Menneinä vuosina minulla oli tapana tietyssä vaiheessa piirtää taululle suorakulmioita ja sijoittaa niihin eri paikkoihin pieni kuvio. Oppilaat äänestivät, mikä sijoitus oli heistä miellyttävin ja tasapainoisin. Äänestystulos oli usein sama, jostain syystä. Kerroin, miten sen pisteen olin sijoittanut. Se oli piste, jossa suorakulmion pituus ja leveys oli jaettu jatkuvaan suhteeseen.
Kyseessä on kultainen leikkaus. Jotkut muistivat sen kuvaamataitotunnilta, joku mainitsi kreikkalaiset temppelit.
Sen jälkeen muodostimme yhtälön, jonka oppilaat ratkaisivat. Tulokseksi saatiin yksinkertaistettuna: osien suhde on likimain 1,6:1.
Aili Pasanen
Kultaista leikkausta ovat käyttäneet ja käyttävät arkkitehdit, rakentajat, taidemaalarit ja valokuvaajat. Musiikissakin se tunnetaan. Athene-jumalalle pyhitetyssä Parthenonin temppelissä Ateenassa on symmetrian lisäksi kultaisen leikkauksen mukaisia suhteita. Siellä en ole käynyt, mutta Turkin Sidessä on raunioita Apollo-jumalan temppelistä. Se on ollut samantyylinen. Sen kuvittelin kokonaisena silmissäni.
Myös muinaisen egyptiläisen kulttuurin luomasta Gizan pyramidista on mittaamalla löydetty kultaisen leikkauksen mukaisia suhteita. On säilynyt tietoa, että sitä nimitettiin pyhäksi suhteeksi. Osasivatko egyptiläiset ratkaista toisen asteen yhtälön? Se lienee arvoitus. Mitata he kuitenkin osasivat.
Sinä, joka et ole kiinnostunut mistään matemaattisesta, et ehkä ole allerginen luonnon kauneudelle. Näitä samoja mittasuhteita esiintyy luonnossa ihmisen suunnittelematta.
Ihmiskehossakin on monia jäsenten pituuksia, joiden suhteet noudattavat likimain kultaista leikkausta. Löytyy kasveja, joiden lehdet ovat varteen nähden sijoittuneet kultaisen kulman suhteessa. Säännöllisessä viisisakaraisessa tähdessäkin on kultainen leikkaus pohjana. Monet kukat voidaan sijoittaa siihen kuvioon. Meressä elävän helmiveneen kotilon spiraali on yksi esimerkki.
Aili Pasanen
Männynkäpyä tutkiessasi huomaat suomujen muodostavan säännöllisiä spiraaleja. Toiset niistä kääntyvät vasemmalle, toiset oikealle. Suomujen lukumäärät noudattavat 1100–1200-lukujen vaihteessa eläneen Fibanoccin kehittämää lukusarjaa. Jono on 1,1,2,3,5,8,13,21,… Jonon jokainen termi on kahden edellisen summa. Samat lukumääräsäännöt löytyvät monien mykerökukkaisten terälehdistä.
Aili Pasanen
Auringonkukassa ja gerberassa on keskellä kukinto, mykerö, joka oikeastaan sisältää valtavan paljon kukkia. Ympärillä olevat terälehdet ovat rakenteeltaan erilaisia kukkia. Jättimäisestä kukinnosta on hyötyä. Se houkuttelee tehokkaasti pölyttäjiä, jotka pölyttävät samalla retkellä paljon kukkia.
Mykerön kukat eivät ole sikin sokin. Säännönmukaisten spiraalien lukumäärä noudattaa Fibanoccin sarjaa. Auringonkukan mykerössä voi olla jopa 89 oikealle kaartuvaa ja 144 vasemmalle kaartuvaa spiraalia. Yhdestä auringonkukasta saadaan valtava määrä siemeniä, jos kukkiminen onnistuu loppuun asti.
Mehiläisen hunajakennosto on kaunis. Miksi kennot ovat säännöllisen kuusikulmion muotoisia? Siinä on taustalla tilankäyttö mahdollisimman edullisesti ja rakenteen suurin mahdollinen lujuus.
Tässä on muutamia esimerkkejä luonnon ihmeellisyyksistä ja niiden säännönmukaisuuksista.
Monet matemaattiset totuudet ovat todella vanhoja. Nykyajan tekniikan kehitys auttaa vain niiden tarkkaa ja nopeaa laskemista.
Luontoa katsellessa ja ihastellessa täytyy todeta, että Luoja on ollut nerokas rakentaja. Hän on valmistanut sellaista, mihin eivät hänen luomansa ihmisen järki ja taidot yllä. Luomistyö jatkuu yhä. Kannattaa elää kaikki aistit ja mieli avoimena.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys