Katsoin ikkunasta ulos. Autoja tuli pihaamme uskomattoman monta. Sisälläni läikähti: voiko olla totta, että he kaikki tulevat vain auttamisen halusta!
Autotallin nurkalla kyynärsauvaan nojaten ihmettelin tekemisen meininkiä. Iso joukko miehiä laittoi puuta kirjaimellisesti halki, poikki ja pinoon. Sirkkeli ja saha lauloivat työn ääntä, kirveet halkoivat. Rankakasa muuttui pitkäksi pilkepinoksi.
Kuvittelin, miltä tuntuu kun uuni lämpenee. Naksahtelee, ratisee, loimuaa. Montakohan kertaa tuolla kasalla lämmitellään? Aika monta. Lähdin takaisin sisälle joutavana nojailemasta. Uurastusta katsellessa taisi lämmetä sydämeni uuni. Tuntui niin hyvältä, että meitä autetaan. Heitin tottuneesti pitkälleni. Kipu hellitti.
Noista talkoista on kulunut muutama vuosi. Palaan muistoon silloin tällöin. Minua ei lakkaa puhuttelemasta se, miten ystävät halusivat auttaa vaikeassa tilanteessa. Monta kertaa tuon jälkeenkin olemme tarvinneet apua. Ja joskus saaneet itsekin olla avuksi toisille.
Meitä kutsutaan toistemme kuormien kantajiksi. Tueksi, avuksi ja lohduksi. Joskus asioita vie parhaiten eteenpäin käytännön apu arkisissa asioissa, joskus meitä tarvitaan kuuntelijoina.
Monet meistä ovat kokeneet, että apua tarvitsevan lähestyminen voi olla vaikeaa. Meitä saattaa vaivata ajatus, ettemme osaa sanoa mitään tai olla oikealla tavalla avuksi. Itsekin olen joskus ollut tilanteessa, jota olen etukäteen jännittänyt. Hyvin raskaita asioita kokenutta on ollut vaikea lähestyä. Kuitenkin kohdatessamme olen pian saanut huomata, ettei minua tarvittu puhumaan ja neuvomaan, vaan kuuntelemaan. Kuuntelemisen taito voi useinkin olla puhumista tärkeämpi.
Aivan erityinen taakkojen kantajan tehtävä liittyy evankeliumin ilosanoman välittämiseen. Sanoma syntien anteeksiantamuksesta vapauttaa sellaisten kuormien alta, jotka ovat esteenä vapaalle uskomiselle. Armon välittäjän tehtävä on arvokas.
Muistamme Raamatun kertomuksen halvaantuneesta miehestä, joka tuotiin Jeesuksen luokse erikoisella tavalla. Mies laskettiin vuodematon varassa katon kautta täpötäyteen taloon, jossa Jeesus opetti.
Evankeliumin kirjoittajan mukaan Jeesus kiinnitti huomionsa ensimmäisenä miestä auttaneisiin ihmisiin: Jeesus näki heidän uskonsa. Halvaantunutta miestä kantaneet ymmärsivät, millainen apu oli tarpeen – ystävä oli saatava Jeesuksen luokse. Halvaantunut mies sai kuulla sanat: “Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.”
Suurinta mahdollista apua viemme silloin, kun kannamme ihmistä Vapahtajan jalkojen juureen, anteeksiantamuksen lähteelle. Mikä lämpö siitä seuraakaan!
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys