Istun linja-autossa. Olen matkalla opistokodistani Ranualta kotiin Lumijoelle. Taakse jäänyt kaksiviikkoinen on jälleen antanut minulle tärkeitä kokemuksia. Monet syvälliset keskustelut, yhteiset lauluhetket ja lautapeli-illat ovat jääneet pysyvästi mieleeni. Ikimuistoisia ovat olleet myös opistolla pidetyt juhlat!
Minun opistovuoteni on poikennut muiden opistolaisten vuodesta siten, että pääsin opistoon ainoana muita myöhemmin. Keväällä olin varma opistopaikasta, kun hain Reisjärvelle yrittäjyyslinjalle ja Ranualle lukiopolulle. Yrittäjyyslinjan pääsykokeet tuntuivat menneen hyvin, mutta jäin varasijoille. Oli vaikea hyväksyä totuutta, että en päässyt kumpaankaan opistoon.
Opisto oli ollut lapsesta asti suuri haave, ja olin pitänyt sitä itsestäänselvyytenä. Uskon, että Jumala halusi opettaa minua tässäkin asiassa. Olen kiitollinen siitä, etten päässyt opistoon heti vaan vähän myöhemmin, koska osaan nyt nauttia opistovuodesta paremmin enkä pidä sitä enää itsestäänselvyytenä.
Muistan sen aurinkoisen alkusyksyn päivän, kun koulusta tullessani sain puhelun Ranuan opistolta. Minulle kerrottiin, että olin saanut paikan viestinnän opintopolulta. En saanut heti annetuksi vastausta, kun silloinen koulukin tuntui oikealta. Olin aloittanut Limingan lukiossa mutta vaihtanut kahden viikon kuluttua ammattikouluun tekemään kaksoistutkintoa liiketalouden alalle. Siellä oli uskovaisia luokkakavereita, joita jäin kaipaamaan, vaikka ehdin olla siellä vain viikon.
Kotiin päästyäni mietin asiaa enemmän enkä löytänyt montaakaan syytä, miksi en lähtisi opistoon. Minua jännitti mennä sinne kaksi viikkoa muita myöhemmin, mutta uskoin, että pääsen vielä hyvin mukaan.
Jo ensimmäisenä aamuna opettaja pyysi minua esiintyjäksi teemaviikon näytelmään ja otin roolin ennakkoluulottomasti vastaan. Päätös jännitti minua, mutta esitys teki minut heti tutuksi toisille. Teemaviikkoon kuuluneella eräretkellä oli helppo ja mukava tutustua muihin opistolaisiin. Siellä olimme yhdessä, ja meillä oli paljon yhteistä tekemistä. Illalla nuotiolla istuessani tajusin, että nyt sitä oikeasti ollaan opistossa. Tuntui uskomattomalta.
Opiskelu opistossa on ollut vähän rennompaa kuin lukiossa tai peruskoulussa. Aina ei kuitenkaan jaksaisi herätä niin aikaisin aamulla tunneille. Toisena opintopolkuna minulla on yrittäjyys, ja siinä vastuu on meillä oppilailla ja teemme asiat pääosin itsenäisesti. Opiskeluun minulla on ollut positiivinen asenne, ja haluan oppia paljon uutta.
Iltaisin opistolla nukkumaan mennessäni on tullut mietittyä kaikenlaista. Millainen elämäntilanteeni olisi, jos en olisi päässytkään opistoon? Varmasti olisin viihtynyt ammattikoulussakin ja sopeutunut ajatukseen, että opisto nyt vain jäi käymättä. Mutta olisiko usko minulle näin tärkeä ja iloa tuottava asia kuin se nyt on? Koen, että uskoni on vahvistunut ja olen saanut hyviä, koko elämän mittaisia ystävyyssuhteita.
Opistoa ajatellessani päällimmäinen tunteeni on kiitollisuus.
Iikka Holmi, Ranuan opisto
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys