JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Koulukiusattu

19.4.2023 6.00

Juttua muokattu:

19.4. 08:48
2023041908481820230419060000

Lasse Kokko

Lasse Kokko

An­te­ro Ii­va­ri­nen

Tämä on ta­pah­tu­nut kym­me­niä vuo­sia sit­ten ja on sil­ti tuo­ree­na mie­les­sä, ar­vet ovat niin sy­vät. Ta­ri­nan ker­to­ja­na nai­nen, jon­ka si­sim­mäs­sä asuu ar­pi­nen tyt­tö.

"Jou­duin kou­lu­kiu­sa­tuk­si kak­kos­luo­kal­ta as­ti. Syy­nä oli­vat us­ko­ni ja Luo­jan lah­joit­ta­ma poik­ke­a­va fyy­si­nen omi­nai­suu­te­ni. Kiu­saa­mis­ta oli läpi pe­rus­kou­lun, ja se oli sys­te­maat­tis­ta ja jat­ku­vaa. Ni­mit­te­lyä ja hak­kaa­mis­ta. Vä­li­tun­nil­la mi­nut pii­ri­tet­tiin ja ha­kat­tiin, pa­koon en pääs­syt. Ta­va­roi­ta­ni ja vaat­tei­ta­ni ri­kot­tiin, li­at­tiin ja hä­vi­tet­tiin. Op­pi­tun­nil­la hau­kut­tiin ja ni­mi­tel­tiin. Ku­kaan ei puut­tu­nut asi­aan mil­lään ta­val­la, opet­ta­jat­kin sul­ki­vat kor­van­sa ja sil­män­sä. Mi­nul­la ei ol­lut ke­tään, joka oli­si puo­lus­ta­nut tai aut­ta­nut mi­nua. It­se asi­as­sa sana 'kiu­saa­mi­nen' on vä­hät­te­le­vä. Se ali­ar­vi­oi ti­lan­net­ta ja il­mi­ö­tä. Ti­lan­net­ta pa­hen­si vä­ki­val­tai­set ja muu­ten haas­ta­vat ko­ti­o­lot. Muis­tan nuo het­ket kuin ei­li­sen päi­vän.

Aa­mul­la he­rä­tes­sä­ni tun­sin, et­tä siir­ryin pai­na­jai­ses­ta toi­seen, ja il­ta­päi­väl­lä kou­lun jäl­keen siir­ty­mä ta­pah­tui toi­seen suun­taan. As­ke­leet oli­vat kou­luun men­nes­sä ras­kaat, ja ilo oli pois­sa. Kou­lus­ta pääs­ty­ä­ni jou­duin kul­ke­maan kier­to­tei­tä, et­ten jou­tui­si jo kol­man­nen ker­ran pa­hoin­pi­del­lyk­si sil­le päi­vää. Ko­to­na­kin us­ko­vai­set oli­vat ros­ka­sak­kia. Ne­los­luo­kal­ta en muis­ta juu­ri mi­tään, vi­to­sel­la ikään kuin he­rä­sin. Sil­loin elä­mä­ni oli kaik­kein vai­kein­ta. Mie­le­ni oli suo­jel­lut mi­nua re­se­toi­mal­la ele­tyn elä­män vuo­dek­si.

Olen miet­ti­nyt mo­nes­ti, mik­si opet­ta­jat ei­vät puut­tu­neet asi­aan mi­ten­kään. Mik­si ku­kaan ei aut­ta­nut? Ker­ran ker­roin ko­to­na ja sain neu­von ol­la vä­lit­tä­mät­tä. Mut­ta mi­ten nyr­ki­nis­kut voi ot­taa vas­taan vä­lit­tä­mät­tä, var­sin­kin kun on pii­ri­tet­ty­nä op­pi­las­rin­gin kes­kel­lä? Ker­roin ti­lan­tees­ta­ni erääl­le mu­ka­val­le us­ko­vai­sel­le per­hee­näi­dil­le. Sama vai­ku­tus: konk­reet­tis­ta tu­kea en saa­nut. En us­kal­ta­nut enää seu­raa­vien kah­dek­san vuo­den ai­ka­na ker­toa tun­teis­ta­ni ja ko­ke­muk­sis­ta­ni ke­nel­le­kään.

Myös us­ko­vais­ten nuor­ten kes­kel­lä mi­nua kiu­sat­tiin. Kiu­saa­mi­nen oli kui­ten­kin toi­sen­lais­ta. Se oli vä­hät­te­lyä, nau­run koh­tee­na ole­mis­ta ja ul­ko­puo­lel­le jät­tä­mis­tä. Kä­vin rip­pi­kou­lun SRK:n lei­ri­kes­kuk­ses­sa. Siel­lä sain kuul­la tu­tun po­jan suus­ta, et­tä koko lei­ri on pi­lal­la, kun olin siel­lä. Ysi­luo­kan jäl­keen läh­din heti ko­toa. Muu­tin kau­ak­si toi­sel­le paik­ka­kun­nal­le opis­ke­le­maan. Se oli­kin pe­las­tuk­se­ni, sii­tä al­koi mi­nun elä­mä­ni uu­des­taan.

Luo­ja on lah­joit­ta­nut ys­tä­viä ym­pä­ril­le­ni. Olen si­säis­tä­nyt vuo­si­kym­men­ten saa­tos­sa sen to­si­a­si­an, et­tä olen ar­vo­kas ja kau­nis juu­ri täl­lai­se­na sekä ra­kas ja tär­keä mo­nel­le ih­mi­sel­le. Us­kon omal­le koh­dal­le­ni, et­tä olen ih­me, suu­ri ih­me, ku­ten Raa­ma­tus­sa sa­no­taan. Luo­ja on siu­nan­nut mi­nua ajal­li­ses­ti run­saas­ti.

Ko­ke­mas­ta­ni on pal­jon hyö­tyä. Työs­sä­ni ais­tin ih­mis­ten tun­ne­ti­lat ja pää­sen si­ten hel­pos­ti sa­mal­le aal­lon­pi­tuu­del­le. Mi­nul­la on vah­va oi­keu­den­ta­ju, ja mi­nun ylit­se­ni ei enää kä­vel­lä. Mi­tään ei ta­pah­du meil­le Luo­jan sal­li­mat­ta, kai­kel­la on ai­kan­sa ja tar­koi­tuk­sen­sa. Olen hel­pos­ti yl­pis­ty­vää, it­se­riit­tois­ta sort­tia; lap­suus- ja nuo­ruu­sa­jan ko­ke­muk­set pi­tä­vät nöy­rän pai­kal­la.

Ih­met­te­len yhä vain, mi­ten olen sel­vin­nyt nois­ta ajois­ta ter­ve­jär­ki­se­nä ja yh­teis­kun­ta­kel­poi­sek­si. Näen sel­väs­ti, kuin­ka us­ko on var­jel­lut mi­nua kat­ke­roi­tu­mi­sel­ta ja elä­män lai­ta­puo­len ku­jien tal­laa­mi­sel­ta. Oli­si ol­lut erit­täin help­po hu­kut­taa tus­kai­nen olo päih­tei­siin ja muu­hun syn­tie­lä­mään ja unoh­taa edes het­kek­si kaik­ki se paha. Vä­ki­val­ta, joka on hen­ki­sen ja fyy­si­sen val­lan­käy­tön mik­se­ri, rik­koo ih­mi­sen te­hok­kaas­ti. Sel­lai­nen jät­tää jäl­jet lop­pu­e­lä­mäk­si. Kor­jaa­via ko­ke­muk­sia on ol­ta­va val­ta­va mää­rä, jot­ta ih­mi­nen op­pii muut­ta­maan mi­tä­töin­nin ja alis­ta­mi­sen seu­rauk­se­na tul­leet aja­tus­mal­lin­sa ne­gaa­ti­os­ta va­loi­san puo­lel­le. Se on ki­vu­li­as, ai­kaa vie­vä pro­ses­si. Mi­nun on edel­leen vai­kea luot­taa ih­mi­siin. Luot­ta­muk­se­ni on an­sait­ta­va.

Osaat­ko ku­vi­tel­la, mil­lais­ta on, jos si­nut aje­taan nurk­kaan vuo­sik­si? Mik­si ku­kaan us­ko­vai­nen­kaan ei aut­ta­nut mi­nua? Mik­si kou­luis­sa ope­te­taan puut­tu­maan kiu­saa­mi­siin, jos opet­ta­jat ei­vät näy­tä esi­merk­kiä? Mik­si ope­te­taan, et­tä kiu­saa­mi­nen on vää­rin, jos se kui­ten­kin hy­väk­sy­tään? On­ko ope­tus vain kau­nii­ta ko­ru­lau­sei­ta? Täl­lai­sia aja­tuk­sia pyö­rii mie­les­sä­ni, kun luen uu­tis­ta kou­lu­vä­ki­val­lan­te­os­ta. On eri­tyi­sen tus­kal­lis­ta lu­kea ar­tik­ke­lia kou­lu­am­pu­jas­ta, joka osoit­tau­tuu kou­lu­kiu­sa­tuk­si. Vä­ki­val­ta vie ai­na ojas­ta al­lik­koon."

– –

Kou­lun pi­täi­si ol­la kai­kil­le op­pi­lail­le tur­val­li­nen op­pi­mi­sym­pä­ris­tö. Ei kou­lu, jos­sa pi­tää pe­lä­tä ja va­roa. Kou­lun pi­tää ol­la paik­ka, jos­sa puu­tu­taan kiu­saa­mi­seen heti ja na­pa­kas­ti. Tar­vit­ta­es­sa vi­ra­no­mais­ten avul­la.

Kiu­saa­mi­nen on va­li­tet­ta­vas­ti myös ny­ky­päi­vää, va­paa-ajal­la­kin. Läs­nä kou­luis­sa ja työ­pai­koil­la, ko­to­na ja jopa seu­rois­sa. Olet­ko tul­lut aja­tel­leek­si, et­tä jät­tä­mäl­lä yk­si­näi­sen lä­him­mäi­se­si ai­van yk­sin ja sul­ke­mal­la hä­net pois ka­ve­ri­pii­ris­tä­si kiu­saat? Et­tä nau­res­ke­le­mal­la ja kään­tä­mäl­lä sel­kä­si jol­le­kin vaik­ka­pa ry:n nau­la­kol­la kiu­saat? Et­tä pu­hu­mal­la toi­ses­ta pa­haa tai pe­rät­tö­miä kiu­saat? Kiu­saa­mis­ta on mo­nen­lais­ta ja mo­nen­ta­sois­ta. Kaik­ki Raa­ma­tun sa­nan vas­tais­ta. Koh­te­le lä­him­mäis­tä niin kuin it­se­ä­si ha­lu­ai­sit koh­del­ta­van. Lä­him­mäi­si­äm­me ovat ai­van kaik­ki.

An­teek­si an­ta­mi­nen voi ol­la vai­ke­aa, mut­ta niin myös an­teek­si pyy­tä­mi­nen. Elä­män­muu­tok­sen voi teh­dä on­nek­si ai­na, kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä. Kiu­saa­mi­sen voi lo­pet­taa. Läh­teä elä­mään uu­des­taan, niin kiu­saa­ja kuin kiu­sat­tu, ku­ten ta­ri­nan ker­to­ja on teh­nyt. Puh­tain sy­dä­min se on hel­pom­paa ja puh­tain sy­dä­min se on oi­ke­an­lais­ta elä­mää. Elä­mää, joka on Raa­ma­tun sa­nan mu­kais­ta.

AnteroIivarinen
Olen Vaajakoskelainen 14 lapsen isä. Harrastan perheen pyöritystä rakkaan vaimoni kanssa 24/7/365. Jossain välissä käyn myös töissä rakennusalalla. Perhe, usko ja normaali arki – nuo meille niin tärkeät asiat ovat kirjoitusteni keskiössä, huumorilla höystettynä. Mottoni on: joka asiasta löytyy aina jotain positiivista.
16.6.2024

Jeesus sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’” Matt. 9:12–13

Viikon kysymys