Antero Iivarinen
Meillä on pidetty raamattuluokkia yli kymmenen vuotta. Raamattuluokat ovat olleet niin nuorille kuin meille talonväellekin mieluisia ja antoisia kohtaamisia. Raamattuluokkatapahtumista riittäisi kertomuksia vaikka kuinka. Tässäpä niistä yksi, joka on kantanut raamattuluokasta ystävyydeksi tähän päivään asti.
Vuosia sitten meillä kävi raamattuluokassa joitakin nuoria jotka olivat erittäin kohteliaita ja hyväkäytöksisiä. He kättelivät aina raamattuluokkaan tullessaan kaikki ja lähtiessään kehuivat talon tarjottavia vuolaasti. Olivat oikeita mallioppilaita. Heidän kasvaessaan raamattuluokkalaisista nupeikäiseksi ja jäädessään pois raamattuluokista he itse ehdottivat, että voisivat jatkossa olla apuopettajina raamattuluokassa. Hyvät muistot ja leppoisat yhdessäolot olivat saaneet heidät kiintymään näihin yhteisiin kokoontumisiimme. Vuosien saatossa he olivatkin monesti apuna opetustuokioissa ja illan leikeissä ja yhdessäoloissa.
Eräänä päivänä noiden nuorten äiti soitteli ja ehdotti, että jospa järjestäisin vaikka puutalkoot noille nuorille. He haluaisivat jäädä yökyläänkin. No, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja säätietoja katsomaan. Eräälle lauantaille sovimme, että talkoot alkavat heti aikaisin aamusta. Kävin ostamassa kaupasta pizzaa, limpparia, hamppareita, karkkia ja kaikkea, mikä antaisi talkoolaisille hyvää mieltä ja työintoa.
Lauantaina aamusta auto saapui pihaamme kyydissään kolme iloista nuorta talkoolaista. He astelivat kättelemään talonväkeä. Halkomakone oli valmiina ja puut katkottu valmiiksi, ainoastaan pilkkominen, kottikärryillä kohteeseen vienti ja pinoaminen odottivat tekijäänsä.
Homma lähti iloisesti käyntiin myös oman perheemme lasten osallistuessa talkoisiin. Halot liikkuivat niin vilkkaasti, että minulla piti kiirettä halkomakoneen kanssa. Välillä syötiin ja taas jatkettiin. Hiki virtasi ainakin halkomakoneen käyttäjällä. Puheen sorinaa kuului sieltä ja tuolta, iloinen oli meininki kaikilla. Tuoreen puun tuoksu, sääskien kevyt ininä – kesää parhaimmillaan. Tällaisia talkoita pitäisi järjestää kyllä useammin, mietin, kun katsoin iloista talkooporukkaa.
Illalla saimme talkoot kunnialla päätökseen. Saatiin pilkottua kaikki ne puut, mitä oltiin ajateltukin. Hommat siis sujuivat suunnitelmien mukaan. Sauna oli lämpiämässä ja petit laitettu valmiiksi talkoolaisille.
Illalla opetimme nuorille autolla ajoa talomme pihamaalla. Taisivat oppia sen kerralla. Monen tunnin pöristelyn jälkeen totesin poikien pääsevän kyllä inssinsä varmasti läpi, kunhan muistavat opetella vielä liikennesäännöt. Niin, ja kunhan tekevät taskuunparkkeerauksen ilman käsijarruluisua.
Nyt noilla kaikilla nuorilla on jo ajokortit taskussa, yhdellä heistä jo vaimo ja lapsikin. He kaikki ovat kummeja lapsillemme ja käyvät aina välillä kyläilemässä ilman kiirettä kotiin, katsomassa kummilastaan, kun askel sattuu kohdalleen. Kertovat kuulumisia ja ihastumisia, elämänsä askeleita ja tulevaisuuden suunnitelmiaan. Luojan antamia ystäviä raamattuluokasta rinnallakulkijoiksi. Kannamme sydämissämme mukavia muistoja, joista yksi on tuo mieleen lämpimänä jäänyt puutalkoot.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys