Vesa Kum­pu­la

Ky­sei­ses­sä van­has­sa sa­non­nas­sa ”Yrit­tä­nyt­tä ei lai­te­ta” lait­ta­mi­sel­la tar­koi­te­taan moit­ti­mis­ta ja soi­maa­mis­ta. Yrit­tä­nyt­tä ei siis moi­ti­ta, ai­na kan­nat­taa yrit­tää.

Tuo sa­non­ta on mo­ni­se­lit­tei­nen, mut­ta hy­vin sitä voi so­vel­taa myös yri­tys­toi­min­taan. Olen nyt it­se kään­ne­koh­das­sa, kos­ka yk­si yri­tyk­se­ni päät­tää toi­min­tan­sa tänä ke­sä­nä. Yri­tys, joka on tuo­nut kak­si­kym­men­tä­vii­si vuot­ta toi­meen­tu­loa per­heel­le­ni ja kym­me­nil­le työn­te­ki­jöil­le. Sa­mal­la kak­si poi­kaa­ni aloit­taa oman yri­tys­toi­min­nan omal­la alal­laan ta­lous­hal­lin­non pa­ris­sa. Yrit­tä­jyys siis jat­kuu su­vus­sam­me.

Oma yri­tys­toi­min­ta­ni jat­kuu pie­nem­pi­muo­toi­se­na, juu­ri elä­ke­läi­sel­le so­pi­van ko­koi­se­na. Yri­tys­toi­min­ta­ni on kes­tä­nyt yh­tä­jak­soi­ses­ti lä­hes nel­jä­kym­men­tä vuot­ta. Mat­kan var­rel­la on ol­lut mo­nen­lai­sia suh­dan­tei­ta. En­sim­mäi­sen oman yri­tyk­sen mai­nok­sen jul­kai­sin vuon­na 1981 Päi­vä­mies-leh­des­sä. Lii­ke-ide­a­na oli kan­gas­pui­den mark­ki­noin­ti. Pää­tin luo­da oman tuo­te­mer­kin ja aloit­taa mark­ki­noin­nin. Val­mis­tuk­sen hoi­din ali­han­kin­ta­työ­nä. Tuo lii­ke­toi­min­ta­mal­li oli sil­loin täy­sin uu­si. En tun­te­nut alaa ol­len­kaan ja asi­ak­kail­le vas­ta­sin ky­sy­myk­siin ai­ka lail­la luo­vas­ti. Käy­tän­nös­sä opin asi­ak­kail­ta.

Ker­ran kes­kus­te­lin erään en­ti­sen rek­ka­kus­kin kans­sa, joka oli sel­kä­vi­an ta­kia jou­tu­nut vaih­ta­maan am­mat­tia. Hän oli aloit­ta­nut yri­tys­toi­min­nan, jota hän nyt pys­tyi te­ke­mään. Ky­syin, on­ko hän kai­van­nut re­kan rat­tiin? Hä­nen vas­tauk­se­na yl­lät­ti mi­nut täy­del­li­ses­ti: "Joka päi­vä". Jäin miet­ti­mään vas­taus­ta. Mikä rek­ka­mie­hen työs­sä on niin mie­len­kiin­tois­ta? Pää­dyin sii­hen, et­tä työn va­paus kieh­too. Ison au­ton ra­tis­ta kor­ke­al­ta voi seu­ra­ta lii­ken­net­tä ja ol­la oman it­sen­sä her­ra.

Täl­lä het­kel­lä Suo­mes­sa on hyvä yrit­tää. Ylei­nen il­ma­pii­ri on yri­tys­myön­tei­nen ja kan­nus­ta­va. Käy­tän­nös­sä se nä­kyy nyt ko­ro­nak­rii­sin ai­ka­na. Yh­teis­kun­ta nä­kee tär­kei­nä tu­kea yri­tyk­siä tä­män vai­ke­an vai­heen läpi. Ai­na ei ole ol­lut näin. Yh­dek­sän­kym­men­tä­lu­vun la­mas­sa yh­teis­kun­ta kes­kit­tyi pe­las­ta­maan pan­kit ja mo­net yrit­tä­jät jou­tui­vat il­man omaa syy­tä vai­keuk­siin ja jopa kon­kurs­siin.

Yrit­tä­mi­nen vaa­tii nöy­rää asen­net­ta. Ei ole va­raa röy­his­tää rin­taan­sa. Oi­kea nöy­ryys on sitä, et­tä on val­mis tun­nus­ta­maan vir­heen­sä ja ot­ta­maan niis­tä vas­tuun. Ker­ran yrit­tä­jä­kurs­sil­la ker­ta­sin omia yrit­tä­jä­vuo­si­kym­me­niä ja sa­noin, et­tä seu­raa­van vuo­si­kym­me­nen osaan jo hal­li­ta. Tuli sa­not­tua lii­kaa. Seu­raa­val­la vuo­si­kym­me­nel­lä tuli mo­nen­lai­sia vas­tuk­sia ja on­gel­mia. Ei ol­lut mi­nus­ta­kaan tul­lut täy­sop­pi­nut­ta yrit­tä­jää ja nöy­ryys oli ka­don­nut.

Ju­ma­la on lu­van­nut siu­na­ta re­hel­li­sen työn. Mi­ten tuo siu­naus il­me­nee? Joku saat­taa aja­tel­la sitä pel­käs­tään ajal­li­se­na ta­lou­del­li­se­na siu­nauk­se­na. Yrit­tä­jän osal­ta sen voi ko­kea vaik­ka va­pau­te­na, saa teh­dä it­se pää­tök­siä ja hal­li­ta omaa ajan­käyt­tö­ään. Se voi tul­la työ­yh­tei­sön kaut­ta hy­vä­nä yh­teis­hen­ke­nä. Toki siu­naus­ta voi tul­la myös ta­lou­del­li­ses­ti.

Us­ko­vai­nen yrit­tä­jä saa ja hä­nen tu­lee­kin tur­vau­tua Ju­ma­laan. Me­nes­tyk­sen koh­da­tes­sa usein unoh­tuu, mis­tä me­nes­tys tu­lee. Hel­pos­ti tu­lee aja­tus, et­tä kyl­lä minä osaan ja olen tai­ta­va. Lo­pul­ta on kui­ten­kin ky­sy­mys sii­tä, mi­ten Ju­ma­la siu­naa. Vai­keuk­sia koh­da­tes­sa saat­taa mie­leen hii­piä oma osaa­mat­to­muus tai jopa kat­ke­ruus. Sil­loin on hyvä muis­taa, et­tä nä­mä­kin asi­at ovat Ju­ma­lan sal­li­mia.

Yrit­tä­jän­kin tär­kein aar­re on us­kon lah­ja. Sii­tä kan­nat­taa pi­tää kiin­ni, sil­le on lu­vat­tu suu­ri palk­ka.