JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Suviseuroja talkoolaisen näkökulmasta

26.10.2021 9.30

Juttua muokattu:

26.10. 09:53
2021102609530720211026093000

Kirs­ti Wal­le­nius-Rii­hi­mä­ki

Su­vi­seu­ra­tau­koa voi pai­ka­ta mo­nel­la ta­val­la. Päi­vä­mie­hes­sä ker­rot­tiin per­ho­lai­sis­ta, jot­ka äs­ket­täin ra­ken­si­vat muis­te­lu­juh­lan. Juh­lan syy oli se, et­tä oli ku­lu­nut 40 vuot­ta sii­tä, jol­loin to­teu­tui hei­dän uto­pis­ti­nen haa­veen­sa saa­da su­vi­seu­rat omaan pi­tä­jään.

Mi­nul­le vas­taa­van­kal­tai­nen elä­mys on ol­lut ke­sä­sii­o­ni­ni Ala­jär­ven en­sim­mäi­set su­vi­seu­rat vuon­na 1970.

Olin ke­sä­kuun alus­sa aloit­ta­nut Hel­sin­gin ke­säy­li­o­pis­tos­sa jon­kun, eh­kä hyö­dyl­li­sen, kurs­sin suo­rit­ta­mi­sen. Se sai jää­dä, kun vii­kon­lop­pu­na kä­väi­sin Ala­jär­vel­lä ja vaih­to­eh­dok­si tuli ym­pä­ri­vuo­ro­kau­ti­nen osal­lis­tu­mi­nen tal­koi­siin.

Su­vi­seu­ra­or­ga­ni­saa­tio oli vie­lä vuon­na 1970 (ku­ten Per­hos­sa­kin vuon­na 1981) lap­sen­ken­gis­sä. Jär­jes­te­ly­vas­tuu oli kyl­lä an­net­tu yli kym­me­nel­le rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le, mut­ta niin ala­jär­ve­läi­sil­lä kuin per­ho­lai­sil­la­kin oli ha­lua teh­dä ”mei­dän seu­rat”. Mo­lem­pia oli pi­tä­nyt top­puu­tel­la.

Mi­nun piti ol­la mu­ka­na seu­ro­jen tie­do­tuk­ses­sa, mut­ta in­toa riit­ti muu­hun­kin. Pu­hu­ja­ko­ro­ke oli jo vuo­sia teh­ty ko­va­le­vys­tä. Muu­ta­man nuo­ren si­sa­ren kans­sa pää­tim­me ru­ve­ta ko­ris­te­lu­vas­taa­vik­si. Sel­lai­sia ei en­nen ol­lut ol­lut su­vi­seu­rois­sa. Pää­toi­mi­kun­ta päät­ti, et­tä pu­hu­ja­ko­rok­keen rus­kea ko­va­le­vy on kau­nis ja rau­hal­li­nen, ei­kä sii­o­nil­la ole va­ro­ja tuh­la­ta sen maa­laa­mi­seen.

Kan­te­lin asi­as­ta isäl­le­ni, joka os­ti kol­men lit­ran pur­kin li­laa la­tek­sia. Maa­la­sim­me etu­sei­nän. Sii­tä tuli niin kau­nis, et­tä yh­täk­kiä lii­ke­ni ra­haa koko äm­pä­ril­li­seen. Myös si­vu­sei­nät maa­lat­tiin. Lä­hi­pi­tä­jis­tä tuli apu­vä­keä, mut­ta meil­lä ei ol­lut ”tal­koo­vas­taa­via” ku­ten per­ho­lai­sil­la. Ha­luk­kail­le ei ai­na ol­lut osoit­taa töi­tä. Ties kuin­ka moni yrit­ti vie­dä mi­nul­ta maa­li­pens­se­liä, mut­ta niin ki­vaa työ­tä en luo­vut­ta­nut muil­le. Joku ”tal­koo­lai­nen” to­te­si­kin läh­ties­sään, et­tä sai siel­lä sen­tään hy­vää kah­via. Ja lei­ri­a­lu­eel­la oli kiva ui­da.

Juh­la­por­tis­ta pu­hut­tiin sil­loin täl­löin. Muu­ta­maa päi­vää en­nen seu­ro­jen al­kua to­det­tiin, et­tei sen suun­nit­te­lu ol­lut ke­nen­kään vas­tuul­la. Syn­tyi haus­ka kes­kus­te­lu: mitä var­ten seu­rois­sa yleen­sä on port­ti, joka ei vie min­ne­kään? En­nen port­tia ja sen jäl­keen ol­laan seu­ra-alu­eel­la, ja por­tin voi ohit­taa mis­tä ha­lu­aa. Muis­tel­tiin, et­tä ”joka ei mene por­tis­ta lam­mas­huo­nee­seen…” Niin­pä ”meil­lä” port­ti pää­tet­tiin pys­tyt­tää sii­hen, mis­sä asu­tuk­sen tie lop­pui ja seu­ra-alue al­koi.

Por­tin mal­lia ei eh­dit­ty suun­ni­tel­la. Joku toi ti­luk­sil­taan ju­han­nus­koi­vut. Pu­hu­ja­ko­rok­keen ra­ken­ta­jil­ta oli jää­nyt kol­mi­on muo­toi­nen huk­ka­pa­la, joka sai li­lan maa­lin, seu­ro­jen lo­gon ja tun­nus­lau­seen. Lop­pu­tu­los on ku­vat­tu­na kir­jas­sa Suvi on läs­nä (s. 128).

Kirsti Wallenius

Tis­ki­vas­taa­vat oli­vat edel­lis­vuon­na Ni­va­las­sa seu­ran­neet, mi­ten tar­joi­lu­ka­tok­sen ta­ka­na roik­kui koko seu­ra-ajan pit­kä rivi mär­kiä as­ti­a­pyyh­kei­tä. Niin­pä Soi­nis­sa, Ala­jär­ven naa­pu­ri­pi­tä­jäs­sä, muu­ta­man si­sa­ren ry­kel­mä piti jo tal­vel­la tal­koot ja lah­joit­ti suu­ren mää­rän siis­tis­ti teh­ty­jä pyy­he­lii­no­ja. Tus­kin oli­vat lah­jaan­sa luo­vut­ta­neet, kun ter­veys­vi­ra­no­mai­set jo kiel­si­vät as­ti­oi­den kui­vaa­mi­sen. Niin­pä seu­ro­jen jäl­keen myy­tiin huu­to­kau­pal­la sie­viä käyt­tä­mät­tö­miä pyy­he­lii­no­ja. Lie­nee­kö joil­la­kin nii­tä yhä muis­to­na ke­säs­tä 1970, jol­loin pos­lii­ni­lau­ta­set ja ate­ri­met oli nos­tet­ta­va mel­kein kie­hu­vas­ta huuh­te­lu­ve­des­tä kui­vu­maan. Mi­ten mah­det­tiin toi­mia seu­raa­vis­sa su­vi­seu­rois­sa, sil­lä vas­ta Haa­pa­jär­vel­lä vuon­na 1977 siir­ryt­tiin ker­ta­käyt­tö­as­ti­oi­hin. Siel­lä kuu­lem­ma löy­tö­ta­va­ra­toi­mis­toon tuo­tiin run­saas­ti käy­tet­ty­jä as­ti­oi­ta ja eri­tyi­ses­ti ate­ri­mia.

Seu­rat me­ni­vät, mut­ta mi­nul­la ei enää riit­tä­nyt in­toa ke­säy­li­o­pis­toon. Sii­tä kurs­sis­ta en muis­ta nyt enää edes ni­meä, mut­ta seu­ra­tal­koot muis­tan yhä kuin ei­li­sen päi­vän (ai­na­kin mel­kein).

KirstiWallenius-Riihimäki
Olen eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian opettaja. Työurani loppupuolella menin naimisiin ja sain suuren perheen. Nyt lapset ovat siirtyneet keski-ikään. Heidän eri-ikäisten lastensa elämään sopeutumista seuraan siinä määrin kuin he sen sallivat. Itse aloittelen yhdeksättä vuosikymmentäni. Kaiken ikäni olen kirjoittanut päiväkirjaa ja osin sen kirvoittamana seuraan nyt uteliaana omaa vanhenemistani. Voit kirjoittaa minulle osoitteeseen kirsti.riihimaki@gmail.com
13.11.2024

Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. 1. Kor. 15:42–43

Viikon kysymys