Tä­nään lau­lat­ti. Se tun­ne on ol­lut har­vi­nai­nen vii­me ai­koi­na.

Kun syk­syn ope­tus al­koi, meil­lä lin­jat­tiin, et­tä tun­neil­la ei lau­le­ta, kos­ka ko­ro­na voi le­vi­tä. Seu­rois­sa on kui­ten­kin voi­nut lau­laa. Sil­ti mo­nes­ti ei ole ol­lut sel­lai­nen olo, et­tä oli­si lau­la­nut sy­dä­mes­tään. Vii­me sun­nun­tai­na oli seu­rois­sa mas­ki­suo­si­tus, ja lä­hes kaik­ki yli 15-vuo­ti­aat pi­ti­vät mas­kia. Sil­loin en juu­ri­kaan lau­la­nut, kos­ka tun­tui, et­tä lau­la­mat­ta­kin hap­pi oli vä­his­sä ja la­sit huu­rus­sa.

Tä­nään tuli pos­tis­sa jul­kai­su­myy­jil­le SRK:n uu­det CD:t, jot­ka on ää­ni­tet­ty Ou­lun tuo­mi­o­kir­kos­sa. Lai­toin näy­te­kap­pa­leen soi­maan hiu­kan toi­veik­kaa­na, et­tä oli­si­ko nyt voi­ma­kas­ta lau­lua, kun on Ou­lus­sa ää­ni­tet­ty. Sitä se oli, en­sim­mäi­ses­tä lau­lus­ta vii­mei­seen as­ti. En­sim­mäi­sel­lä kuun­te­lu­ker­ral­la tuli hyvä olo.

Vii­me ai­koi­na kuun­te­lu on jää­nyt mo­nes­ti sii­hen en­sim­mäi­seen ker­taan. Jos le­vyl­le on saa­tu muu­ta­ma tosi iha­na lau­lu, niin sit­ten on se­as­sa nii­tä, jot­ka ovat joko lii­an vai­kei­ta, tai jos­tain muus­ta syys­tä lau­lu hii­puu. Tai eh­kä jos­kus lau­lu­jen ai­heet ovat su­rul­li­sia tai sit­ten lau­lut on lau­let­tu lii­an ”hie­nos­ti”, ei­kä nii­tä kuun­nel­les­sa voi lau­laa it­se mu­ka­na.

Mi­nul­le hyvä levy tar­koit­taa sitä, et­tä sen mu­ka­na voi lau­laa niin kuin oli­si ää­ni­tys­ti­lai­suu­des­sa lau­la­mas­sa. Lau­lun pi­tää ol­la voi­ma­kas­ta ja sy­dä­mes­tä tu­le­vaa, on­nel­li­suut­ta ja us­ko­mi­sen iloa huo­ku­vaa. Sii­tä pi­tää tul­la tun­ne, et­tä on lau­la­mas­sa isos­sa tur­val­li­ses­sa ih­mis­jou­kos­sa. Kaik­ki muu unoh­tuu, Ju­ma­la on läs­nä, ja it­se ko­kee voi­mak­kaa­na ole­van­sa osa Ju­ma­lan las­ten on­nel­lis­ta jouk­koa.

Il­lal­la töis­tä tul­tu­a­ni lai­toin CD:n soi­maan uu­des­taan, täy­sil­lä, tai ai­na­kin tosi ko­vaa. Ja kol­man­nen ker­ran, ja vie­lä va­li­koi­dus­ti nel­jät­tä ker­taa muu­ta­mia kap­pa­lei­ta, kun­nes kes­kiyö koit­ti. Yk­si ja puo­li tun­tia lau­loin mu­ka­na, ja löy­sin pit­käs­tä ai­kaa lau­la­mi­sen ilon ja on­nen sekä tek­nii­kan, jol­la jak­soin niin kau­an lau­laa. Vä­lil­lä it­ket­ti ja oli hyvä ol­la, tun­tui kuin oli­si ol­lut Su­vi­seu­rois­sa isos­sa­tel­tas­sa.

Levy tun­tui par­haal­ta, mitä kos­kaan olen kuul­lut. Kai­ken tä­män ko­ro­na­hös­sö­tyk­sen kes­kel­lä sai kuul­la vie­lä ko­ko­nai­sen le­vyl­li­sen iha­naa lau­lua, sai pa­la­ta sii­hen ai­kaan, jol­loin kirk­ko voi ol­la täyn­nä ja ih­mi­set vie­ri vie­res­sä. Jo­kai­nen CD:n lau­lu on iha­na, mie­les­tä­ni par­hai­ta ole­mas­sa ole­via Sii­o­nin lau­lu­ja sekä sa­noil­taan et­tä sä­ve­lil­tään. Kai­kis­ta niis­tä kuu­luu kii­tol­li­suus ja ilo. Myös urut soi­vat ylis­tä­vän voi­mak­kaas­ti ja mu­ka­na on help­po lau­laa.

CD on ää­ni­tet­ty en­nen kuin ko­ro­nas­ta tie­det­tiin mi­tään, ei­kä sitä lau­luil­taa edes alun pe­rin pi­tä­nyt ää­nit­tää. On­nek­si CD jul­kais­tiin vas­ta nyt, kos­ka nyt sitä osaa ar­vos­taa eh­kä vie­lä enem­män kuin en­nen ko­ro­na-ai­kaa. Tun­tuu, et­tä nii­den lau­lu­jen myö­tä on help­po ol­la kii­tol­li­nen ihan kai­kes­ta!