin voi ostaa 14. helmikuuta vaikka vaaleanpunaisen sydänleivoksen tai kimpun tulppaaneja.
Claes Anderssonin väkevän rakkausrunon osan voisi lausua itselleen, ystävälleen tai rakastetulleen:
”Rakastatko minua sano rakastatko? Rakastatko minua mitä ikinä tapahtuukaan? Jos olisin joku muu rakastaisitko silti?”
Kun tämä lumoava kuukausi kääntyy tänä vuonna loppuaan kohti, koittaa laskiainen. Laskiaisen sijoittuminen kalenteriin riippuu siitä, milloin on pääsiäinen. Laskiaisena aletaan valmistautumaan pääsiäiseen. Silloin alkaa paastonaika. Laskiaistiistain tuhteja laskiaispullia seuraa tuhkakeskiviikko, josta alkaa paasto. Uskovainen ihminen viettää oikeastaan aina paastoa, koska hengellisen elämän tulisi kuulua kristityn jokaiseen hetkeen. Mutta 40 paastonajan päivän aikana on hyvä jo siirtää ajatuksia pitkänperjantain ja pääsiäisen tapahtumiin, jotta muistaisimme aina anella täydellistä taivaan mannaa kuolemattomille sieluillemme.
Blogit
Lukijan kuva
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys