Evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko on ol­lut mi­nul­le lap­ses­ta as­ti tär­keä. 10-vuo­ti­aa­na kuun­te­lin ra­di­o­ju­ma­lan­pal­ve­lus­ta tark­kaan ja ajat­te­lin, et­tä jo­na­kin päi­vä­nä mi­nä­kin soi­tan tuol­la.

Jos­kus pää­sin isän mu­ka­na ke­sä­seu­rois­sa kir­kon sa­kas­tiin, jos­sa oli jän­nit­tä­vää seu­ra­ta sun­ti­on työs­ken­te­lyä. Vä­hän van­hem­pa­na sain ol­la ur­ku­par­vel­la kant­to­rin mu­ka­na ja soit­taa it­se­kin.

Kir­kos­ta au­ke­si ai­ka­naan mi­nul­le myös työ toi­vei­de­ni mu­kaan. Pää­sin nä­ke­mään seu­ra­kun­ta­e­lä­mää lä­hem­pää, myös sen ar­kis­ta puol­ta ja mo­nen­lais­ta mer­ki­tyk­sel­lis­tä työ­tä, mitä ta­pah­tui ju­ma­lan­pal­ve­lus­ten li­säk­si. Nyt työs­ken­te­len muu­al­la, mut­ta kirk­ko mer­kit­see mi­nul­le edel­leen pal­jon. Ar­vos­tan suu­res­ti kir­kon työ­tä.

Vuo­sien var­rel­la mie­les­sä­ni on myös kas­va­nut huo­li kirk­kom­me puo­les­ta. Usein ky­se­len, mi­hin suun­taan kirk­ko oi­kein on me­nos­sa. Olen ru­koil­lut, et­tä se säi­lyi­si Raa­ma­tun pe­rus­tal­la. Eri­tyi­ses­ti tä­nään ru­kouk­se­ni on, et­tä kirk­ko säi­lyt­täi­si tu­le­vai­suu­des­sa­kin raa­ma­tul­li­sen avi­o­liit­to­kä­si­tyk­sen.

Kir­kon jä­se­nel­lä, joka puo­lus­taa Raa­ma­tun muut­tu­mat­to­muut­ta, saat­taa näi­nä ai­koi­na kir­kon opil­lis­ten lin­jaus­ten ja ju­ma­lan­pal­ve­lu­se­lä­män mur­rok­sen myö­tä syn­tyä tor­ju­va suh­de kirk­koa koh­taan. Ju­ma­lan­pal­ve­lus seu­ra­kun­nan kes­kei­se­nä toi­min­ta­muo­to­na voi tun­tua etäi­sel­tä ja jopa vää­räl­tä, jos sitä hal­lit­se­vat viih­teel­li­nen mu­siik­ki ja löy­häs­ti Raa­mat­tuun pe­rus­tu­vat saar­nat.

On kui­ten­kin niin, et­tä vain osal­lis­tu­mal­la voim­me vai­kut­taa kirk­kom­me suun­taan. Saam­me roh­ke­as­ti ol­la mu­ka­na, tun­nus­taa us­ko­am­me ja il­mais­ta mie­li­pi­tei­täm­me.

Myös äs­ket­täin men­neet seu­ra­kun­ta­vaa­lit oli­vat yk­si osal­lis­tu­mi­sen muo­to. Seu­ra­kun­tien pää­tök­sen­te­ki­jöil­lä on pai­kal­li­sel­la ta­sol­la suo­ra vai­ku­tus toi­min­nan puit­tei­siin ja si­säl­töön. Luot­ta­mus­hen­ki­löt ovat muun mu­as­sa va­lit­se­mas­sa seu­ra­kun­tiin työn­te­ki­jöi­tä.

Mie­lee­ni on jää­nyt eräs Ee­ro Lu­mi­jär­ven seu­ra­pu­he vuo­sien ta­kaa. Hän käyt­ti esi­merk­ki­nä ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin osal­lis­tu­mi­sen mer­ki­tyk­ses­tä Apos­to­lien te­ko­jen ker­to­mus­ta, jos­sa Pie­ta­ri ja Jo­han­nes me­ni­vät temp­pe­liin, kun siel­lä oli ru­kous­het­ki. Ju­ma­la oli va­ran­nut heil­le eri­tyi­sen teh­tä­vän. Ram­pa­na syn­ty­nyt mies pa­ra­ni ja sai us­kon lah­jan hei­dän kaut­taan.

Rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­ta on ny­ky­päi­vä­nä vil­kas­ta. On suu­ri asia, et­tä saam­me va­paas­ti jär­jes­tää seu­ro­ja ja mui­ta ti­lai­suuk­sia, jois­sa Ju­ma­lan sana on run­saas­ti esil­lä. Rau­ha­nyh­dis­tys­ten oman toi­min­nan pal­jous saat­taa va­li­tet­ta­vas­ti vä­hen­tää osal­lis­tu­mis­tam­me seu­ra­kun­tien jär­jes­tä­mään toi­min­taan.

Muis­tu­tan it­se­ä­ni ja roh­kai­sen mui­ta­kin osal­lis­tu­maan ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin ja muu­hun kir­kon toi­min­taan. Em­me voi tie­tää, mil­lai­nen teh­tä­vä juu­ri meil­le on va­rat­tu­na.