JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lain voima

4.12.2024 6.20

Juttua muokattu:

29.11. 13:30
2024112913304320241204062000

Sain ys­tä­vä­pa­ris­kun­nal­ta lah­jak­si kir­jan, joka si­säl­si Mart­ti Lut­he­rin esi­pu­hei­ta ja reu­na­se­li­tyk­siä Raa­ma­tun kir­joi­hin. Eri­tyi­ses­ti Roo­ma­lais­kir­jeen esi­pu­he he­rät­ti aja­tuk­sia. Kir­jees­sä Paa­va­li kes­kit­tyy lain ja evan­ke­liu­min suh­tee­seen, ja Lut­he­rin oi­val­li­nen sa­noi­tus aut­toi mi­nua ym­mär­tä­mään pa­rem­min Paa­va­lin sy­väl­lis­tä, jos­kus vai­ke­a­sel­kois­ta teks­tiä.

Kir­jeen yk­si pe­rus­tee­si on, et­tä ih­mi­nen ei voi täyt­tää Ju­ma­lan la­kia. Vii­me­si­jai­sen es­teen sii­hen muo­dos­taa ih­mis­sy­dä­men luon­tai­nen ha­lut­to­muus nou­dat­taa Ju­ma­lan tah­toa. Moo­ses an­toi tä­män käs­kyn: ”Ra­kas­ta Her­raa, Ju­ma­laa­si, koko sy­dä­mes­tä­si, koko sie­lus­ta­si ja koko voi­mas­ta­si” (5. Moos. 6:5). Ei siis rii­tä, et­tä ih­mi­nen toi­mii ul­koi­ses­ti oi­kein, vaan täyt­tääk­seen lain ih­mi­sen täy­tyi­si ha­lu­ta koko sy­dä­mes­tään teh­dä, niin kuin te­kee. Maal­li­nen oi­keus tuo­mit­see ih­mi­set te­ko­jen pe­rus­teel­la, mut­ta kos­ka Ju­ma­la on täy­del­li­nen, hän ei py­säh­dy ul­koi­siin te­koi­hin, vaan ”minä tut­kin sy­dä­met ja aja­tuk­set” (Ilm. 2:23).

Kir­jees­sä Paa­va­li kir­joit­taa: ”…niin si­nä­kö, joka tois­ta ope­tat, et it­se­ä­si ope­ta; joka ju­lis­tat, et­tei saa va­ras­taa, it­se va­ras­tat; joka sa­not, et­tei saa teh­dä huo­rin, it­se teet huo­rin” (Room. 2:21–22).

Kir­jet­tä kir­joit­ta­es­saan Paa­va­li ei ol­lut käy­nyt Roo­mas­sa. Hän ei siis voi­nut hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti tun­tea ai­na­kaan suu­rin­ta osaa ih­mi­sis­tä, joil­le hän kir­jeen­sä osoit­ti, ja hä­nel­lä tus­kin oli mie­les­sään hen­ki­löi­tä, joi­ta hän ni­me­no­mai­ses­ti oli­si ha­lun­nut ojen­taa. Sen si­jaan Paa­va­li ha­lu­si teh­dä sel­väk­si, et­tä jo­kai­nen meis­tä on lain rik­ko­ja – jos ei te­oil­laan, niin sy­dä­mel­lään. Sa­maa tar­koit­ti myös La­es­ta­dius pu­hu­es­saan si­veis­tä huo­ris­ta, re­hel­li­sis­tä var­kais­ta ja rait­tiis­ta juo­ma­reis­ta. Vaik­ka ei va­ras­tai­si, kui­ten­kin rik­koo la­kia vas­taan, jos oi­ke­as­taan ha­lu­ai­si va­ras­taa, kun­han sii­tä ei vain jäi­si kiin­ni, ei­kä sii­tä seu­rai­si oman­tun­non­vai­vo­ja.

Lut­he­rin se­li­tys­tä lu­kies­sa­ni mi­nul­le al­koi val­je­ta, et­tei Paa­va­lin teks­ti ol­lut­kaan tar­koi­tet­tu vain hurs­kai­na it­se­ään pi­tä­vil­le, te­ko­py­hil­le juu­ta­laisk­ris­ti­tyil­le, vaan myös mi­nul­le – vai oli­ko ky­sees­sä sama asia? Jos ni­mit­täin saan jo­ta­kin ai­kaan, saa­tan pi­tää oi­keu­te­na­ni mo­ra­li­soi­da mui­ta riip­pu­mat­ta sii­tä, mil­lä mie­lel­lä olen oman osuu­te­ni suo­rit­ta­nut. Roo­ma­lais­kir­jeen ää­rel­lä jou­duin ky­sy­mään it­sel­tä­ni, mil­lä oi­keu­del­la tuo­mit­sen mui­ta, kun ker­ran it­se en ole sy­dä­mel­tä­ni hei­tä kum­mem­pi. Kum­pi on pa­rem­pi: kirs­ku­vin ham­pain teh­dyt suo­rit­teet vai rak­kau­del­li­nen il­ma­pii­ri, jos­sa niin omaan kuin mui­den puut­teel­li­suu­teen voi­daan suh­tau­tua ar­mol­li­ses­ti?

Laki ei kuu­lu kris­ti­tyl­le. Em­me sil­ti voi tuu­dit­tau­tua aja­tuk­seen, et­tä syn­ti oli­si la­kan­nut vai­kut­ta­mas­ta meis­sä. Meil­le ei ole an­net­tu myös­kään val­tuuk­sia tuo­mi­ta toi­si­am­me: "Sen­täh­den sinä, oi ih­mi­nen, et voi mil­lään it­se­ä­si puo­lus­taa, olit­pa kuka hy­vän­sä, joka tuo­mit­set. Sil­lä mis­tä tois­ta tuo­mit­set, sii­hen sinä it­se­si syy­pääk­si tuo­mit­set, kos­ka sinä, joka tuo­mit­set, teet sa­mo­ja te­ko­ja." (Room. 2:1.) Syn­ti py­syy syn­ti­nä, us­ko­vai­sen­kin elä­mäs­sä, ja yk­si syn­nin muo­to on tois­ten ih­mis­ten sy­dä­me­tön tuo­mit­se­mi­nen ja juo­rui­lu asi­ois­ta, joi­hin it­se kui­ten­kin tun­tee sa­lais­ta ve­toa.

Tu­tus­sa ker­to­muk­ses­sa kym­me­nen­tu­han­nen lei­vis­kän ve­lal­li­ses­ta ker­to­muk­sen pää­hen­ki­löl­tä oli jää­nyt oi­val­ta­mat­ta, et­tä hä­nen vel­kan­sa ei ol­lut mak­set­ta­vis­sa: "Sil­loin pal­ve­li­ja heit­täy­tyi maa­han hä­nen eteen­sä ja pyy­si: 'Ole kär­si­väl­li­nen! Minä mak­san si­nul­le kyl­lä kai­ken.'" (Matt. 18:26.) Niin­pä oli vain loo­gis­ta, et­tä pääs­ty­ään päl­kä­häs­tä hän oli koh­ta to­ve­rin­sa kur­kus­sa kiin­ni, ja vaa­ti tätä suo­riu­tu­maan omas­ta ve­las­taan. Kun puut­tui to­del­li­nen ko­ke­mus ja ym­mär­rys ar­mah­de­tuk­si tu­le­mi­ses­ta, oli va­raa ol­la ar­mo­ton tois­ta koh­taan.

Ih­mis­mie­li ei tah­toi­si tyy­tyä Ju­ma­lan ar­moon, vaan ha­lu­ai­si vält­tä­mät­tä teh­dä jo­tain pe­las­tuk­sen­sa eteen. Jos se jos­sain ku­vit­te­lee on­nis­tu­neen­sa, on se jo koh­ta tuo­mit­se­mas­sa mui­ta, vaik­ka Jee­sus opet­taa mei­tä sa­no­maan: "Me olem­me an­si­ot­to­mia pal­ve­li­joi­ta; olem­me teh­neet vain sen, min­kä olim­me vel­vol­li­set te­ke­mään" (Luuk. 17:10).

Oman syn­ti­syy­den tun­te­mi­nen on avain ar­mon kä­sit­tä­mi­seen, jos­ta puo­les­taan seu­raa en­sim­mäi­se­nä us­kon he­del­mä­nä rak­kaus: "Rak­kaus on kär­si­väl­li­nen, rak­kaus on lem­peä. Rak­kaus ei ka­deh­di, ei kers­ku, ei pöyh­kei­le, ei käyt­täy­dy so­pi­mat­to­mas­ti, ei et­si omaa etu­aan, ei kat­ke­roi­du, ei muis­te­le kär­si­mään­sä pa­haa, ei iloit­se vää­ryy­des­tä vaan iloit­see to­tuu­den voit­ta­es­sa.” (1. Kor. 13:4–6.) Rak­kau­teen ei­vät mah­du tuo­mio, mo­raa­li­nen när­käs­tys tai pa­rem­muu­den tun­tu. "Niin­pä sa­non­kin si­nul­le: hän sai pal­jot syn­tin­sä an­teek­si, sen vuok­si hän ra­kas­ti pal­jon" (Luuk. 7:47).

MatiasLahti
Olen vuonna 1985 syntynyt perheenisä, lääkäri ja muusikko. Asun perheineni Jyväskylässä, entisen Korpilahden kunnan alueella Saukkolan vanhalla kansakoululla. Harrastan lukemista, kuntoliikuntaa ja luonnossa liikkumista. Olen kiinnostunut jokseenkin kaikesta; varsinkin ihmisen mieli on loputtoman ihmettelyni aihe. Palautetta ja aihe-ehdotuksia voi lähettää minulle osoitteeseen iisakki.haapsaari@gmail.com.