Ajattelepa hetki omia isovanhempiasi. Jos olet saanut lapsuudessasi elää heidän kanssaan, muistojen tulva täyttää todennäköisesti mielesi hetkessä. Suhde isovanhempiin on parhaimmillaan täynnä hellyyttä, arvostamista, hyväksymistä ja yhteistä iloa.
"Täällä ei saa mitään ikinä tehä, mä muutan mummolaan!" Sääntökeskustelu poikani kanssa toi hänelle mieleen legendaarisen vaihtoehdon: muutto mummolaan on ratkaisu! Siellä ei turhia nipoteta. Siellä saa kaikkea enemmän. Saa enemmän herkkuja ja vapaammin tehdä mitä huvittaa. Siellä saa valvoa myöhään ja olla enemmän koneella.
Isovanhempien asemassa on helppo hiukan höllätä arjen pelisäännöistä. Olen joskus sanonut lasteni isovanhemmille, että he antavat lapsilleni liian helposti periksi ja rikkovat joitakin perheessämme sovittuja käytäntöjä. Mutta yhtä usein olen jo hetken päästä tullut toisiin ajatuksiin nähdessäni, mitä mummolavierailut lapsilleni merkitsevät. Ehkä rennompi asenne on välillä paikallaan. Ehkä lapsetkin tarvitsevat välillä lomaa arkirutiineista.
Joku isoäiti kuvasi suhdettaan lastenlapsiinsa näin: Omien lasteni kanssa en ehtinyt niin paljon nauttia yhdessäolosta kuin nyt lastenlasten kanssa. Lastenlapsissa saan kuin rusinat pullasta – saan iloita yhteisistä hetkistä vailla kiirettä ja kasvatusvastuuta.
Mitä merkitsee yhteys isovanhempiin? Itse en ehtinyt näkemään kumpaakaan isoisääni. Joskus silti kuin salaa kaipaan heitäkin. Olisin halunnut tuntea heidät, paljon nähneet ja sodan kokeneet miehet. Onneksi lapsuuteeni kuitenkin kuului läheisesti kaksi mummua, joita muistan lämmöllä. Mummut tekivät maailman parhaita herkkuja, joita ei nykyisin saa mistään. He kertoivat jänniä tarinoita vuosikymmenten takaa. He lohduttivat, opettivat ja rakastivat. Mummut myös opettivat uskomaan. Heidän esimerkillään ja sanoillaan on ollut kauaskantoinen vaikutus.
19-vuotiaana kirjoitin mummuani muistellen näin:
Se mustakantinen laulukirja
näytti vanhalta ja arvokkaalta.
Yhdessä lauloimme:
"Ovat syntini anteeksi suuret,
koko velkani maksettu."
Tunsin, että mummu oli kuin enkeli.
Suojelusenkeli.
Nousin vanhan koulun portaita
mielessä mummun sanat:
Kalleinta on olla uskomassa.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys