Ma­ti­as Lah­ti

Blo­gis­tin ura­ni ei al­ka­nut jä­rin juh­la­vas­ti. En­sim­mäi­nen jut­tu­luon­nok­se­ni pa­lau­tui toi­mi­tuk­ses­ta ys­tä­väl­li­sen, mut­ta hie­man kum­mas­te­le­van pa­laut­teen kera. Kom­men­tit kos­ki­vat teks­tin ot­sik­koa. Jut­tua kir­joit­ta­es­sa­ni so­pi­vaa ot­sik­koa ei tun­tu­nut löy­ty­vän mil­lään, ja lä­he­tin teks­tin eteen­päin it­se­kin tyy­ty­mät­tö­mä­nä ot­sik­ko­eh­do­tuk­see­ni ”Kir­joi­tuk­sia aja­tuk­sis­ta, aja­tuk­sia kir­joi­tuk­sis­ta”.

Jut­tu ei kui­ten­kaan pää­ty­nyt­kään Päi­vä­mie­hen toi­mi­tuk­seen as­ti ku­vit­te­le­mal­la­ni ot­si­kol­la, ni­mit­täin kir­joi­tuk­se­ni ol­les­sa lä­het­tä­mis­tä vail­le val­mis tu­lin jät­tä­neek­si tie­to­ko­neen het­kek­si au­ki keit­ti­ön pöy­däl­le. Toi­min­ta­ta­poi­hin tyy­ty­mä­tön jäl­ki­kas­vun edus­ta­ja oli täs­sä vä­lis­sä päät­tä­nyt il­mais­ta nä­ke­myk­sen­sä kir­jal­li­ses­ti ja il­mei­ses­ti ha­kea vää­rin koh­del­luk­si tu­le­mi­sen ko­ke­muk­sel­leen laa­jem­paa kai­ku­poh­jaa. Niin­pä toi­mi­tuk­seen läh­te­neen teks­tin ot­sik­ko oli muut­tu­nut muo­toon ”Kir­joi­tuk­sia aja­tuk­sis­ta, aja­tuk­sia kir­joi­tuk­sis­ta tämä on jul­ma talo mis­sä kaik­ki ot­ta­vat raa­oin ta­voin oman­sa”.

Hyvä yri­tys: kaik­ki­han tie­däm­me, mi­ten suu­ri mer­ki­tys jul­ki­suu­del­la voi ol­la oman nä­ke­myk­sen esiin tuo­mi­sel­le, jul­ki­sen myö­tä­tun­non saa­mi­sel­le ja sitä kaut­ta muu­tos­pai­neen luo­mi­sel­le. Täl­lä ker­taa yri­tys jäi kui­ten­kin puo­li­tie­hen tark­kaa­vai­sen toi­mi­tuk­sen an­si­os­ta. Eh­kä tar­koi­tuk­se­na ei lo­pul­ta ol­lut ryh­tyä jul­ki­seen sa­na­miek­kai­luun, mut­ta täl­lä ker­taa sa­nai­lu ei jää­nyt­kään keit­ti­ön pöy­dän ää­reen vaan lip­sah­ti laa­jem­paan ja­ke­luun. Tä­mä­hän on kir­jal­li­sen vies­tin­nän on­gel­ma laa­jem­min­kin: sii­tä jää jäl­ki, joka voi pää­tyä sin­ne­kin, min­ne sitä ei kos­kaan tar­koi­tet­tu.

Vas­ti­kään sain seu­raa­val­ta su­ku­pol­vel­ta pa­lau­tet­ta myös sii­tä, mi­ten mi­nun lo­pul­ta­kin tu­li­si ta­ju­ta, et­tei maa­il­ma pyö­ri vain mi­nun na­pa­ni ym­pä­ril­lä. Pa­lau­te oli var­mas­ti tar­peen, ke­hi­tys­koh­de on tun­nis­tet­tu ja lu­paam­me kä­si­tel­lä pa­laut­teen nor­maa­lin pro­ses­sim­me mu­kaan toi­min­tam­me ke­hit­tä­mi­sek­si. Sa­mal­la lu­paan pyr­kiä sii­hen, et­tei yh­des­sä puo­li­so­ni kans­sa hal­lin­noi­mam­me kiin­teis­tö muut­tui­si jul­mak­si ta­lok­si mis­sä ku­kin ot­taa raa­oin ta­voin oman­sa. Ai­na­kin tääl­lä sat­tuu ja ta­pah­tuu.