Ari Im­piö

Ra­nua

Pe­rin­tei­set ko­ti­seu­roi­hin osal­lis­tui kuu­ti­sen­kym­men­tä vie­ras­ta.

Im­pi­ön Rau­ha­nyh­dis­tys jär­jes­ti seu­rat Mai­la Anet­jär­ven ko­dis­sa 16. elo­kuu­ta. Seu­rois­sa pu­hui­vat Ee­ro Ös­ter­berg ja Erk­ki Il­ves­luo­to Ra­nu­al­ta. Pai­kal­le oli saa­pu­nut mo­ne­ni­käi­siä seu­ra­vie­rai­ta.

Us­ko tuo ha­lun pal­vel­la

En­sim­mäi­ses­sä pu­hees­sa Ee­ro Ös­ter­berg pu­hui Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min lu­vus­ta 21. Raa­ma­tun­koh­ta ker­too sii­tä, kuin­ka kak­si poi­kaa suh­tau­tui isän­sä pyyn­töön eri ta­voin. Pu­hees­sa nou­si esil­le se, et­tei ole us­koa il­man te­ko­ja.

– Ei te­ko­ja vaa­dit­tu­na vaan evan­ke­liu­min tuo­man rau­han syn­nyt­tä­mäl­lä tah­dol­la. Kun on us­kon sy­dä­meen­sä lah­jak­si saa­nut, syn­tyy halu pal­vel­la toi­sia, vaik­ka­pa halu jär­jes­tää ko­ti­seu­ro­ja, to­te­si Ös­ter­berg.

Teot ei­vät pe­las­ta

Toi­ses­sa pu­hees­sa Erk­ki Il­ves­luo­to pu­hui Luuk­kaan evan­ke­liu­min 18. lu­vus­ta. Raa­ma­tun­koh­das­sa Jee­sus ker­too eri ta­voin ru­koi­le­vis­ta pub­li­kaa­nis­ta ja fa­ri­seuk­ses­ta. Pu­hu­ja ku­vai­li, kuin­ka ih­mi­sar­vo on kai­kil­la sama ul­ko­muo­toon ja mie­li­pi­tei­siin kat­so­mat­ta.

– Mut­ta omil­la te­oil­la tai­vaan tie ei avau­du. Vain ”yk­sin us­kos­ta, yk­sin ar­mos­ta, yk­sin Kris­tuk­sen an­si­on täh­den”.

Sa­man­lai­set
seu­ra­me­not

Im­pi­ön Rau­ha­nyh­dis­tys pyr­kii jär­jes­tä­mään vä­hin­tään kol­met seu­rat vuo­des­sa. Paa­vo Im­piö muis­te­li seu­ra­ko­ke­muk­si­aan lä­hes 80 vuo­den ta­kaa.

– Muis­tan, kuin­ka pie­ne­nä poi­ka­na Ku­han ky­läl­lä jär­jes­te­tyis­sä seu­rois­sa ha­lu­sin sa­mais­tua pu­hu­jaan niin, et­tä kun näin hä­nen vaih­ta­van pöy­dän al­la jal­ko­jen­sa asen­toa, ase­tin omat jal­ka­ni juu­ri sa­mal­la ta­voin.

Muut­tu­van ajan kes­kel­lä ko­ti­seu­rat vaa­li­vat ar­vo­kas­ta pe­rin­net­tä, jos­sa on pal­jon py­sy­vää. Seu­ra­me­not it­ses­sään ovat säi­ly­neet puit­teil­taan vuo­si­kym­me­nis­tä toi­seen sa­man­lai­se­na: ko­koon­nu­taan ko­tiin pu­hu­maan ja kuu­le­maan ajan­koh­tais­ta ja muut­tu­ma­ton­ta Ju­ma­lan sa­naa.