Klik­ka­sit­ko sil­ti? Vai juu­ri sik­si?

Net­tiu­u­tis­ten ot­si­koin­ti on al­ka­nut elää omaa elä­mään­sä. Niin sa­not­tu­jen klik­ki­ot­sik­ko­jen ide­a­na on ol­la niin mie­len­kiin­toa he­rät­tä­viä, et­tä nii­tä on suo­ras­taan pak­ko kli­ka­ta. It­se jut­tu osoit­tau­tuu usein pan­nu­ka­kuk­si: ”jää­tä­vä vas­taus” on­kin ihan ta­val­li­nen kom­ment­ti ja ”vuo­si­sa­dan sää­il­miö” ta­val­lis­ta läm­pi­mäm­pi aa­mu­yö. Ju­tun lu­ke­mi­sen jäl­keen saat­taa ol­la het­ken nolo olo. Mik­si ih­mees­sä ava­sin ju­tun, vaik­ka ar­va­sin jo etu­kä­teen, et­tei se mak­sa vai­vaa?

Klik­ki­ot­si­kot is­ke­vät tai­ta­vas­ti luon­tai­seen ute­li­ai­suu­teem­me. Sil­kan ute­li­ai­suu­den he­rät­tä­mi­sen li­säk­si ot­si­koi­hin voi­daan liit­tää viit­taus jo­hon­kin mie­li­pi­tei­tä ja­ka­vaan, mo­raa­li­ses­ti kuo­hut­ta­vaan tai sek­su­aa­lis­ta mie­len­kiin­toa he­rät­tä­vään si­säl­töön. Ar­vo­la­tauk­sen si­säl­tä­vil­lä ot­si­koil­la on usein kak­si koh­de­ryh­mää: ju­tun si­säl­lön al­le­kir­joit­ta­jat ja päin­vas­tais­ta miel­tä ole­vat.

Sa­no­ma­leh­ti­ot­si­koin­nin ide­a­na on tyy­pil­li­ses­ti ol­lut pait­si he­rät­tää mie­len­kiin­to, myös tii­vis­tää ju­tun kes­kei­nen si­säl­tö. Kos­ka leh­den lu­ki­ja on jo os­ta­nut leh­den, ei leh­den tar­vit­se myy­dä si­säl­tö­ään eri­tyi­sen kiin­nos­ta­va­na kah­teen ker­taan. Ne­tis­sä asi­at ovat toi­sin. Si­vu­jen kä­vi­jä- ja klik­ki­mää­rät ovat mit­ta­ri, jon­ka pe­rus­teel­la me­nes­tys­tä ja ta­lou­del­lis­ta po­ten­ti­aa­lia ar­vi­oi­daan.

Osa jul­kai­suis­ta ei ole kos­kaan yrit­tä­nyt­kään ol­la eri­tyi­sen kor­ke­a­len­toi­sia tai yle­viä, vaan on avoi­mes­ti pe­rus­ta­nut toi­min­tan­sa yk­sin­ker­tai­ses­ti mah­dol­li­sim­man hy­vin myy­vän si­säl­lön jul­kai­se­mi­seen omal­le koh­de­ryh­mäl­leen. Ha­vain­to­je­ni mu­kaan ti­lan­tees­sa on vii­me vuo­sien ai­ka­na ta­pah­tu­nut muu­tos: myös mo­net en­nen ta­sos­taan tar­kat toi­mi­tuk­set ovat jous­ta­neet lin­jas­taan suu­rem­man suo­si­on ja pa­rem­man myyn­nin toi­vos­sa. Klik­ki­ot­si­kot ve­tä­vät klik­kauk­sia puo­leen­sa var­mem­min kuin neut­raa­lit, asi­a­si­säl­lön ja­ka­mi­seen kes­kit­ty­vät ot­si­kot, ja sik­si nii­tä teh­dään.

Sel­kei­den ja­ko­lin­jo­jen ja po­la­ri­saa­ti­on on myös huo­mat­tu pro­vo­soi­van ih­mi­siä klik­kai­le­maan, ja some-jät­tien al­go­rit­mit väi­te­tys­ti edis­tä­vät vas­tak­kai­na­set­te­lua. On­nek­si on edel­leen ole­mas­sa hy­vää­kin jour­na­lis­mia: mo­ni­puo­lis­ta, asi­oi­hin pe­reh­ty­vää, älyl­li­ses­ti re­hel­lis­tä, kun­ni­oit­ta­vaa ja to­tuut­ta koh­ti pyr­ki­vää. Hy­väs­tä jour­na­lis­mis­ta voi ja kan­nat­taa mak­saa.

Ku­lut­ta­jal­la on myös mah­dol­li­suus vai­kut­taa. Jos si­vus­to tai jul­kai­su ei mie­les­tä­si an­sait­se ol­la esil­lä, niin siel­lä ei kan­na­ta vie­rail­la. Jos jo­kin jut­tu on mie­les­tä­si ty­pe­rä ja kir­joit­ta­ja täy­sin vää­räs­sä, niin jut­tua ei kan­na­ta ja­kaa eteen­päin. Mark­ki­nat nou­dat­ta­vat yk­sin­ker­tai­sin­ta mah­dol­lis­ta ky­syn­nän ja tar­jon­nan lo­giik­kaa: si­säl­töä, jota ku­lu­te­taan, tuo­te­taan. Al­go­rit­mit ei­vät ota huo­mi­oon, on­ko jut­tua kli­kat­tu ja ja­et­tu hu­vit­tu­nee­na, mo­raa­li­ses­ti tuoh­tu­nee­na vai muu­ten vain. Mis­sä klik­kaus, siel­lä raha.

Ei siis kli­ka­ta. Ko­e­taan vuo­si­sa­dan sää­il­mi­öt ja tai­a­no­mai­set het­ket mie­luum­min to­del­li­ses­sa elä­mäs­sä.