Lauloin erään oppilaitoksen kirkkotilaisuudessa yksinlaulun. Laulun päätyttyä joku hihkaisi ja alkoi taputtaa. Ensin hämmennyin, mutta sitten tunnistin kehitysvammaisen pojan keskeltä kirkkoa. Se oli unohtumaton kokemus. Olimme jumalanpalveluksessa, mutta aplodit eivät silti tulleet väärään aikaan väärässä paikassa. Koin, että pojan taputukset tulivat sydämestä, jossa vaikuttaa lapsenmielinen usko.
Meidänkin olisi katsottava elämäämme lapsenuskolla, sillä Vapahtajan mukaan "heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta". Vuosia sitten eräällä teologian luennolla yksi opiskelijoista meni mietteliääksi. Hän sanoi olevansa hiukan sekaisin asioista, joista luennoitsija oli puhunut. Hän kysyi luennoitsijalta kysymyksen, jota usein muistelen: Riittääkö enää Abrahamin usko? Kysymys herätti hyvän ja tarpeellisen keskustelun.
Yksinkertainen Abrahamin usko on edelleen tarpeen. Lapsenmielisellä uskolla voi omistaa lupauksia, jotka eivät järjelle avaudu. Siionin laulussa lauletaan: "Ihmettelen lapsenmielin Abrahamin uskoa, kun hän alla tähtitaivaan luotti sanaan Herransa." On turvallista olla lapsenmielinen ihmettelijä.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys