JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Arkisia toivomuksia ja huokauksia

28.8.2023 12.15

Juttua muokattu:

28.8. 12:46
2023082812463520230828121500

An­te­ro Ii­va­ri­nen

Mi­nul­le niin ra­kas vai­mo­ni Jo­han­na sa­noi erää­nä sun­nun­tai-il­ta­na vuo­sia sit­ten näin: "Kyl­lä me, An­te­ro, tar­vit­tai­siin li­sä­pa­kas­tin ja -jää­kaap­pi, kun per­heem­me kas­va­nut ko­vas­ti." Nyö­kyt­te­lin hy­myil­len ja vas­ta­sin: "Kun sinä har­voin jo­tain huo­kai­set, niin Luo­ja sen si­nul­le an­taa en­nem­min kuin ar­vaat­kaan. Ai­na en­nen­kin an­ta­nut, kun ol­laan jo­tain oi­ke­as­ti tar­vit­tu ja sinä olet sen ää­neen sa­no­nut."

Seu­raa­va­na aa­mu­na läh­din töi­hin ja en­sim­mäi­se­nä jou­duin käy­mään ha­ke­mas­sa ra­ken­nus­tar­vik­kei­ta erääs­tä kau­pas­ta päi­vän töi­hi­ni. Kau­pan oven au­kais­tu­a­ni tut­tu myy­jä, joka kut­sui mi­nua kaik­kien mui­den­kin myy­jien ta­paan ai­na kum­mi­po­jak­seen, ter­veh­ti iloi­ses­ti: "Huo­men­ta, mei­dän kum­mi­poi­ka!" Vas­ta­sin ter­veh­dyk­seen ja sa­noin leik­ki­säs­ti: "Kum­mi­poi­ka­pa hy­vin­kin, mis­säs ne kum­mi­lah­jat oi­kein ovat? Ei­kös kum­mi­lap­sel­le ruu­ka­ta sil­loin täl­löin jo­tain muis­ta­mis­ta an­taa?"

Myy­jä meni miet­te­li­ääk­si ja het­ken pääs­tä sa­noi: "It­se asi­as­sa, oli­si­ko si­nul­le käyt­töä ihan uu­sil­le jää- ja pa­kas­tin­kaa­peil­le? Oli­vat me­nos­sa yh­teen koh­tee­seen, mut­ta ovat vää­rän­lai­set. Oli­vat työ­maal­la ke­ren­neet au­kais­ta pa­ke­tis­ta ja käyt­tää pai­koil­laan en­nen kuin huo­ma­si­vat, jo­ten em­me voi enää pa­laut­taa nii­tä ta­kai­sin teh­taal­le." Olin häm­mäs­ty­nyt. Aja­tuk­set kä­vi­vät Jo­han­nan ei­li­ses­sä huo­kauk­ses­sa. "Näy­täp­pä, mil­lai­set ne on", sa­noin myy­jäl­le.

Koh­ta sei­soin­kin uu­sien, kiil­tä­vien kyl­mä­ko­nei­den edes­sä. Kat­se­lin ko­nei­ta ihail­len ja mie­tin, mi­ten ne var­mas­ti so­pi­si­vat keit­ti­ööm­me hy­vin. Tin­kaa­mi­sen osaa­va­na ky­syin: "An­nat­ko il­mai­sek­si vai pi­tää­kö nois­ta jo­tain mak­saa?" Myy­jä hy­myi­li ja ker­toi, et­tä ko­neet ovat laa­duk­kai­ta, kun ne oli pa­lau­tet­tu asun­to­mes­su­koh­tees­ta. "Oli­si­ko rah­din hin­nal­la hyvä lah­ja?" hän ky­se­li. Mie­tin het­ken. Huo­mi­nen hää­päi­väm­me pyö­räh­ti aja­tuk­sis­sa­ni. "Teh­dään kau­pat, jos tu­los­tat­te hää­päi­vä­on­nit­te­lut noi­den lait­tei­den oveen ja toi­mi­tat­te pe­ril­le ko­tii­ni. Niin, ja kul­jet­ta­ja voi­si lau­laa vai­mol­le­ni on­nit­te­lu­lau­lun­kin, kun soit­te­lee ovi­kel­loa?" eh­do­tin. Myy­jää nau­rat­ti. "So­vi­taan niin, mut­ta lau­lua pi­tää ky­sel­lä kus­kil­ta vie­lä", hän sa­noi hy­myil­len.

Päi­vä oli läh­te­nyt hy­vin käyn­tiin. Mi­nut oli oh­jail­tu oi­ke­aan paik­kaan juu­ri oi­ke­aan ai­kaan.

Seu­raa­va­na päi­vä­nä sain soi­ton töi­hi­ni. Jo­han­na soit­te­li ih­meis­sään: "Mi­nul­le tuo­tiin lä­he­tys, jos­sa lu­kee: Hy­vää hää­päi­vää Jo­han­na! Toi­vot­taa kau­pan väki ja An­te­ro! Ruu­su­ja­kin ovat pai­nat­ta­neet kort­tiin. Pal­jon­ko sinä olet men­nyt taas tuh­laa­maan? Nau­roin. "Ei­pä mak­sa­nut pal­jon, ben­san hin­nal­la sain", vas­ta­sin. Ky­syin vie­lä: "Mut­ta kuu­le, lau­loi­ko kus­ki si­nul­le on­nit­te­lu­lau­lua?" "Mitä! Olit­ko sinä pyy­tä­nyt sitä lau­la­maan­kin?" Jo­han­na huu­dah­ti. "Il­man­kos sitä nau­rat­ti niin ko­vas­ti."

Tuo­ta kau­pan kus­kia kut­sun ai­na koh­da­tes­sam­me leik­ki­säs­ti "Te­no­rik­si". Mei­tä mo­lem­pia se hy­myi­lyt­tää, hän kun ei kuu­lem­ma omis­ta lau­lu­ään­tä, ku­ten en mi­nä­kään.

Ker­ran Jo­han­na taas huo­kai­si, et­tä "oli­si­pa meil­lä isom­pi ruo­ka­pöy­tä". Kah­den vii­kon si­sään meil­le tar­jot­tiin kol­mes­ta pai­kas­ta eri­lai­sia ruo­ka­pöy­tiä, vaik­ka ei ky­sel­ty­kään nii­tä mis­tään. Niis­tä sit­ten va­lit­tiin se mei­dän per­heel­le juu­ri so­pi­van ko­koi­nen.

Näin ih­meel­li­ses­ti meil­le an­ne­taan kaik­ki tar­vit­ta­va. Jos­kus vain huo­kaus, ja se on jo täy­tet­ty. Ih­meel­li­set on Luo­jan joh­da­tuk­set koko elä­mäm­me sa­ral­la. Tuo­hon joh­da­tuk­seen luot­ta­en on tur­val­lis­ta elää tä­nään­kin. Pyy­dä, niin si­nul­le an­ne­taan, niin et­tei si­nul­ta mi­tään puu­tu.

AnteroIivarinen
Olen Vaajakoskelainen 14 lapsen isä. Harrastan perheen pyöritystä rakkaan vaimoni kanssa 24/7/365. Jossain välissä käyn myös töissä rakennusalalla. Perhe, usko ja normaali arki – nuo meille niin tärkeät asiat ovat kirjoitusteni keskiössä, huumorilla höystettynä. Mottoni on: joka asiasta löytyy aina jotain positiivista.
14.10.2024

Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää. 5 Moos. 31:8

Viikon kysymys