Kä­ve­lin opis­ton ma­joi­tus­ti­lois­sa. Mie­le­ni oli her­kis­ty­nyt ja olin opis­to­tun­nel­mis­sa. Ajat­te­lin, et­tä jos on ta­lou­del­li­ses­ti mah­dol­lis­ta, ha­lu­an tar­jo­ta lap­sil­le­ni mah­dol­li­suu­den käy­dä kan­sa­no­pis­ton.

Su­ku­ni en­sim­mäi­nen opis­to­lai­nen oli uk­ki­ni. Kuu­sa­moon pe­rus­tet­tiin kan­sa­no­pis­to vuon­na 1909, ja uk­ki­ni oli en­sim­mäi­sen vuo­si­kurs­sin opis­ke­li­ja.

”Kuu­sa­mon kir­kon­ky­läs­sä aloit­ti mar­ras­kuus­sa 1909 toi­min­tan­sa Itä-Poh­jan­maan Kan­sa­no­pis­to. Ne­li­sen­kym­men­tä opin­ha­luis­ta nuor­ta ko­koon­tui tuol­loin Kirk­ko­tien var­rel­la si­jait­se­vaan Paa­vo Aha­van omis­ta­maan Mart­ti­lan ta­loon opis­ton en­sim­mäi­sen lu­ku­vuo­den ava­jai­siin.”

Uk­ki­ni läh­tö kan­sa­no­pis­toon ei hä­nen per­hees­sään ol­lut it­ses­tään­sel­vyys. Van­hem­mat vas­tus­ti­vat läh­töä ta­lou­del­lis­ta syis­tä, ei ol­lut yk­sin­ker­tai­ses­ti ra­haa mak­saa kurs­si­mak­su­ja. Uk­ki kui­ten­kin läh­ti ja ra­hoit­ti opis­ke­lun­sa puu­kä­si­töil­lä. Tie­däm­me, et­tä tuo­hon ai­kaan kir­joi­tus- ja lu­ku­tai­to oli vä­häi­nen ja opis­to ava­si­kin ukil­le­ni työ­u­ran kaup­pa- ja pank­ki­a­lal­ta.

Toi­nen su­kum­me opis­to­lai­nen oli äi­ti­ni. Us­ko­mi­sen lah­jan saa­tu­aan äi­ti ha­lu­si läh­teä Yli­tor­ni­on kris­til­li­seen kan­sa­no­pis­toon. Opis­toon läh­tö ei myös­kään vii­si­kym­men­tä­lu­vul­la ol­lut it­ses­tään­sel­vyys. Äi­din koti oli pien­vil­je­lys­ti­la, ja tu­lot oli­vat pie­net. Äi­din isä Ee­lis ot­ti kui­ten­kin pan­kis­ta lai­naa, ja näin äi­din haa­ve to­teu­tui. Kris­til­li­ses­sä opis­tos­sa äi­ti sai ope­tel­la us­ko­mi­sen aak­ko­sia. Opis­tos­ta pa­lat­tu­aan hän tuli ko­tiin­sa Naa­ra­pe­räl­le. Vas­taa­not­to ko­to­na oli pit­kän pois­sa­o­lon jäl­keen herk­kä: Ree­ta-mum­mo ha­la­si pit­kään, kun oli niin mie­lis­sään.

Seu­raa­van su­ku­pol­ven opis­to­lai­set oli­vat si­sa­ruk­si­a­ni. Van­hin vel­jis­tä­ni oli en­sim­mäi­nen, ja hä­nen opis­to­ai­kan­sa oli meil­le ko­to­na ole­vil­le mie­leen­pai­nu­va. Lo­mia oli har­vak­sel­taan, mut­ta kuun­te­lim­me opis­to­ta­pah­tu­mia hy­vin tar­kas­ti. Mo­net vel­je­ni opis­to­ka­ve­rit tu­li­vat mi­nul­le­kin tu­tuik­si. Vie­lä­kin muis­tan usei­ta hei­tä ni­mel­tä ja kas­voil­ta. Hä­nen jäl­keen­sä myös kak­si vel­je­ä­ni ja yk­si sis­kois­ta­ni kävi opis­ton.

Kun en­sim­mäi­nen oma lap­sem­me läh­ti opis­toon, jän­ni­tim­me, mi­ten opis­to hä­nen osal­taan su­juu, mi­ten lap­sem­me so­peu­tuu uu­teen ym­pä­ris­töön ja löy­tyy­kö so­pi­via ka­ve­rei­ta. Toi­saal­ta pe­lot­ti, et­tä oma heik­ko kas­va­tus­työ tu­lee nä­ky­viin, ja jou­dun hä­pe­ä­mään. Pe­lot oli­vat kui­ten­kin tur­hia. Opis­to­ai­ka meni to­del­la hy­vin, ja nuo­rem­mat lap­sem­me al­koi­vat vä­lit­tö­mäs­ti odot­taa omaa vuo­ro­aan. Opis­ton päät­tä­jäi­set oli­vat mie­leen­pai­nu­vat. Usei­ta tun­te­ja kes­tä­vä hy­väs­te­ly tun­tui ih­meel­li­sel­tä. Ko­ke­mus oli meil­le täy­sin uu­si. On kui­ten­kin ym­mär­ret­tä­vää, et­tä vuo­den kes­tä­vän yh­tei­sen in­ter­naat­ti­jak­son lop­pu­mi­nen oli hai­ke­aa.

Näen suu­re­na siu­nauk­se­na, et­tä kaik­ki lap­sem­me sai­vat ku­kin vuo­rol­laan viet­tää opis­to­vuo­den. Lap­sem­me sai­vat eli­ni­käi­siä ys­tä­viä, ja osa löy­si myös puo­li­son opis­to­lais­ten jou­kos­ta. Tär­kein an­ti kui­ten­kin oli, et­tä he sai­vat op­pia us­kon aak­ko­sia ja juur­tua Ju­ma­lan val­ta­kun­taan. Toi­von, et­tä kyl­vet­ty Ju­ma­lan sa­nan sie­men sai­si tuot­taa hy­vää he­del­mää.

Saim­me tänä ke­sä­nä tie­don, et­tä lap­sen­lap­sem­me on hy­väk­syt­ty opis­toon. Toi­vo­tam­me hä­nel­le siu­nat­tua ja ri­kas­ta opis­to­vuot­ta. Sa­mal­la voin to­de­ta, et­tä vii­des su­ku­pol­vi jat­kaa su­kum­me opis­to­pe­rin­net­tä.

JUU­RET

Ju­ma­la, kas­va­ta lap­sil­lem­me

tu­ke­vat juu­ret

et­tei­vät myrs­ky­tuu­let

nii­tä ir­ro­ta.

Ju­ma­la, an­na lap­sil­lem­me

tur­val­li­nen elä­mä

ys­tä­vien saat­te­le­ma,

kä­si­var­sie­si tu­ke­ma.

Ju­ma­la, loh­du­ta mei­tä

evan­ke­liu­min sa­nal­la,

rak­kau­den voi­mal­la

pe­ril­le as­ti.

Vesa Kum­pu­la