Se tun­ne, joka val­taa mie­len sau­nas­sa ja sau­nan jäl­keen, on ih­meel­li­nen. Löy­lyn läm­min hy­väi­ly, kiu­kaan ki­hah­dus, ve­den po­ri­na säi­li­ös­sä, har­ti­oi­den ren­tou­tu­mi­nen, hil­jai­suus tai pu­heen­so­ri­na. Sii­hen jos vie­lä li­sää tuok­su­vat ke­säi­set vas­tat ja jär­ven, jo­hon voi pu­lah­taa, on täy­del­li­sen on­nel­li­nen olo. Sii­nä on jo­tain niin al­ku­kan­tais­ta, jota kai­paa ai­na uu­des­taan. Juon­tu­nee­ko tun­ne jos­tain suo­ma­lai­ses­ta pe­ri­mäs­tä kau­kais­ten su­ku­pol­vien ta­kaa.

Sa­vu­sau­na suo­ma­lai­nen

mus­ta kyly kar­ja­lai­nen

Siel­lä syn­tyi paa­pe­roi­set

lau­te­hel­la lau­tain pääl­lä,

pääs­tä­jäl­le pa­rah­te­li,

savu sil­miä hä­mär­si.

Elon­lie­kin sam­mut­tua

lem­pe­äs­sä hä­mä­räs­sä

pes­tiin poi­es mai­set pö­lyt

py­hä­pu­kuun pu­et­ti­hin

pe­si­jän sil­mis­sä suru.

Sau­na on al­ku­aan ol­lut osa sa­vu­pirt­tiä, sitä sa­maa, jos­sa elet­tiin mus­tu­nei­den sei­nien suo­jas­sa ai­nai­ses­sa hä­mä­ryy­des­sä. Sau­na oli paik­ka, jos­sa syn­nyt­tiin, jos­sa pe­sey­dyt­tiin, mo­nia sai­rauk­sia hoi­det­tiin ja lo­pul­ta vai­na­ja val­mis­tet­tiin vii­mei­sel­le mat­kal­le. Se oli pyhä paik­ka, jon­ka rau­haa kun­ni­oi­tet­tiin.

Mi­nun en­sim­mäi­set sau­na­muis­to­ni ovat suu­res­ta sau­nas­ta, jos­sa nous­tiin en­sin la­val­le. La­vaa kier­si­vät var­si­nai­set lau­teet. Sau­naan sopi pal­jon kyl­pi­jöi­tä yh­tä ai­kaa pi­ha­pii­rin vuok­ra-asun­nois­ta. Sii­hen muis­toon liit­tyy mi­nul­la äm­pä­rei­den ko­li­na, oi­ke­an saip­pu­an tuok­su ja se, et­tä piti kyy­ris­tyä, kun joku vis­ke­li vet­tä niin pon­nek­kaas­ti kiu­as­ki­vil­le. Nais­ten vuo­rol­la sau­nas­sa kävi tyt­tö­jä ja nai­sia vau­vois­ta van­huk­siin, ja pe­su­huo­nees­sa kuu­lui ve­den ko­his­tes­sa mo­nen­lais­ta ta­ri­nan pau­hua.

Lap­suus­vuo­sien par­haat sau­na­muis­tot ovat oman ko­din kel­la­ris­ta. Van­hem­pa­ni oli­vat os­ta­neet hy­vin kes­ke­ne­räi­sen rin­ta­ma­mies­ta­lon, jota isä pik­ku hil­jaa ra­ken­te­li äi­din uu­ras­ta­es­sa pi­ha­maan mar­ja­pen­sai­den ja pe­ren­na­penk­kien pa­ris­sa. Kel­la­ri­ker­rok­seen ei aluk­si ol­lut por­tai­ta, vain huo­ju­vat puu­tik­kaat, min­kä vuok­si tar­vit­sim­me isän kan­ta­jak­si. Myö­hem­min, kun oi­ke­at por­taat val­mis­tui­vat, sau­naan meno oli juh­la­van help­poa. Kun äi­ti oli pes­syt pie­nim­mät lap­set, oli vie­lä urak­ka­na vii­kon vaat­tei­den pesu, en­nen kuin hän naut­ti löy­lys­tä isän kans­sa sau­no­es­saan.

Lee­na-mum­mo, joka asui meil­lä mel­kein elä­män­sä lop­puun as­ti, oli kova sau­no­maan. Hä­nen kans­saan lau­loim­me pon­te­va­ryt­mis­tä sau­na­lau­lua: ”Löy­lyä, löy­lyä, sau­na­po­jat kyl­pee!” Iso­sis­ko­ni oli tai­ta­va hou­kut­te­le­maan mum­mon en­sin pe­sey­ty­mään ja vas­ta sit­ten ko­vas­ti kyl­pe­mään. Mi­nä­kin muis­tan mum­moa vih­to­nee­ni kai­kin voi­min. Mum­mon vas­ta piti ol­la tai­dol­li­ses­ti teh­ty ja si­dot­tu oi­ke­al­la koi­vu­vit­sak­sel­la. Usein kävi niin, et­tä mum­mo oi­kein kun­nol­la vas­tan kans­sa kyl­vet­ty­ään pyör­tyi. Isän piti hä­net kan­taa ylä­ker­taan, mis­sä on­nel­li­nen mum­mo le­pä­si sän­gyl­lään.

Ma­ke­at oli­vat löy­lyt myös äi­din ja isän kau­pun­gin ku­peel­la, ky­lä­kau­pan yh­tey­des­sä si­jait­se­van vaa­ti­mat­to­man ta­lon sau­nas­sa. Ma­ta­la sau­na oli ha­ta­ras­sa ul­ko­ra­ken­nuk­ses­sa, mut­ta ne löy­lyt! Tal­vi­pak­ka­sel­la sau­naan kah­lat­tiin han­ges­sa. Jos­kus teh­tiin en­ke­lin­ku­via. Kun ol­tiin työ­päi­väs­tä vä­sy­nei­tä, ym­pä­röi­vä hil­jai­suus ja pi­ha­pii­rin him­me­ät va­lot rau­hoit­ti­vat. Ei puut­tu­nut mi­tään.

äi­ti kek­si mu­ka­van sau­na­nau­tin­non sit­ten, kun em­me enää ol­leet pie­niä lap­sia. Se nau­tin­to oli sau­naan men­nes­sä oi­ke­al­la voil­la voi­del­tu ruis­lei­pä­vii­pa­le. Sen kans­sa kun is­tuu lau­teel­la ja an­taa voin so­pi­vas­ti su­laa, voi sul­kea sil­mät ja oi­kein ma­kus­tel­la. Se tapa on pe­riy­ty­nyt uu­sil­le­kin su­ku­pol­vil­le. Ai­toa herk­kua!

Mo­nen­lai­sis­sa sau­nois­sa ja ti­lan­teis­sa olen elä­mä­ni vuo­si­na kyl­pe­nyt. Erään per­heen sau­na­tont­tu­na olin pit­kään, mut­ta vuo­sien var­rel­la sau­nan läm­mi­tyk­set ovat har­ven­tu­neet. Pui­den la­to­mi­nen sau­nan uu­niin, sy­tyk­keen aset­te­le­mi­nen, var­sin­kin tuo­hen­käp­py­rän, ja tu­li­ti­kun raa­pai­su on py­säh­ty­mis­tä yh­teen het­keen. Sii­nä het­kes­sä en­nä­tän käy­dä mo­nes­sa pai­kas­sa ja elää mo­nia ta­pah­tu­mia. Kun kir­kas liek­ki loi­mah­taa ja iloi­nen tu­len ri­ti­nä kuu­luu, voi jää­dä odot­te­le­maan sau­nan läm­pöä.

Au­nuk­sen Kar­ja­las­sa kä­vim­me erääs­sä ky­läs­sä, jos­sa asuin­ta­lot oli ra­ken­net­tu kau­niis­ti mä­en­rin­teel­le. Al­haal­la laak­sos­sa, mis­sä oli vesi lä­hel­lä,oli jo­kai­sel­la ta­lol­la oma sau­na. Rin­teel­lä kul­ki­vat nur­meen tal­laan­tu­neet sau­na­po­lut. Oli­si­pa siel­lä ol­lut haus­ka vie­rail­la lau­an­tai-il­ta­na, kun kai­kis­ta ky­lyis­tä nou­see tuok­su­va sa­vu­kieh­ku­ra ja po­luil­la tu­le­vat kyl­pi­jät vas­toi­neen. Oli­si­ko joku tar­jon­nut ky­lyn, luu­len niin!

Mi­nul­la ei ole omaa sau­naa, mut­ta mikä ilo ja hyvä mie­li, kun saan jol­tain ys­tä­väl­tä sau­na­kut­sun. Lau­teil­la is­tu­es­sa ys­tä­vän kans­sa saa ol­la ää­ne­ti tai pu­hua ja kuun­nel­la. Hien hy­väil­les­sä ihon pin­taa moni huo­li su­laa ja ka­to­aa huu­ru­na sau­nan ik­ku­naan. Sik­si kai sau­nan ik­ku­nat jos­kus ihan kyy­ne­leh­ti­vät.