En­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen alus­sa hen­not pe­sän­ra­ken­ta­jat, jot­ka it­se­kin oli­vat vie­lä nuo­ruu­den tun­nel­mis­sa, ra­ken­si­vat omaa ko­ti­pe­sään­sä. Syn­tyi­vät en­sim­mäi­set lap­set; tuli huo­leh­ti­mis­ta ja li­sää iloa.

Näh­tiin vau­van en­sim­mäi­nen hymy, en­sim­mäi­nen ham­mas ja en­si­as­ke­leet. Tu­li­vat tu­tuik­si neu­vo­la ja kä­ti­löt, vau­van it­kut ja yö­val­vo­mi­set, ko­lii­kit ja kor­va­tu­leh­duk­set. Van­him­mil­la lap­sil­la al­koi kou­lu­tie, opin­pol­ku jat­ku­va.

Koh­ta tar­vit­tiin isom­pi koti, jos­sa kat­to oli kor­ke­al­la ja sei­nät tu­ke­via. Sei­näl­le lai­tet­tiin tau­lu, jos­sa luki: Tyy­ty­väi­syys on ko­din on­ni.

Täl­lai­sia muis­to­ja mi­nul­la on avi­o­liit­tom­me en­sim­mäi­sel­tä vuo­si­kym­me­nel­tä, jol­loin nuo­ren per­heem­me elä­mä va­kiin­tui. Se oli mo­nel­la ta­val­la uu­den op­pi­mi­sen ai­kaa.

Toi­nen vuo­si­kym­men toi vauh­tia ja vaa­ral­li­si­a­kin ti­lan­tei­ta. Kuu­sen­lat­vat, puu­ma­jat ja naa­pu­rin ovi­kel­lot tu­li­vat tu­tuik­si. Jää­kiek­ko, pe­sä­pal­lo, mar­ja­mat­kat ja jos­kus lo­ma­mat­kat­kin; niis­sä riit­tää edel­leen muis­te­le­mis­ta.

Ko­to­na ta­pah­tui: oli läh­ti­jää ja tu­li­jaa kuin rau­ta­tie­a­se­mal­la. Oli vau­va, uh­mai­käi­siä, mur­ro­si­käi­siä ja nuo­ria kul­ki­joi­ta. Oli nau­rua, it­kua, sy­li­tet­tä­viä, mur­jot­ta­via, vä­sy­nei­tä, näl­käi­siä, lu­ke­via, juok­se­via. Rak­kaut­ta ja iloa.

Al­koi rip­pi­kou­lu­vai­he, opis­to, am­mat­ti­kou­lu, lu­kio. Ruuh­kien vuo­si­kym­men.

Kol­man­nen vuo­si­kym­me­nen ai­kaa sä­vyt­ti muu­tos. Lap­set al­koi­vat muut­taa pois ko­toa, saim­me sul­ha­sia ja mor­si­a­mia vie­rai­lul­le. Oli jän­ni­tys­tä, ar­kuut­ta, kui­ten­kin eni­ten iloa uu­des­ta su­vun jä­se­nes­tä. Ter­ve­tu­loa Kum­pu­lan su­kuun.

Myös ko­ti­pe­sä siir­tyi uu­del­le paik­ka­kun­nal­le. Löy­tyi uu­si ko­ti­sii­o­ni ja uu­sia ys­tä­viä. Koim­me myös hei­jas­tus­ta elä­män ka­to­a­vai­suu­des­ta ja me­ne­tyk­sen pel­koa. Nuo­rim­mai­nen lap­sem­me syn­tyi, ja saim­me en­sim­mäi­sen lap­sen­lap­sen. Al­koi mum­mo- ja pap­pa-ai­ka, mo­nien odo­tus­ten täyt­ty­mys.

Nel­jäs vuo­si­kym­men täyt­tyi suun­nit­te­lus­ta ja so­peu­tu­mi­ses­ta. Ko­ti­pe­sän pie­nim­mät­kin ra­ken­si­vat jo omaa pe­sää. Juh­lia oli läpi vuo­den. Oli rip­pi­juh­lia, kih­la­jai­sia, häi­tä, kas­te­ti­lai­suuk­sia, syn­ty­mä­päi­viä, kou­lun päät­tä­jäis­juh­lia, val­mis­tu­jai­sia, kol­mi­kymp­pi­siä.

Vaik­ka ko­ti­pe­sän väki vä­he­ni, suku kas­voi. Oli pal­jon kii­tok­sen ai­het­ta, pal­jon iloa ja on­nea, pal­jon rak­kaut­ta. Edel­leen kä­det pu­ris­tui­vat kii­tok­seen ja ru­kouk­seen.

Oli tul­tu uu­teen elä­män­vai­hee­seen, joka he­rät­ti ky­sy­myk­sen: nyt­kö ne elä­män kii­rei­set vuo­det ovat ta­ka­na­päin?

Vii­des yh­tei­nen vuo­si­kym­men on nyt aluil­laan. Ko­ti­pe­säs­sä on kak­si asu­kas­ta, jot­ka ei­vät ole enää nuo­ruu­den tun­nel­mis­sa. Men­neet rik­kaat vuo­si­kym­me­net ovat muis­tois­sa, ja tu­le­vai­suu­teen ha­puil­laan. Joko en­si ke­sä­nä käy­täi­siin kai­kis­sa suu­ris­sa seu­rois­sa, eh­kä Taa­lain­maal­la­kin? Mitä teh­dään en­si tal­ve­na?¬¬

On tur­val­lis­ta suun­ni­tel­la ja aja­tel­la, et­tä asi­at me­ne­vät, niin kuin nii­den on tar­koi­tet­tu me­ne­vän­kin. Ko­ti­pe­sän sei­näl­lä ole­va tau­lu muis­tut­taa: ”Elä­mä­si par­haat päi­vät ovat täs­sä ja nyt, elä ne täy­sil­lä, niin muis­tat ne ai­na.”

Ju­ma­la

sinä tie­sit

ajan ja pai­kan syn­tyä.

Sinä oh­jaat elä­mää

las­ten lei­keis­sä

nuo­ruu­den pyör­teis­sä

ai­kui­suu­des­sa.

Ju­ma­la

sinä osoi­tit

teh­tä­vät, työt ja toi­met.

Sinä an­noit puo­li­son

lap­set ja ko­din.

Kaik­ki on Si­nun lah­jaa­si.

Ju­ma­la

sinä siu­naat

val­ta­kun­nas­ta­si.

Sinä hoi­dat ar­mol­la­si

ja vah­vis­tat sa­nal­la­si.